Anteeksi blogihiljaisuus! En tiedä mikä minuun on mennyt, kun en ole muistanut päivitellä blogia.
Projekti jatkuu ja paino on tippunut. Viimeaikoina paino on ollut kaksinumeroinen, joka tietysti tuntuu oikein kivalta.
Välillä päivät on vaikeampia, välillä helpompia, mut viikkotasolla alaspäin mennään. Erityisen tarkka en ole ruokavaliosta ollut vaan camppailuni on aika summittaista, mut toistaiseksi paino putoaa näilläkin kaloreilla, joten olkoot sitten.
Olen virallisesti tasolla 2, mutta oikeasti olen vaihtelevalla tasolla päivästä riippuen.
Tänäaamuna lukemat oli pienimmät koko aikana ja vaaka antoi painoksi 97,9kg. Välillä paino on noussut päivätasolla ja välillä sitten humpsahtanut ihan hirmumääriä alaspäin. Pari päivää sitten oli humpsahdus ja nyt sitten taas tasaillaan.
Katsotaan miten tämä tässä etenee ja kuinka pitkään jatkan camppaillen. Lompakko olisi pätkäpaaston puolella, mut vielä pitää harkita. Toisaalta, jääkaappi on taas päivitetty terveellisiin eväisiin, joten ei se pätkäilyyn palaaminen olisi huono yhtään.
Saa nähdä minne tässä vielä päätyy.
maanantai 17. marraskuuta 2014
perjantai 24. lokakuuta 2014
Huh! Helpompi päivä
Eilen illalla hommat karkasivat käsistä ja söin ylimääräistä.
Painokin siitä hyvästä nousi sitten aamuksi, mut sitä en nyt jää murehtimaan.
Tänään meni sitten taas oikein hyvin ja vain sen ansiosta, että olin liikenteessä sen sijaan, että olisin täällä jääkaapin ovea naristellut. Huomiseksi ehkäpä onnistuin saamaan samanlaisen pelastuksen eli tekemistä käsille ja pois kotoa!
Mut lyhyestä virsi kaunis. Nyt painun nukkumaan, että huomisesta tulee kiva päivä!
Painokin siitä hyvästä nousi sitten aamuksi, mut sitä en nyt jää murehtimaan.
Tänään meni sitten taas oikein hyvin ja vain sen ansiosta, että olin liikenteessä sen sijaan, että olisin täällä jääkaapin ovea naristellut. Huomiseksi ehkäpä onnistuin saamaan samanlaisen pelastuksen eli tekemistä käsille ja pois kotoa!
Mut lyhyestä virsi kaunis. Nyt painun nukkumaan, että huomisesta tulee kiva päivä!
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Neljän viikon tulos!
Noniin.
Odotettu ja jännitetty aamu koitti!
Tulokseksi sain -7,4kg tälle menneelle neljälle viikolle ja olen oikein tyytyväinen siihen !
Viimeviikon tulos oli 2,4kg. Ja noin kova tulos johtuu siis vain siitä, että oli niitä reissuturvotuksia siinä keskiviikkoaamun punnituksessa.
Kalorivajetta jäi edelleen reilusti, kun kalorit ovat noin 1300kcal, mutta ketoosi tähän varmaankin katkeaa.
Se harmittaa, että taas sitten tulee vastaan mieliteot ja syömähimot ja se nälkä. Tai noh, niitä syömähimoja tässä jo tulikin, kun teen ihan liian herkullista ruokaa perheelle.
Jatkossa saavat syödä pelkkää soppaa.
Tasoharkintaa
Nälkä kasvaa syödessä, niinsanotusti ja pakko myöntää, etten jaksaisi odottaa alempia lukemia. Samoin mietin sitä, että onko järkevää kasvattaa syömishimoja ja mennä tällä paastoplussalla (jota olen kyllä vähänväliä soveltanut) vai olisiko viisainta kuitenkin sitten nousta jo seuraavalle portaalle. Paino kyllä putoaa seuraavillakin portailla, sillä sen verran kaloreita olen tässä moneen kertaan syönyt kuin mitä 3-tasolla syödään.
Tällä hetkellä motivaatio kaloreiden laskemiseen on myös olemassa, joten ehkäpä se korkeampi taso ja enemmän "oikeaa ruokaa" olisi vastaus minulle.
Toisaalta - olen palaamassa töihin alle kahden viikon päästä, jonka jälkeen alkaa myös työpaikan lounasruokalassa käynti. Ehkä on parasta pysyä sinne asti paastolla ja nostaa tasoa sitten vaikka sinne 3-tasolle asti, jotta se työpaikkaruokailu onnistuu. Se on kuitenkin sellainen tärkeä juttu minulle ja asia, jota tulen harrastamaan aina töissä ollessa. Eli siinä mielessä ajattelen, että olisi hyvä oppia myös syömään sitä ruokaa sielläkin kohtuudella.
Saatanpa ottaa tason noston puheeksi valmentajan kanssa ensikerralla ja nostaa tason siihen 2-tasolle ensiviikosta alkaen ja pysyä sillä tasolla sitten vaikka viikon tai kaksi. Sen jälkeen kolmos- tai nelostasolle, jota voisin ajatella noudattaa sitten pidemmän aikaa.
Saa nähdä.
Pätkäpaastoilu houkuttaa
Juuri tällä hetkellä syömishimoissani kuulen äänen kuiskivan, että lopetan camppailun ja siirryn pätkäpaastolle, jossa kuitenkin saa syödä normaalisti paitsi paastopäivinä.
Mutta en vielä aio antaa periksi
Mut tällä tänään.
Harkinnassa muuten on vaa´alla käynnin rajoittaminen, jos painon heittelyt ja syöminen alkaa stressata enemmälti. Seuraan tilannetta.
Odotettu ja jännitetty aamu koitti!
Tulokseksi sain -7,4kg tälle menneelle neljälle viikolle ja olen oikein tyytyväinen siihen !
Viimeviikon tulos oli 2,4kg. Ja noin kova tulos johtuu siis vain siitä, että oli niitä reissuturvotuksia siinä keskiviikkoaamun punnituksessa.
Kalorivajetta jäi edelleen reilusti, kun kalorit ovat noin 1300kcal, mutta ketoosi tähän varmaankin katkeaa.
Se harmittaa, että taas sitten tulee vastaan mieliteot ja syömähimot ja se nälkä. Tai noh, niitä syömähimoja tässä jo tulikin, kun teen ihan liian herkullista ruokaa perheelle.
Jatkossa saavat syödä pelkkää soppaa.
Tasoharkintaa
Nälkä kasvaa syödessä, niinsanotusti ja pakko myöntää, etten jaksaisi odottaa alempia lukemia. Samoin mietin sitä, että onko järkevää kasvattaa syömishimoja ja mennä tällä paastoplussalla (jota olen kyllä vähänväliä soveltanut) vai olisiko viisainta kuitenkin sitten nousta jo seuraavalle portaalle. Paino kyllä putoaa seuraavillakin portailla, sillä sen verran kaloreita olen tässä moneen kertaan syönyt kuin mitä 3-tasolla syödään.
Tällä hetkellä motivaatio kaloreiden laskemiseen on myös olemassa, joten ehkäpä se korkeampi taso ja enemmän "oikeaa ruokaa" olisi vastaus minulle.
Toisaalta - olen palaamassa töihin alle kahden viikon päästä, jonka jälkeen alkaa myös työpaikan lounasruokalassa käynti. Ehkä on parasta pysyä sinne asti paastolla ja nostaa tasoa sitten vaikka sinne 3-tasolle asti, jotta se työpaikkaruokailu onnistuu. Se on kuitenkin sellainen tärkeä juttu minulle ja asia, jota tulen harrastamaan aina töissä ollessa. Eli siinä mielessä ajattelen, että olisi hyvä oppia myös syömään sitä ruokaa sielläkin kohtuudella.
Saatanpa ottaa tason noston puheeksi valmentajan kanssa ensikerralla ja nostaa tason siihen 2-tasolle ensiviikosta alkaen ja pysyä sillä tasolla sitten vaikka viikon tai kaksi. Sen jälkeen kolmos- tai nelostasolle, jota voisin ajatella noudattaa sitten pidemmän aikaa.
Saa nähdä.
Pätkäpaastoilu houkuttaa
Juuri tällä hetkellä syömishimoissani kuulen äänen kuiskivan, että lopetan camppailun ja siirryn pätkäpaastolle, jossa kuitenkin saa syödä normaalisti paitsi paastopäivinä.
Mutta en vielä aio antaa periksi
Mut tällä tänään.
Harkinnassa muuten on vaa´alla käynnin rajoittaminen, jos painon heittelyt ja syöminen alkaa stressata enemmälti. Seuraan tilannetta.
tiistai 21. lokakuuta 2014
Punnituspäivää odotellessa
Huomenna on sitten kulunut neljä viikkoa camppailun aloituksesta ja tulokset sille ajalle ovat selvillä. Olen tehnyt havainnon, että tämä painon lasku ei ole itsestäänselvää joka päivä vaan huolimatta pienistä kaloreista paino saattaa jopa nousta, jos nesteytys ei ole mennyt ihan kohdilleen tai joku tähti on livahtanut väärään paikkaan tai kissa aivastaa naapurissa vaikka sen pitäisi aivastaa naapurimaassa..
Heh.
No, mutta oikeesti, todella ailahtelevaista on painonlasku.
Olen melkovarmasti ketoosissa, sillä huomaan itsekin pahan hajun ja nälkä kera mielitekojen on aikalailla häipynyt taas. Onneksi.
En todellakaan kestä pidemmän päälle mielitekoja.
Muistan go fat go- ajalta, kun himoitsin hedelmiä valtavasti. Kielsin ja kielsin hedelmät ja lopulta sorruin karkkiin. En tiedä olisiko hedelmien syönti vienyt aiemmin karkkirasialle vai olisinko niiden avulla pysynyt erossa, mut jotenkin tuntuu, että mielummin sitten syön kolme omenaa kuin aloitan karkinsyönnin.
Tänään olen mennyt pelkillä pusseilla, vaikka tykkään patukoista enemmän. Jatkossa taidan ottaa patukoita enemmän ja pusseja vähemmän, sillä jotenkin se pureskeltavan tuntu on mukavaa. Mut toisaalta kaipaan myös pirtelöä toisinaan.
Tänään aion syödä lisäkalorit (200kcal) illalla, sillä pussit olen jo juonut. Iltapalaksi meinasin kananmunaa ja kasviksia mahdollisimman vähillä hiilareilla. Jotenkin tuntuu, että ketoosia pitää pitää yllä vähällä hiilarilla, kun sitten toisinaan innostun syömään noita rehuja enemmän. Ja ah! Omenoita! Omenat on ihania, kun ne on isovanhempien puusta <3
Mut näillä aatoksin odotellaan huomista! Tsemppiä minulle ja lukijoille!
Heh.
No, mutta oikeesti, todella ailahtelevaista on painonlasku.
Olen melkovarmasti ketoosissa, sillä huomaan itsekin pahan hajun ja nälkä kera mielitekojen on aikalailla häipynyt taas. Onneksi.
En todellakaan kestä pidemmän päälle mielitekoja.
Muistan go fat go- ajalta, kun himoitsin hedelmiä valtavasti. Kielsin ja kielsin hedelmät ja lopulta sorruin karkkiin. En tiedä olisiko hedelmien syönti vienyt aiemmin karkkirasialle vai olisinko niiden avulla pysynyt erossa, mut jotenkin tuntuu, että mielummin sitten syön kolme omenaa kuin aloitan karkinsyönnin.
Tänään olen mennyt pelkillä pusseilla, vaikka tykkään patukoista enemmän. Jatkossa taidan ottaa patukoita enemmän ja pusseja vähemmän, sillä jotenkin se pureskeltavan tuntu on mukavaa. Mut toisaalta kaipaan myös pirtelöä toisinaan.
Tänään aion syödä lisäkalorit (200kcal) illalla, sillä pussit olen jo juonut. Iltapalaksi meinasin kananmunaa ja kasviksia mahdollisimman vähillä hiilareilla. Jotenkin tuntuu, että ketoosia pitää pitää yllä vähällä hiilarilla, kun sitten toisinaan innostun syömään noita rehuja enemmän. Ja ah! Omenoita! Omenat on ihania, kun ne on isovanhempien puusta <3
Mut näillä aatoksin odotellaan huomista! Tsemppiä minulle ja lukijoille!
maanantai 20. lokakuuta 2014
Kuukausi sitten..
Kuukausi sitten vaaka näytti 110,4kg. Tänäaamuna lukema oli 101,8kg- kiitos viimeöisen vatsantoiminnan, joka ei tosiaan nykyään enää ole mikään itsestäänselvyys näillä syömisillä.
Viimekevään alin lukema on nyt alitettu 200 grammalla ja olen tyytyväinen!
Cambridgen aloitin 24.9. hieman alemmasta lukemasta, mutta haluan käyttää tuota isointa lukemaa, sillä se on ihan todellisuutta. Se taisi olla korkein lukema sitten edellisen pudotuksen.
Kuukaudessa painoa on siis lähtenyt 8,6kg ja se on kyllä hurja lukema. Jännittävää nähdä mikä lukema tulee camppailun kuukauden tulokseksi. Se nähdään keskiviikkona, kun takana on neljä viikkoa.
Melkein tekisi mieli hetki harmitella sitä kuinka olisin jo huomattavasti paremmissa lukemissa jos en olisi kesäkiloja kerännyt, mutta ei - en lähde nyt sille linjalle enään vaan yritän juuri niistä ajatuksista päästä eroon. Haluan päästä eroon siitä menneessä vellomisesta ja jossittelusta.
Pian alittuu satku ja se on ollut haaveena jo sieltä keväästä lähtien.
Ketoosi on päällä ja nälkä aika vähissä. Jotain vatsankurnintaa kyllä tunnen, mutten varsinaista nälkää. Lisäksi minulla taitaa verenpaine olla alhaalla, sillä eilen siivoillessa ja tänään olen nähnyt mustaa noustessa ja kumarrellessa. Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, että se siitä parantuu.
Palkintoasiaa
Olen miettinyt, että pitäisikö itselleni asettaa jotain palkintoja tavoitteeksi tähän hommaan. Aiemmin mietin, että iPad voisi olla sellanen palkinto jossain vaiheessa, sillä olen jo pitkään haaveillut tablettia tai padia, mutta olen sellaisen itseltäni kieltänyt. Voisin ajatella iPadin sinne isoimmaksi palkinnoksi (sillä sehän on myös aika kallis hankinta).
iPadin lisäksi olen haaveillut kunnollisesta kehoanalyysivaa´asta ja törmäsin sellaiseen kaverin luona.
Päätin silloin, että jossain vaiheessa hankin sellaisen vaa´an, vaikkakin hinta on niin korkea, että työhön täytyy palata ennen hankkimista.
Vaaka, johon törmäsin, oli siis tälläinen Tanita BC 545N - vaaka ja innostuin siitä kovasti - ennen kuin kuulin hinnan 200e.
Vaaka siis mittaa vaikka mitä ja hauskin oli se, kuinka se erotteli kehon eri osat (kädet, jalat, keskivartalo) ja kertoi lihas-ja rasvamassan, kertoi veden määrän kehossa, kertoi kehon metabolisen iän ja jotain muutakin sellaista mielenkiintoista!
Ystäväni(personal traineriksi juuri valmistunut), jonka luona vaakaa testasin on minua 6v vanhempi, eli 38v ja hänen kehonsa metabolinen ikä oli 24v. Minun kehon ikä oli vaa´an mukaan 47v!!! Ja se oli sellainen asia, joka oikeesti herätti ja jonka ajattelin olevan aika motivoiva homma.
Tuolta tuon samaisen verkkokaupan sivuilta löysin kyllä edullisemman vaihtoehdon tuolle vaa´alle, joka tuntui suunnilleen samat mittaavan ja kertovan, mutta maksaa 100e vähemmän. Se oli Tanita BC 543
- ja tämä muuten ei sitten ole mikään maksettu mainos, vaan ihan oma havaintoni. En ole aiemmin törmännyt muihin "kunnollisiin" kehoanalyysivaakoihin, kuin Omronin vaaka ja sillä tästä innostuin.
Eli siis vaaka - tuo halvempi varmaankin - tulee olemaan joku palkinto. Ehkäpä 85kg palkinto? Vai 90kg? Metabolisen iän seuraaminen ja sen saaminen alaspäin saattaisi olla aika kannustavaa ja sen vuoksi mietin vaa´an hankintaa jo aiemmin.
Noh, pitää miettiä ja jutella tuolle puolisolle asiasta.
Mut tällästä tänään!
Tsemppiä kaikille!
Viimekevään alin lukema on nyt alitettu 200 grammalla ja olen tyytyväinen!
Cambridgen aloitin 24.9. hieman alemmasta lukemasta, mutta haluan käyttää tuota isointa lukemaa, sillä se on ihan todellisuutta. Se taisi olla korkein lukema sitten edellisen pudotuksen.
Kuukaudessa painoa on siis lähtenyt 8,6kg ja se on kyllä hurja lukema. Jännittävää nähdä mikä lukema tulee camppailun kuukauden tulokseksi. Se nähdään keskiviikkona, kun takana on neljä viikkoa.
Melkein tekisi mieli hetki harmitella sitä kuinka olisin jo huomattavasti paremmissa lukemissa jos en olisi kesäkiloja kerännyt, mutta ei - en lähde nyt sille linjalle enään vaan yritän juuri niistä ajatuksista päästä eroon. Haluan päästä eroon siitä menneessä vellomisesta ja jossittelusta.
Pian alittuu satku ja se on ollut haaveena jo sieltä keväästä lähtien.
Ketoosi on päällä ja nälkä aika vähissä. Jotain vatsankurnintaa kyllä tunnen, mutten varsinaista nälkää. Lisäksi minulla taitaa verenpaine olla alhaalla, sillä eilen siivoillessa ja tänään olen nähnyt mustaa noustessa ja kumarrellessa. Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, että se siitä parantuu.
Palkintoasiaa
Olen miettinyt, että pitäisikö itselleni asettaa jotain palkintoja tavoitteeksi tähän hommaan. Aiemmin mietin, että iPad voisi olla sellanen palkinto jossain vaiheessa, sillä olen jo pitkään haaveillut tablettia tai padia, mutta olen sellaisen itseltäni kieltänyt. Voisin ajatella iPadin sinne isoimmaksi palkinnoksi (sillä sehän on myös aika kallis hankinta).
iPadin lisäksi olen haaveillut kunnollisesta kehoanalyysivaa´asta ja törmäsin sellaiseen kaverin luona.
Päätin silloin, että jossain vaiheessa hankin sellaisen vaa´an, vaikkakin hinta on niin korkea, että työhön täytyy palata ennen hankkimista.
Vaaka, johon törmäsin, oli siis tälläinen Tanita BC 545N - vaaka ja innostuin siitä kovasti - ennen kuin kuulin hinnan 200e.
Vaaka siis mittaa vaikka mitä ja hauskin oli se, kuinka se erotteli kehon eri osat (kädet, jalat, keskivartalo) ja kertoi lihas-ja rasvamassan, kertoi veden määrän kehossa, kertoi kehon metabolisen iän ja jotain muutakin sellaista mielenkiintoista!
Ystäväni(personal traineriksi juuri valmistunut), jonka luona vaakaa testasin on minua 6v vanhempi, eli 38v ja hänen kehonsa metabolinen ikä oli 24v. Minun kehon ikä oli vaa´an mukaan 47v!!! Ja se oli sellainen asia, joka oikeesti herätti ja jonka ajattelin olevan aika motivoiva homma.
Tuolta tuon samaisen verkkokaupan sivuilta löysin kyllä edullisemman vaihtoehdon tuolle vaa´alle, joka tuntui suunnilleen samat mittaavan ja kertovan, mutta maksaa 100e vähemmän. Se oli Tanita BC 543
- ja tämä muuten ei sitten ole mikään maksettu mainos, vaan ihan oma havaintoni. En ole aiemmin törmännyt muihin "kunnollisiin" kehoanalyysivaakoihin, kuin Omronin vaaka ja sillä tästä innostuin.
Eli siis vaaka - tuo halvempi varmaankin - tulee olemaan joku palkinto. Ehkäpä 85kg palkinto? Vai 90kg? Metabolisen iän seuraaminen ja sen saaminen alaspäin saattaisi olla aika kannustavaa ja sen vuoksi mietin vaa´an hankintaa jo aiemmin.
Noh, pitää miettiä ja jutella tuolle puolisolle asiasta.
Mut tällästä tänään!
Tsemppiä kaikille!
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Sateinen päivä
Tarkoitus
oli tänään ulkoilla koko perheen kera, mutta lopulta sitä on sitten jääty sisätiloihin - siis muut paitsi mies.
Camppailun osalta tänään menee ihan kohtalaisesti. Nälkä ei ole, mutta tekemisen puute meinaa nyt vaivata, kun lapsi nukkuu ja mies on ulkona.
Kotihommat on aikalailla tehtynä, vaikka pientä puuhaa tässä vielä riittäisi. En vaan jaksa kokoajan siivota.
Reissun jälkeen olen ottanut tukikohdaksi keittiön, josta tuntuu tämä huusholli pyörivän parhaiten ja tuntuu, että tässä keittiössä pyöriessä sitä vaan miettii ruuanlaittoa.
Eilen innostuin tekemään 3kg kesäkurpitsasta keittoa koskenlaskijalla ja ai että! Siitä tuli todella hyvää!
Tänään sitä sitten syötiin, muttei valitettavasti muut perheenjäsenet osanneet keittoa yhtälailla arvostaa. Mies kyllä söi lähes mukisematta, mutta lapsonen jätti tyystin syömisen.
Mietin sitä, että miksi ihmeessä teen hyvää ja ravitsevaa ruokaa vain silloin, kun itse rajoitan omaa ruokailuani. Silloin, kun en rajoita, silloin syödään huomattavasti ravintoköyhempää ruokaa ja vähemmän kasviksia.
Sitten kun..
Taas kerran huomaan tekeväni päätöstä siitä, että laihdutuskuurin jälkeenkin meillä syödään keittoja. Niin ja, että jatkossa meidän taloudessa ei todellakaan tarvitse jokapäivä syödä lihaa vaan proteiini voidaan ottaa muistakin lähteistä - kananmuna ja maitotuotteet sekä kala. Ja hyvin voi pitää ihan lihattomia päiviä kokonaan syömällä puuroa, sosekeittoa ja muita kevyempiä aterioita.
Harmittavaa on vaan, että nyt kun inspiraatio olisi sellaiseen toimintaan - nyt olen rajoittavalla ruokavaliolla enkä voi tehdä niin.
- Mut luultavasti motivaatiota ei ole, jos en olisi tällä ruokavaliolla. Ristiriitaista.
Hajun perusteella mies sanoo minun olevan ketoosissa ja haistan itsekin ajoittain sellaisen kumman ilmelän hajun. Ketoosi saa nyt jatkua ja siitä koitan pitää kiinni. Toisaalta myös odotan aina seuraavaa syömistä, vaikkei nälkä olekaan. Se on kummallista ja varmaan enemmän psykologista.
Nälkävelka
Patrik Borg kirjoitti nälkävelasta blogissaan ja minusta se kuulostaa ihan järkevältä. Tai tosi järkevältä, sillä olen huomannut sen vaikutuksen elämässäni. Nyt jännittää, että miten tämän homman kanssa käy. Joudunko maksamaan nälkävelkaa vai kestänkö sen aiheuttaman paineen niin pitkään, että velka kuittaantuu ja kroppa hyväksyy painon.
Jostain luin, että kaksi vuotta menee siihen, että keho lakkaa pyrkimästä isompaan painoon, jossa se on ollut.
Jossain vaiheessa se selviää. On pelottavaa, kun tiedän kuinka huolettomaksi saatan heittäytyä syömisten kanssa ja kuinka kova herkuttelija olen.
Mut tätä asiaa käsitellään päivä kerrallaan..
Mukavaa päivää ja tsemppiä kaikille!
perjantai 17. lokakuuta 2014
Noniin..
"Noniin" on ollut meidän perheessä suosittu sana viimeaikoina, kun tuo ihanainen jälkikasvumme opettelee puhumaan. Hän tuntuu poimivan paljon sanoja äidiltään ja tuo Noniin tuntuu olevan kärkipäässä sanavarastoani. Se sopii jokapaikkaan ja siksi se tuli päivän postauksenkin otsakkeeksi.
Kotona ollaan!
Reissukuulumiset
Olin ehtinyt camppailla reilun viikon, kun lähdin reissuun ja jo etukäteen tiesin sen aiheuttavan haasteita. Tarkoitus oli yöpyä monessa paikassa, mutta lopulta sitten päädyimme pysymään yhdessä paikassa suurimman osan ja vasta ihan reissun lopuksi sitten siirtämään tavarat toiseen sijaintiin.
Eka paikka oli äitini luona ja syömishommat meni siellä hienosti, vaikka olimme lapsen kanssa kauheassa taudissa koko reissun ajan. Äitini yrittää pudottaa myös painoa ja on tehnyt sitä vuosikausia huonolla menestyksellä ja pelkäänkin mitä siitä vielä seuraa.
Noh, mutta siellä sitten oltiin molemmat juurikaan syömättä. Äiti syö päivisin avokadon ja jugurtin, iltapäivällä pienen annoksen lämmintä ruokaa tai leipää ... ja sitten illalla isoja paloja juustoa!
Noh, ainakin säästyy kalorit sitten sille juustonsyönnille - joka muuten on minunkin paheeni ja suuri intohimoni.
Äitini luona vaaka armahti minua -2,1kg verran, mutten tiedä kuinka paljon se oikeasti sitten olisi omalla vaa´alla näyttänyt. Mutta äidin vaaka antoi miinusta ensimmäisen ja viimeisen aamun välille tuon reilun kaksi kiloa. Olin hyvin tyytyväinen ja ketoosissa.
Eli siis ekassa paikassa, jossa vietin puolitoista viikkoa, meni ihan hienosti. Pääsin lopulta myös takaisin ketoosiin päivää ennen paikan vaihdosta ja olo oli kyllä todella hyvä. Muutenkin aika meni hienosti ilman nälkää. Paikanvaihdoksen myötä ruuasta kieltäytyminen tuli haastavammaksi. Jostain syystä isovanhempani eivät vaan suostu uskomaan, kun heille sanoin, etten syö mitään kuin yhdellä aterialla ja kun sitten minua varten oli ruokaa valmistettu (kasviksia ja juureksia) niin söinhän minä sitten niitä - sillä jotenkin koin kieltäytymisenkin pikkumaiseksi, kun kuitenkin toiset vähistänsä tarjoavat.
Isovanhempien luona myös täytelaku pääsi yllättämään ja söin vajaan pussin lakuja ja siinähän se sitten oli se ketoosi.
Kotimatkalla pysähdyin toiseen mummolaan ja söin siellä sitten ihan kunnon aterian, jossa jälkikäteen laskin olevan jopa yli 1400kcal. Mummo oli varannut minulle kokonaisen lohen, kahdeksan kaalikäärylettä ja teki vielä lihakastikkeen siihen lisäksi.. Huhhuh..
Ja voin kertoa, että ruispala lohipäällysteisenä maistui aivan taivaalliselta!
Lapselle syötin mahdollisimman paljon jo senkin vuoksi, että jaksaisi nukkua kotimatkan. Ja onneksi sitten niin kävikin. Kotona nälkä oli sitten jo kova ja kaikenlaista teki mieli. En varsinaisesti syönyt mitään tosipahaa dietin suhteen, mutta napsin sitten vaikka sun mitä.
Valmentajan tapaaminen
Valmentajan tapaaminen heti paluuta seuraavana päivänä oli jännittävä. Sain itsekin vasta aamulla tietää mitä vaaka näyttää ja onko pudotusta tullut. ONNEKSI oli ja vaaka näytti reilun kilon vähemmän kuin kotoa lähtiessä. Vaikka pudotus olisi ollut varmasti parempi, jos reissua ei olisi ollut, niin en silti jää murehtimaan sitä sen enempää.
Valmentajakin on monta kertaa joutunut minulle sanomaan siitä, että älä jää kiinni niihin epäonnistumisiin tai mutkiin matkassa vaan reilusti katse eteenpäin! Ja se on kyllä viisas neuvo.
Minulla nimittäin on muutenkin hieman taipumusta jäädä vellomaan niissä ongelmissa.
Valmentajan luona vaaka taisi näyttää 103,8kg, kun kotona lukema oli 103,5. Eli alle sen 104kg olin tullut loman aikana! Ja se taitaa olla ensimmäinen kerta, kun minä olen reissun aikana laihtunut lihomisen sijasta! Eli raksi seinään tästä hyvästä !
Painoasioita
Valmentaja epäili, että hyvällä ruotuunpalaamisella perjantaille saisi jo paremman lukeman ja niin siinä kävikin.
Tänäaamuna oli -1kg eilisestä.
Tällä hetkellä kokonaispudotus siitä camppailun alusta on -6,1kg.
Muutama päivä ennen aloitusta paino kävi korkeammalla ollen silloin 20.9. 110,4kg ja siitä pudotusta on nyt neljässä viikossa siis 8kg.
Aloituspaino camppailulle oli 24.9. 108,5kg ja siitä tuo -6,1kg. Mutta, koska se on paljon parempi ja motivoivampi ajatella sieltä isommasta lukemasta, niin aioin pyörittää sitäkin tässä mukana.
Rankka paluu arkeen
Arkeenpaluu on tökkinyt nyt ihan huolella. Alussa pelkät pirtelöt riitti ihan hyvin, mut nyt syöpötyttää jatkuvasti vaan... vaikkakin saattaa olla, ettei minulla ole nälkä edelleenkään, mut jotenkin mieliteot vaivaavat kovasti.
Olen syönyt yhden aterian siis ihan oikeaa ruokaa ja koostanut sen reilusti kasviksista ja sitten jostain proteiinipitoisesta, mut nyt sitten mietin, että pitää ehkä pienentää sitä kasvisten määrää. Tai hullulta kuulostaa pienentää se kasvisten määrä, mutta en oikein tiedä johtuisiko se niiden rouskuttelusta se nälkä.
Jos vähennän hieman kasviksista ja suurennan sitä proteiinin osuutta. Jospa se auttaisi siinä nälänhallinnassa.
Mielitekoihin olen syönyt mm. kotimaisia omenoita, porkkanaa, kaalia ja kurkkua sekä kalkkunaleikeviipaleita. Niin ja teetä maidolla. Ja vaikka ne on ihan ok vaihtoehtoja, niin pitäähän sitä kunnon laihduttajan potea huonoa omatuntoa.
Huomaan olevani hieman huonolla tiellä sen suhteen, että poden taas huonoa omatuntoa enkä saa vaan napsimista kuriin. Ei siihen tarvittaisi kuin yksi hyvä päivä ja ruotu olisi saavutettu.. Ehkäpä huomisesta tulee sellainen! Jospa pääsisin liikenteeseen ja pysyisin päivän liikenteessä. Silloin on helpompi olla syömättä, kun ei ole liikaa aikaa miettiä mitä ei saa syödä..
Reippaana kuitenkin meinaan suunnata eteenpäin. Väsymys ei paina pienistä kaloreista huolimatta ja energiaa riittää. Uni on ihan hyvää, mutta se tylsyys laittaa syöpöttelyhampaan kolottamaan.
Huomisen vaa´an lukeman toivon näyttävän miinusta tai edes samaa kuin tänään! Tsemppiä muillekin!
Ai niin muuten, jos tätä lukee joku camppailija, jota kiinnostaa faceryhmään liittyminen ja laihdutuksesta keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, niin minulle voi laittaa tuon yhteydenottolomakkeen kautta viestiä, niin ryhmään pääsy sitten onnistuu.
Ryhmä on salainen eli sitä ei näe kukaan eikä haulla löydä. Ryhmässä kirjoitettuja juttuja eivät näe muut kuin ryhmäläiset eikä kukaan näe, että sellaiseen ryhmään kuuluu. Jäsenet ovat camppailijoita ympäri suomen ja erilaisissa tilanteissa.
Kotona ollaan!
Reissukuulumiset
Olin ehtinyt camppailla reilun viikon, kun lähdin reissuun ja jo etukäteen tiesin sen aiheuttavan haasteita. Tarkoitus oli yöpyä monessa paikassa, mutta lopulta sitten päädyimme pysymään yhdessä paikassa suurimman osan ja vasta ihan reissun lopuksi sitten siirtämään tavarat toiseen sijaintiin.
Eka paikka oli äitini luona ja syömishommat meni siellä hienosti, vaikka olimme lapsen kanssa kauheassa taudissa koko reissun ajan. Äitini yrittää pudottaa myös painoa ja on tehnyt sitä vuosikausia huonolla menestyksellä ja pelkäänkin mitä siitä vielä seuraa.
Noh, mutta siellä sitten oltiin molemmat juurikaan syömättä. Äiti syö päivisin avokadon ja jugurtin, iltapäivällä pienen annoksen lämmintä ruokaa tai leipää ... ja sitten illalla isoja paloja juustoa!
Noh, ainakin säästyy kalorit sitten sille juustonsyönnille - joka muuten on minunkin paheeni ja suuri intohimoni.
Äitini luona vaaka armahti minua -2,1kg verran, mutten tiedä kuinka paljon se oikeasti sitten olisi omalla vaa´alla näyttänyt. Mutta äidin vaaka antoi miinusta ensimmäisen ja viimeisen aamun välille tuon reilun kaksi kiloa. Olin hyvin tyytyväinen ja ketoosissa.
Eli siis ekassa paikassa, jossa vietin puolitoista viikkoa, meni ihan hienosti. Pääsin lopulta myös takaisin ketoosiin päivää ennen paikan vaihdosta ja olo oli kyllä todella hyvä. Muutenkin aika meni hienosti ilman nälkää. Paikanvaihdoksen myötä ruuasta kieltäytyminen tuli haastavammaksi. Jostain syystä isovanhempani eivät vaan suostu uskomaan, kun heille sanoin, etten syö mitään kuin yhdellä aterialla ja kun sitten minua varten oli ruokaa valmistettu (kasviksia ja juureksia) niin söinhän minä sitten niitä - sillä jotenkin koin kieltäytymisenkin pikkumaiseksi, kun kuitenkin toiset vähistänsä tarjoavat.
Isovanhempien luona myös täytelaku pääsi yllättämään ja söin vajaan pussin lakuja ja siinähän se sitten oli se ketoosi.
Kotimatkalla pysähdyin toiseen mummolaan ja söin siellä sitten ihan kunnon aterian, jossa jälkikäteen laskin olevan jopa yli 1400kcal. Mummo oli varannut minulle kokonaisen lohen, kahdeksan kaalikäärylettä ja teki vielä lihakastikkeen siihen lisäksi.. Huhhuh..
Ja voin kertoa, että ruispala lohipäällysteisenä maistui aivan taivaalliselta!
Lapselle syötin mahdollisimman paljon jo senkin vuoksi, että jaksaisi nukkua kotimatkan. Ja onneksi sitten niin kävikin. Kotona nälkä oli sitten jo kova ja kaikenlaista teki mieli. En varsinaisesti syönyt mitään tosipahaa dietin suhteen, mutta napsin sitten vaikka sun mitä.
Valmentajan tapaaminen
Valmentajan tapaaminen heti paluuta seuraavana päivänä oli jännittävä. Sain itsekin vasta aamulla tietää mitä vaaka näyttää ja onko pudotusta tullut. ONNEKSI oli ja vaaka näytti reilun kilon vähemmän kuin kotoa lähtiessä. Vaikka pudotus olisi ollut varmasti parempi, jos reissua ei olisi ollut, niin en silti jää murehtimaan sitä sen enempää.
Valmentajakin on monta kertaa joutunut minulle sanomaan siitä, että älä jää kiinni niihin epäonnistumisiin tai mutkiin matkassa vaan reilusti katse eteenpäin! Ja se on kyllä viisas neuvo.
Minulla nimittäin on muutenkin hieman taipumusta jäädä vellomaan niissä ongelmissa.
Valmentajan luona vaaka taisi näyttää 103,8kg, kun kotona lukema oli 103,5. Eli alle sen 104kg olin tullut loman aikana! Ja se taitaa olla ensimmäinen kerta, kun minä olen reissun aikana laihtunut lihomisen sijasta! Eli raksi seinään tästä hyvästä !
Painoasioita
Valmentaja epäili, että hyvällä ruotuunpalaamisella perjantaille saisi jo paremman lukeman ja niin siinä kävikin.
Tänäaamuna oli -1kg eilisestä.
Tällä hetkellä kokonaispudotus siitä camppailun alusta on -6,1kg.
Muutama päivä ennen aloitusta paino kävi korkeammalla ollen silloin 20.9. 110,4kg ja siitä pudotusta on nyt neljässä viikossa siis 8kg.
Aloituspaino camppailulle oli 24.9. 108,5kg ja siitä tuo -6,1kg. Mutta, koska se on paljon parempi ja motivoivampi ajatella sieltä isommasta lukemasta, niin aioin pyörittää sitäkin tässä mukana.
Rankka paluu arkeen
Arkeenpaluu on tökkinyt nyt ihan huolella. Alussa pelkät pirtelöt riitti ihan hyvin, mut nyt syöpötyttää jatkuvasti vaan... vaikkakin saattaa olla, ettei minulla ole nälkä edelleenkään, mut jotenkin mieliteot vaivaavat kovasti.
Olen syönyt yhden aterian siis ihan oikeaa ruokaa ja koostanut sen reilusti kasviksista ja sitten jostain proteiinipitoisesta, mut nyt sitten mietin, että pitää ehkä pienentää sitä kasvisten määrää. Tai hullulta kuulostaa pienentää se kasvisten määrä, mutta en oikein tiedä johtuisiko se niiden rouskuttelusta se nälkä.
Jos vähennän hieman kasviksista ja suurennan sitä proteiinin osuutta. Jospa se auttaisi siinä nälänhallinnassa.
Mielitekoihin olen syönyt mm. kotimaisia omenoita, porkkanaa, kaalia ja kurkkua sekä kalkkunaleikeviipaleita. Niin ja teetä maidolla. Ja vaikka ne on ihan ok vaihtoehtoja, niin pitäähän sitä kunnon laihduttajan potea huonoa omatuntoa.
Huomaan olevani hieman huonolla tiellä sen suhteen, että poden taas huonoa omatuntoa enkä saa vaan napsimista kuriin. Ei siihen tarvittaisi kuin yksi hyvä päivä ja ruotu olisi saavutettu.. Ehkäpä huomisesta tulee sellainen! Jospa pääsisin liikenteeseen ja pysyisin päivän liikenteessä. Silloin on helpompi olla syömättä, kun ei ole liikaa aikaa miettiä mitä ei saa syödä..
Reippaana kuitenkin meinaan suunnata eteenpäin. Väsymys ei paina pienistä kaloreista huolimatta ja energiaa riittää. Uni on ihan hyvää, mutta se tylsyys laittaa syöpöttelyhampaan kolottamaan.
Huomisen vaa´an lukeman toivon näyttävän miinusta tai edes samaa kuin tänään! Tsemppiä muillekin!
Ai niin muuten, jos tätä lukee joku camppailija, jota kiinnostaa faceryhmään liittyminen ja laihdutuksesta keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, niin minulle voi laittaa tuon yhteydenottolomakkeen kautta viestiä, niin ryhmään pääsy sitten onnistuu.
Ryhmä on salainen eli sitä ei näe kukaan eikä haulla löydä. Ryhmässä kirjoitettuja juttuja eivät näe muut kuin ryhmäläiset eikä kukaan näe, että sellaiseen ryhmään kuuluu. Jäsenet ovat camppailijoita ympäri suomen ja erilaisissa tilanteissa.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Kohta kotiin!
Huomenna kotiudutaan reissusta, enkä malta odottaa sitä! 12 päivää poissa kotoa ovat tehneet tehtävänsä. Kotiin on mukava kyllä aina palata, mutta nyt se on ihan erityisen odotettua.
Remontti, jota karkuun lähdimme, ei varmastikaan ole vielä valmis, mutta jo paljon paremmalla mallilla.
Ja koti on aina koti.
Yhtään vähempää en odota omaa vaakaa ja sen lukemaa. Jännittää miten on käynyt.
Tämä viimeinen paikka on ollut aika haastava siinä mielessä, että en oikein kehtaa kauheesti kieltäytyä syömisistä ja se on sitten aiheuttanut lisäsyömistä. Ketoosi on taas katki, mut jospa se huomenna ajopäivänä taas sitten alkaisi, kun autossa ei ole ylimääräistä syötävää.
Kunhan kotiudun palaan taas ahkerammin blogin pariin!
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Remontti, jota karkuun lähdimme, ei varmastikaan ole vielä valmis, mutta jo paljon paremmalla mallilla.
Ja koti on aina koti.
Yhtään vähempää en odota omaa vaakaa ja sen lukemaa. Jännittää miten on käynyt.
Tämä viimeinen paikka on ollut aika haastava siinä mielessä, että en oikein kehtaa kauheesti kieltäytyä syömisistä ja se on sitten aiheuttanut lisäsyömistä. Ketoosi on taas katki, mut jospa se huomenna ajopäivänä taas sitten alkaisi, kun autossa ei ole ylimääräistä syötävää.
Kunhan kotiudun palaan taas ahkerammin blogin pariin!
Mukavaa alkanutta viikkoa!
maanantai 6. lokakuuta 2014
Reissunpäällä sairaana..
Pikainen postaus päällimmäisistä ajatuksista
Täällä sitä ollaan reissunpäällä ja sairaana. Harmittaa, että homma menee mönkään kipeyden takia. Ruokavalio on pitänyt vaihtelevasti, mutta paino on tippunut ainakin jollain tasolla.
Reissussa olen vieraiden vaakojen armoilla, joten vasta kotiin palattuani selviää sitten se paljonko painossa on oikeasti muutosta.
Pussiruuat oikeasti pitää nälän hienosti aisoissa, mutta mielitekoja on silti tullut. Tylsyys, kipeys ja näkyvillä olevat karkit aiheuttaa mielitekoja ja ylimääräistä syömistä. Olen yrittänyt pitää napostelut terveellisenä syömällä mm. kirsikkatomaattia sen sijaan, että mussuttaisin vaahtokarkit.
Mieli tekisi vaan heittäytyä peiton alle katsomaan elokuvia koneelta ja mussuttamaan jotain hyvää siitä hyvästä, että olen kipeä ja lapsi myös (kuumeinen raasu <3 ), mutta sen sijaan olen yrittänyt vain pysytellä pusseissa ja patukoissa.
Extrana olen syönyt jokusia proteiinipatukoita ja toivonut, että niiden avulla selätän pahimmat himot - ja olenkin selättänyt, vaikka morkkis niistäkin on sitten seurannut.
Ajattelin jatkossakin sallia itselleni sen extrapatukan tarvittaessa sen sijaan, että sorrun oikeaan karkkiin.
Sen lisäksi olen syönyt muutaman juustoviipaleen ajatellen, että vältyn ainakin turhilta hiilareilta.
Punnitsin itseni täällä vieraalla vaa´alla perjantaina aamulla heti matkan jälkeen ja sain tulokseksi 103,0kg. En tiedä kuinka paljon oma vaaka olisi näyttänyt (mutta tuskinpa -1,9kg), joten päädyin sitten vain seuraamaan painon muutosta. Paino nousi ensin 103,6kg, siitä 103,1kg ja tänäaamuna 102,5kg, joten alaspäin ollaan taas menossa. Vedenjuonti on aiheuttanut harmia, siis kun sitä en ole muistanut tehdä ja siitä on sitten aiheutunut mielitekoja ja turvotusta ja muuta harmia.
Ensiyön unet varmaan kärsii tämän illan nestetankkauksesta, mutta se ei ole viimeaikoina ollut mitenkään uutta. Unet on kärsineet omasta kipeydestä. Lapsi onneksi on nukkunut yönsä hyvin, vaikka onkin tukkoinen ja muuten kipeä.
Tästä taas eteenpäin ja alaspäin pikkuhiljaa.. Ei ollut tarkoituksena ihan tällä tavalla lomailla (sairaana muiden nurkissa), mutta tuleepa vietettyä sitten laatuaikaa äidin kanssa enemmän, kun ei pysty juoksemaan jatkuvasti vieraissa.
Mutta näihin ajatuksiin. Hyvää yötä!
Täällä sitä ollaan reissunpäällä ja sairaana. Harmittaa, että homma menee mönkään kipeyden takia. Ruokavalio on pitänyt vaihtelevasti, mutta paino on tippunut ainakin jollain tasolla.
Reissussa olen vieraiden vaakojen armoilla, joten vasta kotiin palattuani selviää sitten se paljonko painossa on oikeasti muutosta.
Pussiruuat oikeasti pitää nälän hienosti aisoissa, mutta mielitekoja on silti tullut. Tylsyys, kipeys ja näkyvillä olevat karkit aiheuttaa mielitekoja ja ylimääräistä syömistä. Olen yrittänyt pitää napostelut terveellisenä syömällä mm. kirsikkatomaattia sen sijaan, että mussuttaisin vaahtokarkit.
Mieli tekisi vaan heittäytyä peiton alle katsomaan elokuvia koneelta ja mussuttamaan jotain hyvää siitä hyvästä, että olen kipeä ja lapsi myös (kuumeinen raasu <3 ), mutta sen sijaan olen yrittänyt vain pysytellä pusseissa ja patukoissa.
Extrana olen syönyt jokusia proteiinipatukoita ja toivonut, että niiden avulla selätän pahimmat himot - ja olenkin selättänyt, vaikka morkkis niistäkin on sitten seurannut.
Ajattelin jatkossakin sallia itselleni sen extrapatukan tarvittaessa sen sijaan, että sorrun oikeaan karkkiin.
Sen lisäksi olen syönyt muutaman juustoviipaleen ajatellen, että vältyn ainakin turhilta hiilareilta.
Punnitsin itseni täällä vieraalla vaa´alla perjantaina aamulla heti matkan jälkeen ja sain tulokseksi 103,0kg. En tiedä kuinka paljon oma vaaka olisi näyttänyt (mutta tuskinpa -1,9kg), joten päädyin sitten vain seuraamaan painon muutosta. Paino nousi ensin 103,6kg, siitä 103,1kg ja tänäaamuna 102,5kg, joten alaspäin ollaan taas menossa. Vedenjuonti on aiheuttanut harmia, siis kun sitä en ole muistanut tehdä ja siitä on sitten aiheutunut mielitekoja ja turvotusta ja muuta harmia.
Ensiyön unet varmaan kärsii tämän illan nestetankkauksesta, mutta se ei ole viimeaikoina ollut mitenkään uutta. Unet on kärsineet omasta kipeydestä. Lapsi onneksi on nukkunut yönsä hyvin, vaikka onkin tukkoinen ja muuten kipeä.
Tästä taas eteenpäin ja alaspäin pikkuhiljaa.. Ei ollut tarkoituksena ihan tällä tavalla lomailla (sairaana muiden nurkissa), mutta tuleepa vietettyä sitten laatuaikaa äidin kanssa enemmän, kun ei pysty juoksemaan jatkuvasti vieraissa.
Mutta näihin ajatuksiin. Hyvää yötä!
tiistai 30. syyskuuta 2014
Seitsemättä päivää
Pian on seitsemäskin päivä illassa tätä paastoa ja ihan hyvältä tuntuu lukuunottamatta päänsärkyä.
Aamulla luulin, että ketoosi on katkennut, kun eilen söin enemmän hiilareita kuin oli tarkoitus, mutta vaikuttaa että niin ei käynytkään. Tunnen itse välillä hetkittäin sellaisen kummallisen imelän hajun ja se kertoo siitä ketoosista. Hyvä juttu.
Nälkä ei ole taaskaan vaivannut, mutta pientä mielitekoa päivällä tuli, kun eväät jäi ja juominen unohtui. Onneksi ne mieliteot sitten hellitti syömisen myötä.
Tänään oli punnituspäivä valmentajan luona ja siellä tulokseksi tuli -3,5kg tämän 6 pv:n aikana. Oma vaaka näyttää tulokseksi -3,8kg, sillä ne lukemat ovat aamupainoja. Huomisen painon taidan ottaa tuonne omaan painopäiväkirjaan :)
Tällä hetkellä lähennellään alkukesän lukemia vaa´alla ja täytyy sanoa, että se tuntuu aika huimalta. Katselin kiloklubista, että 20.9. minun paino oli 110,2 kg. Paino kuitenkin oli korkeimmillaan sitten kevään.
Tänäaamuna paino oli 104,8 kg, eli 10 päivässä lähtenyt 5,4kg. Niistä siis vajaan pari kiloa sain siinä itse pois ennen kuin aloitin tämän pussikuurin, mut kuitenkin :)
Nyt, kun heräsin lapsen nukutusreissulta huomasin mielitekojen vaivaavan taas. Viimeyö meni todella huonosti, kun koira herätteli parin tunnin välein läpi yön ja varmaan sieltä sitten univelkaa jäljellä. Nyt heti tosiaan herättyäni lapsen vierestä teki mieli jotain ja söin extrapatukan, joka on tarkoitettu lisäksi. Se on jokin uusi patukka.
Se maistui hyvälle kyllä ja nyt harmittaa, että en maistanut sitä aiemmin. Olisin nimittäin ottanut niitä patukoita jatkoa ajatellen.
Noh, mut siis tosiaan, unen vähyys tuntuu suoraan vaikuttavan siihen kuinka paljon tekee mieli napostella.
Tästä viisastuneena taidan ottaa ja lähteä ajoissa nukkumaan.
Aamulla luulin, että ketoosi on katkennut, kun eilen söin enemmän hiilareita kuin oli tarkoitus, mutta vaikuttaa että niin ei käynytkään. Tunnen itse välillä hetkittäin sellaisen kummallisen imelän hajun ja se kertoo siitä ketoosista. Hyvä juttu.
Nälkä ei ole taaskaan vaivannut, mutta pientä mielitekoa päivällä tuli, kun eväät jäi ja juominen unohtui. Onneksi ne mieliteot sitten hellitti syömisen myötä.
Tänään oli punnituspäivä valmentajan luona ja siellä tulokseksi tuli -3,5kg tämän 6 pv:n aikana. Oma vaaka näyttää tulokseksi -3,8kg, sillä ne lukemat ovat aamupainoja. Huomisen painon taidan ottaa tuonne omaan painopäiväkirjaan :)
Tällä hetkellä lähennellään alkukesän lukemia vaa´alla ja täytyy sanoa, että se tuntuu aika huimalta. Katselin kiloklubista, että 20.9. minun paino oli 110,2 kg. Paino kuitenkin oli korkeimmillaan sitten kevään.
Tänäaamuna paino oli 104,8 kg, eli 10 päivässä lähtenyt 5,4kg. Niistä siis vajaan pari kiloa sain siinä itse pois ennen kuin aloitin tämän pussikuurin, mut kuitenkin :)
Nyt, kun heräsin lapsen nukutusreissulta huomasin mielitekojen vaivaavan taas. Viimeyö meni todella huonosti, kun koira herätteli parin tunnin välein läpi yön ja varmaan sieltä sitten univelkaa jäljellä. Nyt heti tosiaan herättyäni lapsen vierestä teki mieli jotain ja söin extrapatukan, joka on tarkoitettu lisäksi. Se on jokin uusi patukka.
Se maistui hyvälle kyllä ja nyt harmittaa, että en maistanut sitä aiemmin. Olisin nimittäin ottanut niitä patukoita jatkoa ajatellen.
Noh, mut siis tosiaan, unen vähyys tuntuu suoraan vaikuttavan siihen kuinka paljon tekee mieli napostella.
Tästä viisastuneena taidan ottaa ja lähteä ajoissa nukkumaan.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Liian helppoa?
Musta tuntuu nyt jotenkin sellaselta huijarilta, kun tää on vaan ihan kauheen helppoo. En osannut etukäteen yhtään ajatella miten helppoa tämä vois olla, vaikka luinkin asiasta.
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.
Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.
Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.
Mut eiköhän homma suttaannu.
Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.
- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...
Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.
Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.
Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.
Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.
Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.
Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...
Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.
Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.
Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?
Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.
Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.
Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.
Mut eiköhän homma suttaannu.
Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.
- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...
Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.
Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.
Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.
Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.
Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.
Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...
Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.
Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.
Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?
Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Stinking bad
Hyiii.. taidan haista pahalle. Eli ehkä sittenkin olen ketoosissa. Hyh.
Noh, mut tällä mennään nyt sitten.
Ostin pastillia kyläilyreissua varten ja söin niitä siinä huomaamatta useammankin ennen kuin tajusin tarkistella että paljonko sieltä tulee sitten kaloreita ja hiilareita. Tuli niitä, mut jospa ei ihan kaatais tätä hommaa.
Syömiset on menneet ihan jees muuten, paitsi että tällä kertaa korvasin yhden pussikeiton oikealla ruualla.
Aamupalaksi meni puuro, joka on ihan ok ja tämän toisen maistamisen jälkeen ajattelin, että saatan niitä sitten jonkun joskus ottaakin. Mut ehkä alkuun menen pelkillä lemppareilla enkä ala kikkailla vähemmän hyvien kanssa, jotka sitten kuitenkin jää syömättä.
Lounaaksi söin jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti-paprika-punasipuli-salaattia ja 100g broitsupihvin. 140kcal
Päivälliseksi sama setti +100g raejuustoa, kun unohdin sen lounaalta. 249kcal
Iltapalana meni suklaapirtelö sauvasekoittimella tekastuna kolmen jääpalan kera! Hitsin hyvää!
Nälkä on kadonnut ja olo on kyllä hyvä ja virkeä. Se haju on kyllä hieman epämiellyttävä juttu tässä, vaikken itse sitä oikeastaan haista kuin välillä ehkä. Ilmavaivoja on välillä, muttei häiritsevästi.
Yksi sellanen miinus tässä ketoosissa kyllä on, nimittäin taitaa jäädä luomuvauvan teko meiltä.. Mies ei kestä olla kovin lähellä, kun haisen kai niin pahalle. Ou nou ...
Päivä meni vilahtaen ja pian alkaa uusi viikko. Ensiviikolla meinaan suunnata sitten reissuun ja pois täältä miehen jaloista, kun tekee remonttia. Toivottavasti remppa on valmis, kun palaan kotiin..
Ja niin, paino tänään 105,2kg, eli -400g eiliseen. Nyt on isot painot lähteneet ja jatkossa paino tippuu maltillisemmin. Jänskättää millanen on ekan viikon saldo sitten lopulta. Nyt siis -3,3kg.
Noh, mut tällä mennään nyt sitten.
Ostin pastillia kyläilyreissua varten ja söin niitä siinä huomaamatta useammankin ennen kuin tajusin tarkistella että paljonko sieltä tulee sitten kaloreita ja hiilareita. Tuli niitä, mut jospa ei ihan kaatais tätä hommaa.
Syömiset on menneet ihan jees muuten, paitsi että tällä kertaa korvasin yhden pussikeiton oikealla ruualla.
Aamupalaksi meni puuro, joka on ihan ok ja tämän toisen maistamisen jälkeen ajattelin, että saatan niitä sitten jonkun joskus ottaakin. Mut ehkä alkuun menen pelkillä lemppareilla enkä ala kikkailla vähemmän hyvien kanssa, jotka sitten kuitenkin jää syömättä.
Lounaaksi söin jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti-paprika-punasipuli-salaattia ja 100g broitsupihvin. 140kcal
Päivälliseksi sama setti +100g raejuustoa, kun unohdin sen lounaalta. 249kcal
Iltapalana meni suklaapirtelö sauvasekoittimella tekastuna kolmen jääpalan kera! Hitsin hyvää!
Nälkä on kadonnut ja olo on kyllä hyvä ja virkeä. Se haju on kyllä hieman epämiellyttävä juttu tässä, vaikken itse sitä oikeastaan haista kuin välillä ehkä. Ilmavaivoja on välillä, muttei häiritsevästi.
Yksi sellanen miinus tässä ketoosissa kyllä on, nimittäin taitaa jäädä luomuvauvan teko meiltä.. Mies ei kestä olla kovin lähellä, kun haisen kai niin pahalle. Ou nou ...
Päivä meni vilahtaen ja pian alkaa uusi viikko. Ensiviikolla meinaan suunnata sitten reissuun ja pois täältä miehen jaloista, kun tekee remonttia. Toivottavasti remppa on valmis, kun palaan kotiin..
Ja niin, paino tänään 105,2kg, eli -400g eiliseen. Nyt on isot painot lähteneet ja jatkossa paino tippuu maltillisemmin. Jänskättää millanen on ekan viikon saldo sitten lopulta. Nyt siis -3,3kg.
lauantai 27. syyskuuta 2014
Ketoosissa vaiko eikäkö?
Jeah! Hieno homma! Neljäs päivä pian lusittuna ja mieli on oikein hyvä - ainakin siis jo tässä vaiheessa.
No ei vaan, eipä ole kyllä valittamista.
Voin vaikka vannoa, että ensimmäinen kerta go fat go-ruokavaliolla oli tähän verrattuna ihan helvettiä. Kolmantena päivänä olo oli aivan hirveä, kun oksetti ja heikotti ja pyörrytti ja särki päätä ja vaikka mitä. Nyt ei ole mitään ollut kyllä siihen verrattuna.
Sitä nälkätuntemusta on, jonka tunnistan aiemmilta laihdutuksilta, kun vatsa huutelee, että naposteltavaa pitäisi saada.
Tällä kertaa kaikki on mennyt ihan tosi helposti. Välillä on ollut nälkä, mut se on ihan terveellinen tunnen sinänsä ja sitten se nälkä on hävinnyt pirtelöillä.
Tänään muuten vuorossa oli aamupalaksi suklaapirtelö ja iltapalaksi vanilijapirtelö, joista tuli muuten huippuherkkua, kun tehosekoitin ne kylmän veden ja kolmen jääpalan kanssa!
Lounaaksi söin salaattia citymarketin salaattipöydästä. Salaattiannoksen paino oli 270g ja toivon, ettei kalorit menneet ainakaan paljoa yli. Päivälliseksi oli vihanneskeitto ja raejuustoa sekä tomaatti. Tomaatti ei muuten kuulunut päivälliseen, mutta otin sen silti.
Mikä boogie?
Aamulla oli hieman heikotusta ja tuskanhikimäistä meininkiä, mutta se meni sitten kyllä ohitse siinä. En ole varma menikö se syömisen jälkeen vai ennemmin, mut olo kuitenkin parani. Ilmavaivat alkoivat muutama päivä siten ja jatkuvat edelleen ja vatsa on toiminut vielä tähän asti.
Ketoosista en tiedä, siis että olenko mennyt ketoosiin, sillä hengitykseni ei kuulemma haise. En tiedä miksi niin ei ole tapahtunut, kun kuitenkin oon mennyt ohjeiden mukaan. Toisaalta ekana päivänä en punninnut annosta, mut ei se pitänyt silti todellakaan mennä pahasti yli ja eilen saatoin syödä liikaa tomaattia salaatissa. Mut ei siitäkään pitäis mitään isoa määrää tulla mitään hiilareita. Voi jehna.
Noh, mut ehkä sitten kuitenkin jossain vaiheessa pääsen siihen jos en jo ole.
Ihan hyvällä ololla jokatapauksessa olin ketoosissa tai en.
Mutta kokonaisuudessaan näistä neljästä päivästä tämä on ollut kyllä pahin, vaikkei siis paha laisinkaan.
Syötävien pussien lista pitenee:
Nyt sieltä löytyy minttusuklaa, cappucino, vanilija, kana-sieni... ? unohdinko jonkun?
No, oli miten oli.
Ja niin! Paino oli tänäaamuna 105,6kg, eli yhteensä pudonnut 2,9kg tässä kolmessa päivässä.
Kokoajan putoamisvauhti hidastuu - tietenkin, mut oon nyt jo hirmu hyvällä mielellä tästä tuloksesta. Toivon, että joku sataa grammaa vielä tälle viikolle tippuu, mut hyvä alku jokatapauksessa!
Mut nyt ei sit muuta kuin, että jatketaan!
No ei vaan, eipä ole kyllä valittamista.
Voin vaikka vannoa, että ensimmäinen kerta go fat go-ruokavaliolla oli tähän verrattuna ihan helvettiä. Kolmantena päivänä olo oli aivan hirveä, kun oksetti ja heikotti ja pyörrytti ja särki päätä ja vaikka mitä. Nyt ei ole mitään ollut kyllä siihen verrattuna.
Sitä nälkätuntemusta on, jonka tunnistan aiemmilta laihdutuksilta, kun vatsa huutelee, että naposteltavaa pitäisi saada.
Tällä kertaa kaikki on mennyt ihan tosi helposti. Välillä on ollut nälkä, mut se on ihan terveellinen tunnen sinänsä ja sitten se nälkä on hävinnyt pirtelöillä.
Tänään muuten vuorossa oli aamupalaksi suklaapirtelö ja iltapalaksi vanilijapirtelö, joista tuli muuten huippuherkkua, kun tehosekoitin ne kylmän veden ja kolmen jääpalan kanssa!
Lounaaksi söin salaattia citymarketin salaattipöydästä. Salaattiannoksen paino oli 270g ja toivon, ettei kalorit menneet ainakaan paljoa yli. Päivälliseksi oli vihanneskeitto ja raejuustoa sekä tomaatti. Tomaatti ei muuten kuulunut päivälliseen, mutta otin sen silti.
Mikä boogie?
Aamulla oli hieman heikotusta ja tuskanhikimäistä meininkiä, mutta se meni sitten kyllä ohitse siinä. En ole varma menikö se syömisen jälkeen vai ennemmin, mut olo kuitenkin parani. Ilmavaivat alkoivat muutama päivä siten ja jatkuvat edelleen ja vatsa on toiminut vielä tähän asti.
Ketoosista en tiedä, siis että olenko mennyt ketoosiin, sillä hengitykseni ei kuulemma haise. En tiedä miksi niin ei ole tapahtunut, kun kuitenkin oon mennyt ohjeiden mukaan. Toisaalta ekana päivänä en punninnut annosta, mut ei se pitänyt silti todellakaan mennä pahasti yli ja eilen saatoin syödä liikaa tomaattia salaatissa. Mut ei siitäkään pitäis mitään isoa määrää tulla mitään hiilareita. Voi jehna.
Noh, mut ehkä sitten kuitenkin jossain vaiheessa pääsen siihen jos en jo ole.
Ihan hyvällä ololla jokatapauksessa olin ketoosissa tai en.
Mutta kokonaisuudessaan näistä neljästä päivästä tämä on ollut kyllä pahin, vaikkei siis paha laisinkaan.
Syötävien pussien lista pitenee:
Nyt sieltä löytyy minttusuklaa, cappucino, vanilija, kana-sieni... ? unohdinko jonkun?
No, oli miten oli.
Ja niin! Paino oli tänäaamuna 105,6kg, eli yhteensä pudonnut 2,9kg tässä kolmessa päivässä.
Kokoajan putoamisvauhti hidastuu - tietenkin, mut oon nyt jo hirmu hyvällä mielellä tästä tuloksesta. Toivon, että joku sataa grammaa vielä tälle viikolle tippuu, mut hyvä alku jokatapauksessa!
Mut nyt ei sit muuta kuin, että jatketaan!
perjantai 26. syyskuuta 2014
Kolmen päivän jälkeen!
Okei.
Nyt eletään kait niitä pahimpia päiviä eli 3.- ja 4. päivää. Huomiseksi on vielä odotettavissa nälkää ja mielitekoa.
No kuinka sitten on mennyt? No, kiitos kysymästä, ihan hyvin.
Aamupalaksi söin mangopirtelön - yöks. Ei minun makuun.
Aamulla kerhossa lapsosen kanssa join kaksi kuppia teetä ja söin muutaman kurkkuviipaleen ja selvisin heikotuksesta ja tuskanhiestä, joka yhtäkkiä iski.
Lounas venähti vahingossa klo 14 asti ja silloin jo vatsassa kyllä kurni. Olin juonut teetä siinä välissä (enkä meinaa millään tottua maidottomaan ja sokerittomaan teehen), mut eihän se sitten juuri auttanut.
Lounaaksi söin kana-sienikeiton, joka oli kyllä ihan hyvän makuinen. Sekaan laitoin lusikallisen raejuustoa ja huomasin myöhemmin tänään, että olisin saanut laittaa siihen ihan 100g sitä raejuustoa ruokavalion mukaan. Huomenna sitten muistan sen!
Päivälliseksi hetikohta lounaan jälkeen klo 15.15 söin kanasalaatin, jossa oli kurkkua, salaattia ja tomaattia (jonka päällä aromisuolaa !! AH, mikä herkku!) ja sit paistettuja broitsunsuikaleita. Ihan ok ruoka, vaikkakin jatkossa oikeasti täytyy hieman enemmän panostaa tuohon ruuanlaittoon.
Iltapala sitten taas venähti klo 20.15 asti, jolloin nälkä olikin jo ehtinyt toverikseni. Päivällisen ja iltapalan välissä jouduin valtavaan kiusaukseen anopin pöydässä, jossa oli iltapalaksi tarjolla uuniriisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kuivakakkua sekä sitten vielä tuoretta leipää...
Itse tyydyin tuijottamaan teekuppiani (johon lisäsin minttuteen sekaan tipan maitoa) ja ihmettelemään kuinka kauan muilla perheenjäsenillä kestää syödessä!
Ai että oli hirveää!!
Sanoin anoppilassa olevani paastolla tämän päivän ja sen vuoksi kieltäydyn kaikesta. He ovat onneksi jo tottuneet meidän paastoihin ja laihdutuskuureihin...
Oma iltapala sitten kotona lopulta oli banaanipirtelö, joka pääsi hankittavien pirtelöiden listaan.
Tällä hetkellä listalla on cappucino, banaani, minttusuklaa ja kana-sienikeitto. Eli ihan ok setti ettei tarvitse yhtä ja samaa syödä.
Juttelin tänään erään keväällä Cambridge-kuurilla olleen kanssa joka oli saanut sillä muutamassa kuukaudessa -14kg, mutta lopettanut sitten erimielisyyksien takia.. tai siis ei edes erimielisyyksien vaan jonkun oman oikkunsa takia (näin ymmärsin), mutta siis hänelle paino ei ollut nyt kesän jälkeen tullut takaisin.
Mietin tuossa itsekin, että sellainen kohtalainen pudotus voisi olla jotenkin järkevämpi ja helpommin sitten ylläpidettävissä kuurin jälkeen.
Noh, oli miten oli. Katsotaan miten tämä tästä menee.
Mut helppo homma tämä on ollut.
Mies oli ihana, kun sanoi iltapalan jälkeen, että ihailee minun itsekuria ja että itse olisi antanut periksi.
Minulle ei tullut mieleenkään siinä, että olisin alkanut syödä jotain ylimääräistä, vaikka siis lähes jo maistoin herkkujen maun suussani.
Tällä hetkellä ajatus on ihan hyvä siitä, että en pelkää kaikkien herkkujen loppuvan maailmasta vaan tuntuu, että selviän kyllä ilmankin siihen asti, kun sitten niitä saan syödä. Mut pikkuhiljaa pitäis kuitenkin itselleen saada se ajatus selväksi, että ei herkkuja voi syödä jokapäivä eikä niitä tarvitse edes joka viikko. Eikä etenkään joka kauppareissu ja joka kaupasta..
Ai niin! Aamulla vaaka näytti lukemaa 106,5kg, eli -0,9kg eilisestä.
Ja sitten huomasin tuossa, että vuosi sitten tähän aikaan painoin 120kg. Eli vaikka tässä nyt onkin tullut painoa takaisin, niin ihan hyvin miinuksella ollaan.
Jos ensivuonna tähän aikaan puntarin lukema olisi saman verran miinusta kuin nyt, eli lukema olisi siis reilu 90kg ja se passaisi minulle oikein hienosti!
Siitä seuraavan vuoden lukema sitten alle 80kg, niin homma olisi bueno! - mutta ei parane nyt mennä asioiden edelle tämän enempää (kuin vuoteen 2016..)
Mut hyvällä mielellä kohti huomista!
Nyt eletään kait niitä pahimpia päiviä eli 3.- ja 4. päivää. Huomiseksi on vielä odotettavissa nälkää ja mielitekoa.
No kuinka sitten on mennyt? No, kiitos kysymästä, ihan hyvin.
Aamupalaksi söin mangopirtelön - yöks. Ei minun makuun.
Aamulla kerhossa lapsosen kanssa join kaksi kuppia teetä ja söin muutaman kurkkuviipaleen ja selvisin heikotuksesta ja tuskanhiestä, joka yhtäkkiä iski.
Lounas venähti vahingossa klo 14 asti ja silloin jo vatsassa kyllä kurni. Olin juonut teetä siinä välissä (enkä meinaa millään tottua maidottomaan ja sokerittomaan teehen), mut eihän se sitten juuri auttanut.
Lounaaksi söin kana-sienikeiton, joka oli kyllä ihan hyvän makuinen. Sekaan laitoin lusikallisen raejuustoa ja huomasin myöhemmin tänään, että olisin saanut laittaa siihen ihan 100g sitä raejuustoa ruokavalion mukaan. Huomenna sitten muistan sen!
Päivälliseksi hetikohta lounaan jälkeen klo 15.15 söin kanasalaatin, jossa oli kurkkua, salaattia ja tomaattia (jonka päällä aromisuolaa !! AH, mikä herkku!) ja sit paistettuja broitsunsuikaleita. Ihan ok ruoka, vaikkakin jatkossa oikeasti täytyy hieman enemmän panostaa tuohon ruuanlaittoon.
Iltapala sitten taas venähti klo 20.15 asti, jolloin nälkä olikin jo ehtinyt toverikseni. Päivällisen ja iltapalan välissä jouduin valtavaan kiusaukseen anopin pöydässä, jossa oli iltapalaksi tarjolla uuniriisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kuivakakkua sekä sitten vielä tuoretta leipää...
Itse tyydyin tuijottamaan teekuppiani (johon lisäsin minttuteen sekaan tipan maitoa) ja ihmettelemään kuinka kauan muilla perheenjäsenillä kestää syödessä!
Ai että oli hirveää!!
Sanoin anoppilassa olevani paastolla tämän päivän ja sen vuoksi kieltäydyn kaikesta. He ovat onneksi jo tottuneet meidän paastoihin ja laihdutuskuureihin...
Oma iltapala sitten kotona lopulta oli banaanipirtelö, joka pääsi hankittavien pirtelöiden listaan.
Tällä hetkellä listalla on cappucino, banaani, minttusuklaa ja kana-sienikeitto. Eli ihan ok setti ettei tarvitse yhtä ja samaa syödä.
Juttelin tänään erään keväällä Cambridge-kuurilla olleen kanssa joka oli saanut sillä muutamassa kuukaudessa -14kg, mutta lopettanut sitten erimielisyyksien takia.. tai siis ei edes erimielisyyksien vaan jonkun oman oikkunsa takia (näin ymmärsin), mutta siis hänelle paino ei ollut nyt kesän jälkeen tullut takaisin.
Mietin tuossa itsekin, että sellainen kohtalainen pudotus voisi olla jotenkin järkevämpi ja helpommin sitten ylläpidettävissä kuurin jälkeen.
Noh, oli miten oli. Katsotaan miten tämä tästä menee.
Mut helppo homma tämä on ollut.
Mies oli ihana, kun sanoi iltapalan jälkeen, että ihailee minun itsekuria ja että itse olisi antanut periksi.
Minulle ei tullut mieleenkään siinä, että olisin alkanut syödä jotain ylimääräistä, vaikka siis lähes jo maistoin herkkujen maun suussani.
Tällä hetkellä ajatus on ihan hyvä siitä, että en pelkää kaikkien herkkujen loppuvan maailmasta vaan tuntuu, että selviän kyllä ilmankin siihen asti, kun sitten niitä saan syödä. Mut pikkuhiljaa pitäis kuitenkin itselleen saada se ajatus selväksi, että ei herkkuja voi syödä jokapäivä eikä niitä tarvitse edes joka viikko. Eikä etenkään joka kauppareissu ja joka kaupasta..
Ai niin! Aamulla vaaka näytti lukemaa 106,5kg, eli -0,9kg eilisestä.
Ja sitten huomasin tuossa, että vuosi sitten tähän aikaan painoin 120kg. Eli vaikka tässä nyt onkin tullut painoa takaisin, niin ihan hyvin miinuksella ollaan.
Jos ensivuonna tähän aikaan puntarin lukema olisi saman verran miinusta kuin nyt, eli lukema olisi siis reilu 90kg ja se passaisi minulle oikein hienosti!
Siitä seuraavan vuoden lukema sitten alle 80kg, niin homma olisi bueno! - mutta ei parane nyt mennä asioiden edelle tämän enempää (kuin vuoteen 2016..)
Mut hyvällä mielellä kohti huomista!
torstai 25. syyskuuta 2014
Iltanaposteltavaa?
Ai että, kun tekis mieli napostella jotain.
Toisinsanoen nälkä on saapunut.
Olen napostelun sijaan sitten juonut vettä.
Huomista odotan ihan iloisin mielin, sillä aamuksi olen varannut muistaakseni suklaapirtelön.
Tämäniltainen minttusuklaa oli hyvä! Sitä aion varmasti ottaa sitten cappucinon kaveriksi.
Suolaisista liemistä on maistamatta sienikeitto ja toivon, että se on hyvän makuinen. Toivoisin, että voisin jonkin suolaisen saada siihen ruokavalioon makeiden kaveriksi, mutta kasviskeitto tai purjoperuna eivät ihan lemppareita ole. Syötäviä kyllä, mutta nyt tuntuu etten niitä ota.
Vatsa toimi tänään, mutta huomaa, että suolisto alkaa tyhjentyä. En kylläkään muista eilistä, mut veikkaisin eilenkin vatsan toimineen. Pikkuhiljaa tästä tuo suolensisältö vähenee, mut täytyy toivoa, että silti vatsan toiminta jatkuu.
Täytyy panostaa kuitupitoiseen ruokaan silloin kun syö.
Mittoja
Tänään otettiin sitten aloitusmittoja, kun eilen unohtui.
Huomasin, että olen osittain samoissa mitoissa, kun 5kg painavempana. Toisaalta nämä mitat on otettu illalla, joten se toivottavasti selittää asiaa.
Jossain vaiheessa varmaan saan niitä laitettua sitten tännekin ylös. Ehkä.
Juttukaveri
En ole juuri kertonut tästä Cambridgesta kenellekään. Vain pari sellaista tietää joiden kanssa epäilen olevani jatkossa tekemisissä enkä halua sitten salailla. Ja toisaalta sitä tarvitsee sitten jonkinlaista tukea.
Tänään juttelin kaverin kanssa, jonka kanssa olemme aiemmin laihduttaneet yhtaikaa ja jolleka tässä pari päivää sitten kerroin alkavani tälle kuurille.
Hän tyrmäsi ajatuksen ihan kokonaan aluksi, mutta myönsi, että itsekin on miettinyt asiaa. Hänellä vaan ei ole minkäänlaista tukiverkkoa kotona, jos hän lähtee pussikuurilla painoa pudottamaan.
Puhelun aikana pohdimme, että onko mahdollista, että hän laihduttaisi salaa pussikeittodietillä, sillä hän on yksin kotona arkipäivät. Viikonlopuista saattaisi sitten vaan tulla ongelmallisia tilanteita eikä se ehkä vaan sitten onnistuisi.
Noh, kaikenlaisia ongelmia sitä meillä ihmisillä on.
Tämän kaverin kanssa kuitenkin juteltiin ja ihmeteltiin sitä, että oikeasti 5kk päästä voisin olla jo lähes normaalipainoinen. Ja eritoten ihmeteltiin sitä, että tiukalla kuurilla voisin olla jo jouluksi normaalipainon lähettyvillä.
Se kuulostaa ja tuntuu ajatuksena ihan sairaalta ja juuri sellaiselta, että se vaan ei voi mitenkään olla järkevä ja toimiva tapa.
En oikeastaan voi kuin toivoa, että saan pääkopan pysymään tässä mukana ja että tämä tilanne ei mene liian kovaksi itsekuriväännöksi, jonka sitten häviän 100-0 ja mässyttelen itseni takaisin 120kg tai yli.
Ehkäpä kerron valmentajalle ensikerralla hoitosuunnitelmista ja pyydän uudenlaista suunnitelmaa - sellaista joka aletaan purkamaan jo loppuvuodeksi ihan hallitusti.
Noh, päivä kerrallaan.
Toisinsanoen nälkä on saapunut.
Olen napostelun sijaan sitten juonut vettä.
Huomista odotan ihan iloisin mielin, sillä aamuksi olen varannut muistaakseni suklaapirtelön.
Tämäniltainen minttusuklaa oli hyvä! Sitä aion varmasti ottaa sitten cappucinon kaveriksi.
Suolaisista liemistä on maistamatta sienikeitto ja toivon, että se on hyvän makuinen. Toivoisin, että voisin jonkin suolaisen saada siihen ruokavalioon makeiden kaveriksi, mutta kasviskeitto tai purjoperuna eivät ihan lemppareita ole. Syötäviä kyllä, mutta nyt tuntuu etten niitä ota.
Vatsa toimi tänään, mutta huomaa, että suolisto alkaa tyhjentyä. En kylläkään muista eilistä, mut veikkaisin eilenkin vatsan toimineen. Pikkuhiljaa tästä tuo suolensisältö vähenee, mut täytyy toivoa, että silti vatsan toiminta jatkuu.
Täytyy panostaa kuitupitoiseen ruokaan silloin kun syö.
Mittoja
Tänään otettiin sitten aloitusmittoja, kun eilen unohtui.
Huomasin, että olen osittain samoissa mitoissa, kun 5kg painavempana. Toisaalta nämä mitat on otettu illalla, joten se toivottavasti selittää asiaa.
Jossain vaiheessa varmaan saan niitä laitettua sitten tännekin ylös. Ehkä.
Juttukaveri
En ole juuri kertonut tästä Cambridgesta kenellekään. Vain pari sellaista tietää joiden kanssa epäilen olevani jatkossa tekemisissä enkä halua sitten salailla. Ja toisaalta sitä tarvitsee sitten jonkinlaista tukea.
Tänään juttelin kaverin kanssa, jonka kanssa olemme aiemmin laihduttaneet yhtaikaa ja jolleka tässä pari päivää sitten kerroin alkavani tälle kuurille.
Hän tyrmäsi ajatuksen ihan kokonaan aluksi, mutta myönsi, että itsekin on miettinyt asiaa. Hänellä vaan ei ole minkäänlaista tukiverkkoa kotona, jos hän lähtee pussikuurilla painoa pudottamaan.
Puhelun aikana pohdimme, että onko mahdollista, että hän laihduttaisi salaa pussikeittodietillä, sillä hän on yksin kotona arkipäivät. Viikonlopuista saattaisi sitten vaan tulla ongelmallisia tilanteita eikä se ehkä vaan sitten onnistuisi.
Noh, kaikenlaisia ongelmia sitä meillä ihmisillä on.
Tämän kaverin kanssa kuitenkin juteltiin ja ihmeteltiin sitä, että oikeasti 5kk päästä voisin olla jo lähes normaalipainoinen. Ja eritoten ihmeteltiin sitä, että tiukalla kuurilla voisin olla jo jouluksi normaalipainon lähettyvillä.
Se kuulostaa ja tuntuu ajatuksena ihan sairaalta ja juuri sellaiselta, että se vaan ei voi mitenkään olla järkevä ja toimiva tapa.
En oikeastaan voi kuin toivoa, että saan pääkopan pysymään tässä mukana ja että tämä tilanne ei mene liian kovaksi itsekuriväännöksi, jonka sitten häviän 100-0 ja mässyttelen itseni takaisin 120kg tai yli.
Ehkäpä kerron valmentajalle ensikerralla hoitosuunnitelmista ja pyydän uudenlaista suunnitelmaa - sellaista joka aletaan purkamaan jo loppuvuodeksi ihan hallitusti.
Noh, päivä kerrallaan.
Toista päivää
Nonniin sitten..
Tässä sitä eletään toista päivää pussikeitoilla eikä onneksi ole vielä tullut hankaluuksia. Vettä olen juonut 1,5 L tähän mennessä ja loppupäivän juomat lipitellään sitten illan mittaan.
Pientä sivuraidetta on edustanut kevytcolan juominen. Ei se ihan täysin kiellettyä ole, mut ei ainakaan suositeltua paljoa juoda.
Pikkuhiljaa eroon colasta ja elimistö sekä hammaskalusto kiittävät.
Vedenjuonnista tuntuu tulevan se kumma tunne, joka on tuttu jo aiemmilta ajoilta. Se on vähän sellanen vetinen olo päässä (?) Tai aivot tuntuu kylmiltä (?) ...
Hmm, en taida osata selittää. Mut erikoinen fiilis jokatapauksessa.
Ekan päivän saldo oli -1,1kg ja sehän on aivan normaali määrä, jos ajattelen esimerkiksi paastopäivää. Sellainen saattoi hyvinkin lähteä pätkäpaastoillessa sen paastopäivän aikana. Nyt sit jäädään ihmettelemään kuinka paljon lähtee huomiseksi ja että miten se olo alkaa tästä sitten muuttua.
En ole tietääkseni koskaan ollut ketoosissa, joten en tiedä mitä siltä oikein odottaa. Toivottavasti se aiheuttaa sitten sellaisen kodinsiivousoperaation...
Menneet viikot
Viimeviikkoina olen ollut jotenkin hirveän saamaton kotona. Olen kyllä auttanut muita ja tehnyt satunnaisia työkeikkoja sekä pitänyt mm. kirpparipöytää ja tyhjentänyt kaappeja sitä varten. Samalla sitten on käynyt niin, että koti on jäänyt jotenkin hyrskynmyrskyksi, kun monta projektia on jäänyt kesken. Sain käsityöinnostuksen ja sitten kirppisinnostuksen. Sen jälkeen päätin lajitella lapsen vaatteet poistoon meneviin ja säilytettäviin. Poistoon menevät jaoin vielä sen mukaan meneekö ne kirpputorille, ystävän tyttölapselle, toisen ystävän poikalapselle vai HM:n keräykseen. Sen lisäksi kävin läpi sitten omia vaatteitani, joista meinaan viedä mm. äidille testattavaksi ennen kuin laitan vaatteet lahjoitukseen (kirpparilla vaatteet eivät vaan oikein kulje).
Kaikista näistä projekteista on vähintään rippeet sitten jossain nurkassa odottamassa. Ja osa odottaa sitä, että lähden reissuun jakamaan nämä lajittelemani tavarat niiden vastaanottajille. Reissuun on kuitenkin vielä aikaa ja nyssäköitä pitää nyt sitten vaan vielä sietää.
Viimeviikonloppuna mietin mielessäni, että minun on jollain tavalla pakko saada elämä haltuun ja jotain asioita tehdä itselleni helpommaksi. Takaraivossa painoi ajatus laihdutuksesta ennen hoitoa ja tuntui, etten vaan saa mistään kiinni. Olo oli ollut jo pitkän aikaa sellainen hiilaripöhöinen, sillä olen jo usean viikon ajan syönyt paljon karkkia. Joka kauppareissulta on lähtenyt joku suklaapatukka matkasyömisiksi. Olen aina puhunut pussikuureja vastaan ja lähestulkoon pilkannut seläntakana sellaisia harrastavia, mut jostain syystä silti kuitenkin päädyin itse tähän tilanteeseen.
Lukiessani kokemuksista ja tuloksista päätin sitten vaan, että koitan kuuria edes boostaamaan sen painonpudotuksen alkuun. Olisi niin tärkeää saada painoa pois ennen hoitoa ihan kaikista syistä johtuen.
En vieläkään oikein tiedä onko se järkevää ja että onko minusta sitten ylläpitämään tuloksia vai lihonko vaan takaisin samaan heti, kun lopetan pussikuurin. Ymmärrän hyvin kompastuskivet ja sen miksi toisella tavalla laihduttaminen olisi järkevämpää. Ymmärrän myös itseäni ja halua päästä kiloista eroon nopeasti - tällä hetkellä mielessä on vaan saada kroppa, joka raskautuu helposti.
Jos tulisin raskaaksi on ihan varmaa, että raskauskiloja tulee joten siinä mielessä olen sujut sen kanssa, että painoa tulisi takaisin. Raskauden takia se ei haittaisi lainkaan, mut muusta syystä en kiloja enää haluaisi kerätä.
- tulipas nyt ajatuksenvirtaa..
Tämän hetken fiilis
Juuri nyt olo on hyvä. Ei yhtään sellainen, että olisin eilen ollut 700 kcalorilla ja tänään syönyt vain 300kcal.
Heikotusta tai väsymystä en nyt tunne eikä muitakaan negatiivisia oloja ole. Sen sijaan ajatus tuntuu juoksevan kirkkaammin eikä nämä keskeneräiset projektit tunnu enää lainkaan niin epätoivoisilta hoitaa kuin aiemmin tuntuivat.
Tänään luvassa on vielä noin 200kcal annos broileria ja salaattia ja sitten iltapalaksi joku pirtelö.
Aamupalaksi tänään söin omena-kanelipuuron, joka nyt oli aika makea ja kiva, kun siellä oli vähän purtavaa, mutta luultavasti jää kuitenkin pois listalta.
Lounaaksi lusikoin kasviskeiton, joka ei ehkä sekään mikään suosikki ole.
Iltapalana suunnittelen maistavani minttusuklaan tai vanilijan.
Niin ja paino tänään 107,4 eli -1,1kg!
Tässä sitä eletään toista päivää pussikeitoilla eikä onneksi ole vielä tullut hankaluuksia. Vettä olen juonut 1,5 L tähän mennessä ja loppupäivän juomat lipitellään sitten illan mittaan.
Pientä sivuraidetta on edustanut kevytcolan juominen. Ei se ihan täysin kiellettyä ole, mut ei ainakaan suositeltua paljoa juoda.
Pikkuhiljaa eroon colasta ja elimistö sekä hammaskalusto kiittävät.
Vedenjuonnista tuntuu tulevan se kumma tunne, joka on tuttu jo aiemmilta ajoilta. Se on vähän sellanen vetinen olo päässä (?) Tai aivot tuntuu kylmiltä (?) ...
Hmm, en taida osata selittää. Mut erikoinen fiilis jokatapauksessa.
Ekan päivän saldo oli -1,1kg ja sehän on aivan normaali määrä, jos ajattelen esimerkiksi paastopäivää. Sellainen saattoi hyvinkin lähteä pätkäpaastoillessa sen paastopäivän aikana. Nyt sit jäädään ihmettelemään kuinka paljon lähtee huomiseksi ja että miten se olo alkaa tästä sitten muuttua.
En ole tietääkseni koskaan ollut ketoosissa, joten en tiedä mitä siltä oikein odottaa. Toivottavasti se aiheuttaa sitten sellaisen kodinsiivousoperaation...
Menneet viikot
Viimeviikkoina olen ollut jotenkin hirveän saamaton kotona. Olen kyllä auttanut muita ja tehnyt satunnaisia työkeikkoja sekä pitänyt mm. kirpparipöytää ja tyhjentänyt kaappeja sitä varten. Samalla sitten on käynyt niin, että koti on jäänyt jotenkin hyrskynmyrskyksi, kun monta projektia on jäänyt kesken. Sain käsityöinnostuksen ja sitten kirppisinnostuksen. Sen jälkeen päätin lajitella lapsen vaatteet poistoon meneviin ja säilytettäviin. Poistoon menevät jaoin vielä sen mukaan meneekö ne kirpputorille, ystävän tyttölapselle, toisen ystävän poikalapselle vai HM:n keräykseen. Sen lisäksi kävin läpi sitten omia vaatteitani, joista meinaan viedä mm. äidille testattavaksi ennen kuin laitan vaatteet lahjoitukseen (kirpparilla vaatteet eivät vaan oikein kulje).
Kaikista näistä projekteista on vähintään rippeet sitten jossain nurkassa odottamassa. Ja osa odottaa sitä, että lähden reissuun jakamaan nämä lajittelemani tavarat niiden vastaanottajille. Reissuun on kuitenkin vielä aikaa ja nyssäköitä pitää nyt sitten vaan vielä sietää.
Viimeviikonloppuna mietin mielessäni, että minun on jollain tavalla pakko saada elämä haltuun ja jotain asioita tehdä itselleni helpommaksi. Takaraivossa painoi ajatus laihdutuksesta ennen hoitoa ja tuntui, etten vaan saa mistään kiinni. Olo oli ollut jo pitkän aikaa sellainen hiilaripöhöinen, sillä olen jo usean viikon ajan syönyt paljon karkkia. Joka kauppareissulta on lähtenyt joku suklaapatukka matkasyömisiksi. Olen aina puhunut pussikuureja vastaan ja lähestulkoon pilkannut seläntakana sellaisia harrastavia, mut jostain syystä silti kuitenkin päädyin itse tähän tilanteeseen.
Lukiessani kokemuksista ja tuloksista päätin sitten vaan, että koitan kuuria edes boostaamaan sen painonpudotuksen alkuun. Olisi niin tärkeää saada painoa pois ennen hoitoa ihan kaikista syistä johtuen.
En vieläkään oikein tiedä onko se järkevää ja että onko minusta sitten ylläpitämään tuloksia vai lihonko vaan takaisin samaan heti, kun lopetan pussikuurin. Ymmärrän hyvin kompastuskivet ja sen miksi toisella tavalla laihduttaminen olisi järkevämpää. Ymmärrän myös itseäni ja halua päästä kiloista eroon nopeasti - tällä hetkellä mielessä on vaan saada kroppa, joka raskautuu helposti.
Jos tulisin raskaaksi on ihan varmaa, että raskauskiloja tulee joten siinä mielessä olen sujut sen kanssa, että painoa tulisi takaisin. Raskauden takia se ei haittaisi lainkaan, mut muusta syystä en kiloja enää haluaisi kerätä.
- tulipas nyt ajatuksenvirtaa..
Tämän hetken fiilis
Juuri nyt olo on hyvä. Ei yhtään sellainen, että olisin eilen ollut 700 kcalorilla ja tänään syönyt vain 300kcal.
Heikotusta tai väsymystä en nyt tunne eikä muitakaan negatiivisia oloja ole. Sen sijaan ajatus tuntuu juoksevan kirkkaammin eikä nämä keskeneräiset projektit tunnu enää lainkaan niin epätoivoisilta hoitaa kuin aiemmin tuntuivat.
Tänään luvassa on vielä noin 200kcal annos broileria ja salaattia ja sitten iltapalaksi joku pirtelö.
Aamupalaksi tänään söin omena-kanelipuuron, joka nyt oli aika makea ja kiva, kun siellä oli vähän purtavaa, mutta luultavasti jää kuitenkin pois listalta.
Lounaaksi lusikoin kasviskeiton, joka ei ehkä sekään mikään suosikki ole.
Iltapalana suunnittelen maistavani minttusuklaan tai vanilijan.
Niin ja paino tänään 107,4 eli -1,1kg!
Tästä se lähtee..
Ensimmäinen päivä on illassa ja vielä on ihan helppoa, etten sanoisi.
Tällänen on pätkäpaastosta jo tuttua eikä siis yhden päivän aikana tietenkään aiheuta mitään hankaluuksia.
Epäilyksiä
On myönnettävä, että nyt saatan hieman miettiä sitä, että jatkaisinko sittenkin vaan sitten pätkäpaastoilemalla. Motivaatio on tässä nyt loksahdellut kohdalleen ja samalla sitä sitten toisaalta pudottaisi sitä painoa "halvemmallakin".
En oikeasti ole koskaan pitänyt tälläisiä pussikuureja järkevinä ja sen vuoksi tässä kovasti ihmettelen itseäni tässä tilanteessa.
Mutta yhtä kaikki, aion tähän nyt sitoutua ja tätä nyt jatkaa sitten sen aikaa, kun järkevältä tuntuu. Note to self: Hoidon alettua ehkä täytynee sitten miettiä kuinka tiukkaa kuuria siinä sitten pitää ja voiko siitä tulla jotain hankaluuksia hoidossa, jos on ketoosissa.
Tavoitteita
Valmentaja kysyi tavoitettani ja vaikka tarkoitus oli kertoa sen olevan -10 kg, niin jotenkin huomasin puhuvani pitkäaikaisesta haaveesta päästä sinne normaalipainon ylärajalle eli 75 kiloon. Se tuntuu kyllä aika villiltä ajatukselta, sillä niin vähän olen painanut varmasti viimeksi joskus peruskoulussa. En edes muista nähneeni sellaista lukua vaa´assa.
Itse jotenkin ajattelen, että 85kg voisi olla hyvinkin kiva paino, sillä se taitaa olla alin, jossa olen laihduttamalla käynyt. Silloin olo oli jo kuin eri ihmisellä.
Huomenna täytyy ottaa senttejä ylös ja merkkailla niitä odottamaan sitä aikaa, kun voi ihmetellä pienempiä lukemia. Tuntuu kyllä hullulta, että oikeasti voisin olla monta kymmentä kiloa pienempi puolen vuoden päästä. Ja kaikista hulluinta on se, että se paino voisi pysyä.
Noh, mut sitä nyt sitten pitää taas kerran opetella lisää sitä elämäntapaa.
Tasoja ja makuja
Minä aloitin ohjelman paasto +- tasolta, joka tarkoittaa käytännössä, että pussien lisäksi saan syödä 200kcal edestä jotain proteiinipitoista sekä kasviksia. On ihan kiva juttu, kun pääsee sitten kuitenkin ruokapöytään perheen kanssa syömään ihan pureskeltavaa ruokaa.
Tänään pääsin maistamaan mansikkapirtelöä aamupalana, purjo-perunakeittoa päivällisenä ja cappucinopirtelön iltapalana ja yllättäen cappucino nousi suosikiksi tälläiselle kahvinvieroksujalle. Mansikkaa tuskin tulen ottamaan enempää, mutta purjo-perunakeitto on aivan mahdollinen vaihtoehto, ellei sieltä löydy jotain parempaa.
Kun vertaa makuja proteiinijuomiin tai muihin vastaaviin (Dietmix, Herbalife) joita olen maistanut, niin tuntuu, että nämä maistuisi paremmalta. Herbalifen jauheet on kyllä olleet ihan hyviä, kun ne on sekoittanut maitoon. En muista veteen sekoitettuna niiden olleen erityisen hyviä.
Jokatapauksessa tällä hetkellä tuntuu ihan siedettävältä ajatukselta nuo litkut.
Minä toivon, että tuolta aloituspaketista vielä löytyy jotain iloisia ylläreitä, jotta vaihtoehtoja olisi sitten tarpeeksi pidemmän päälle ajateltuna.
Patukat on sitten yksi vaihtoehto vielä näiden lisäksi.
... tästä tämä lähtee..
Mihin ihmeeseen olen oikein ryhtynyt?
Tällänen on pätkäpaastosta jo tuttua eikä siis yhden päivän aikana tietenkään aiheuta mitään hankaluuksia.
Epäilyksiä
On myönnettävä, että nyt saatan hieman miettiä sitä, että jatkaisinko sittenkin vaan sitten pätkäpaastoilemalla. Motivaatio on tässä nyt loksahdellut kohdalleen ja samalla sitä sitten toisaalta pudottaisi sitä painoa "halvemmallakin".
En oikeasti ole koskaan pitänyt tälläisiä pussikuureja järkevinä ja sen vuoksi tässä kovasti ihmettelen itseäni tässä tilanteessa.
Mutta yhtä kaikki, aion tähän nyt sitoutua ja tätä nyt jatkaa sitten sen aikaa, kun järkevältä tuntuu. Note to self: Hoidon alettua ehkä täytynee sitten miettiä kuinka tiukkaa kuuria siinä sitten pitää ja voiko siitä tulla jotain hankaluuksia hoidossa, jos on ketoosissa.
Tavoitteita
Valmentaja kysyi tavoitettani ja vaikka tarkoitus oli kertoa sen olevan -10 kg, niin jotenkin huomasin puhuvani pitkäaikaisesta haaveesta päästä sinne normaalipainon ylärajalle eli 75 kiloon. Se tuntuu kyllä aika villiltä ajatukselta, sillä niin vähän olen painanut varmasti viimeksi joskus peruskoulussa. En edes muista nähneeni sellaista lukua vaa´assa.
Itse jotenkin ajattelen, että 85kg voisi olla hyvinkin kiva paino, sillä se taitaa olla alin, jossa olen laihduttamalla käynyt. Silloin olo oli jo kuin eri ihmisellä.
Huomenna täytyy ottaa senttejä ylös ja merkkailla niitä odottamaan sitä aikaa, kun voi ihmetellä pienempiä lukemia. Tuntuu kyllä hullulta, että oikeasti voisin olla monta kymmentä kiloa pienempi puolen vuoden päästä. Ja kaikista hulluinta on se, että se paino voisi pysyä.
Noh, mut sitä nyt sitten pitää taas kerran opetella lisää sitä elämäntapaa.
Tasoja ja makuja
Minä aloitin ohjelman paasto +- tasolta, joka tarkoittaa käytännössä, että pussien lisäksi saan syödä 200kcal edestä jotain proteiinipitoista sekä kasviksia. On ihan kiva juttu, kun pääsee sitten kuitenkin ruokapöytään perheen kanssa syömään ihan pureskeltavaa ruokaa.
Tänään pääsin maistamaan mansikkapirtelöä aamupalana, purjo-perunakeittoa päivällisenä ja cappucinopirtelön iltapalana ja yllättäen cappucino nousi suosikiksi tälläiselle kahvinvieroksujalle. Mansikkaa tuskin tulen ottamaan enempää, mutta purjo-perunakeitto on aivan mahdollinen vaihtoehto, ellei sieltä löydy jotain parempaa.
Kun vertaa makuja proteiinijuomiin tai muihin vastaaviin (Dietmix, Herbalife) joita olen maistanut, niin tuntuu, että nämä maistuisi paremmalta. Herbalifen jauheet on kyllä olleet ihan hyviä, kun ne on sekoittanut maitoon. En muista veteen sekoitettuna niiden olleen erityisen hyviä.
Jokatapauksessa tällä hetkellä tuntuu ihan siedettävältä ajatukselta nuo litkut.
Minä toivon, että tuolta aloituspaketista vielä löytyy jotain iloisia ylläreitä, jotta vaihtoehtoja olisi sitten tarpeeksi pidemmän päälle ajateltuna.
Patukat on sitten yksi vaihtoehto vielä näiden lisäksi.
... tästä tämä lähtee..
Mihin ihmeeseen olen oikein ryhtynyt?
maanantai 22. syyskuuta 2014
Never done this before
Heipä hei. Täällä taas kesän tauon jälkeen.
Kesän tavoite oli pitää paino jossain tolkuissa kesän ajan ja kuinka sitten kävikään. Huonosti.
Pahimmillaan paino kävi tuossa 110kg yläpuolella pari päivää sitten - tullen onneksi sitten sieltä alaspäin pienen nykäyksen.
Tänäaamuna vaaka näytti 108,8kg.
Eli tavoitetta en saavuttanut, vaan paino nousi pahimmillaan 8 kg alimmasta lukemasta ja nyt olisi sitten taas tarkoitus puuttua tilanteeseen ja estää sen paheneminen.
Eka kerta se tämäkin
En oikein tiedä itsekään mitä ajatella, sillä olen aiemmin lähes vastustanut koko juttua...
Mutta jotain muuttui viikonloppuna.
Olin jotenkin ihan hirveän väsynyt. Sen lisäksi voin pahoin metformiinin vuoksi. Ja kaikki tuntui kaatuvan vaan niskaan ja mitään en saanut aikaiseksi.
Siinä sitten mietin, että painoakin pitäisi saada pois tammikuuhun mennessä jollain ilveellä enkä nyt vaan saa aikaiseksi mitään ... en mitään... en liikuntaa, en mitään rotia. Herkkuhammasta vaan kolottaa ja itsekuri puuttuu.
Noh, sitten menin ja otin yhteyttä erääseen valmentajaan...
- ja juu, en ikinä olisi uskonut, mutta tosiaan suunnittelen tässä laihdutuksen aloittamista Cambridgen avulla.
Toiveena olisi saada paino kaksinumeroiseksi sinne ensivuoteen mennessä ja tällä hetkellä siihen riittäisi 10kg pudotus. Ja mitä olen ymmärtänyt- se voisi olla mahdollista minun painoiselle noin lyhyessä ajassa.
Mut se jää nähtäväksi. Ensimmäinen käynti on keskiviikkona ja siitä se varmaan sitten lähtee eteenpäin.
Sellasta.
Onko (minulla enää lukijoita?) kenelläkään lukijalla kokemuksia Cambridgesta?
Kesän tavoite oli pitää paino jossain tolkuissa kesän ajan ja kuinka sitten kävikään. Huonosti.
Pahimmillaan paino kävi tuossa 110kg yläpuolella pari päivää sitten - tullen onneksi sitten sieltä alaspäin pienen nykäyksen.
Tänäaamuna vaaka näytti 108,8kg.
Eli tavoitetta en saavuttanut, vaan paino nousi pahimmillaan 8 kg alimmasta lukemasta ja nyt olisi sitten taas tarkoitus puuttua tilanteeseen ja estää sen paheneminen.
Eka kerta se tämäkin
En oikein tiedä itsekään mitä ajatella, sillä olen aiemmin lähes vastustanut koko juttua...
Mutta jotain muuttui viikonloppuna.
Olin jotenkin ihan hirveän väsynyt. Sen lisäksi voin pahoin metformiinin vuoksi. Ja kaikki tuntui kaatuvan vaan niskaan ja mitään en saanut aikaiseksi.
Siinä sitten mietin, että painoakin pitäisi saada pois tammikuuhun mennessä jollain ilveellä enkä nyt vaan saa aikaiseksi mitään ... en mitään... en liikuntaa, en mitään rotia. Herkkuhammasta vaan kolottaa ja itsekuri puuttuu.
Noh, sitten menin ja otin yhteyttä erääseen valmentajaan...
- ja juu, en ikinä olisi uskonut, mutta tosiaan suunnittelen tässä laihdutuksen aloittamista Cambridgen avulla.
Toiveena olisi saada paino kaksinumeroiseksi sinne ensivuoteen mennessä ja tällä hetkellä siihen riittäisi 10kg pudotus. Ja mitä olen ymmärtänyt- se voisi olla mahdollista minun painoiselle noin lyhyessä ajassa.
Mut se jää nähtäväksi. Ensimmäinen käynti on keskiviikkona ja siitä se varmaan sitten lähtee eteenpäin.
Sellasta.
Onko (minulla enää lukijoita?) kenelläkään lukijalla kokemuksia Cambridgesta?
maanantai 26. toukokuuta 2014
Paastopäivän paremmalla puolella!
Päätin tänään ihan extemporee pitää paastopäivän!
Ajatus lähti siitä, että olin töissä ja unohdin syödä normaaliin aikaan. Lisäksi satuin jäämään pois lounasporukasta ja siinä sitten päätin vain "go with the flow" eli olla vaan syömättä.
Sen sijaan join aamupalaksi puolikkaan Teho Lite Boostin, joka on siis kevytversio JA töissä join reilun 2 litraa vettä.
Vettä juodessani huomasin, että aineenvaihdunta on pahasti taas jumituksessa. Vessakäynnit nimittäin oli tiukassa reilusta vesimäärästä huolimatta. - Lopulta kuitenkin sitten tuli hätä ja sen jälkeen olen saanutki käydä useaan otteeseen.
Jospa tämä tästä! Kotona nesteitä on mennyt noin 1-2 litraa.
Kotona sitten söin klo 18 jälkeen ensimmäisen aterian, joka sisälsi nuudelia, jauhelihakastiketta suppilovahveroilla, kiinankaalia, fetajuustoa, raejuustoa sekä tilkka salaatinkastiketta.
Kalorit menivät varmasti yli siitä 500kcal ja Kiloklubin arvion mukaan veikkaisin kaloreita tulleen reilu 800kcal. Jokatapauksesas kuitenkin määrä jäi huomattavasti normaalia alemmaksi, joten... Se saa kelvata.
Huomenna suunnitelmissa on syödä lounas ja siihen asti pärjätä pelkästään vedellä tai muulla kalorittomalla/vähäkalorisella juomalla.
Painavaa asiaa
Huomenissa palailen ehkä paino-asian puitteissa kertomaan mitä vaaka näytti. Tänään unohdin punnita ennen pukemista ja sitten olikin jo kiire. Saa nähdä oliko tästä paastopäivästä mitään apua.
Sen kyllä taas huomaan, että tässä vaiheessa olo on taas paljon positiivisempi sen suhteen, että elintavat on mahdollista saada hallintaan. Työpäivä on siitä hyvä, että sen aikana syöminen saattaa hyvinkin unohtua ja paastopäivän pitäminen onnistuu mainiosti. Toinen paastopäivä tälle viikolle voisi olla hyvä pelastus tämän painon kanssa. Sen jälkeen saattaisi ruokaikkunan noudattaminenkin onnistua taas paremmin.
Tai siis, ikkunan noudatus ei niinkään ole ongelma vaan se, että syön ihan liikaa herkkuja ikkunan aukiollessa.
Pitänee siis palata kiloklubin pariin.
Noh, siitä ehkä sitten huomenna lisää :)
Ajatus lähti siitä, että olin töissä ja unohdin syödä normaaliin aikaan. Lisäksi satuin jäämään pois lounasporukasta ja siinä sitten päätin vain "go with the flow" eli olla vaan syömättä.
Sen sijaan join aamupalaksi puolikkaan Teho Lite Boostin, joka on siis kevytversio JA töissä join reilun 2 litraa vettä.
Vettä juodessani huomasin, että aineenvaihdunta on pahasti taas jumituksessa. Vessakäynnit nimittäin oli tiukassa reilusta vesimäärästä huolimatta. - Lopulta kuitenkin sitten tuli hätä ja sen jälkeen olen saanutki käydä useaan otteeseen.
Jospa tämä tästä! Kotona nesteitä on mennyt noin 1-2 litraa.
Kotona sitten söin klo 18 jälkeen ensimmäisen aterian, joka sisälsi nuudelia, jauhelihakastiketta suppilovahveroilla, kiinankaalia, fetajuustoa, raejuustoa sekä tilkka salaatinkastiketta.
Kalorit menivät varmasti yli siitä 500kcal ja Kiloklubin arvion mukaan veikkaisin kaloreita tulleen reilu 800kcal. Jokatapauksesas kuitenkin määrä jäi huomattavasti normaalia alemmaksi, joten... Se saa kelvata.
Huomenna suunnitelmissa on syödä lounas ja siihen asti pärjätä pelkästään vedellä tai muulla kalorittomalla/vähäkalorisella juomalla.
Painavaa asiaa
Huomenissa palailen ehkä paino-asian puitteissa kertomaan mitä vaaka näytti. Tänään unohdin punnita ennen pukemista ja sitten olikin jo kiire. Saa nähdä oliko tästä paastopäivästä mitään apua.
Sen kyllä taas huomaan, että tässä vaiheessa olo on taas paljon positiivisempi sen suhteen, että elintavat on mahdollista saada hallintaan. Työpäivä on siitä hyvä, että sen aikana syöminen saattaa hyvinkin unohtua ja paastopäivän pitäminen onnistuu mainiosti. Toinen paastopäivä tälle viikolle voisi olla hyvä pelastus tämän painon kanssa. Sen jälkeen saattaisi ruokaikkunan noudattaminenkin onnistua taas paremmin.
Tai siis, ikkunan noudatus ei niinkään ole ongelma vaan se, että syön ihan liikaa herkkuja ikkunan aukiollessa.
Pitänee siis palata kiloklubin pariin.
Noh, siitä ehkä sitten huomenna lisää :)
maanantai 19. toukokuuta 2014
Ääähh...
Anteeksi blogihiljaisuus.
Kiirettä pukkaa ja muita selityksiä perään.
Perheeseemme liittyi reissun aikana uusi jäsen - nelijalkainen, pieni ja kova pissaamaan :D Ja onkin sitten tuon kaksijalkaisen kanssa yhdessä pitänyt minut kiireisenä.
Reissuplussat on edelleen pudottamatta eikä loppua tälle läskeilylle nyt meinaa näkyä. Ruoka-ikkuna on päivittäin venynyt sinne 10 tuntiin ja joskus yli ja päivän aikana herkuttelen ihan luvattoman paljon.
Paino on nyt aamuisin ollut siinä 103,7-104,2kg välillä. En nyt vaan ole saanut otetta arjesta.
Sen lisäksi töitä pukkaa ja olen bookannut itseni kolmeen paikkaan töihin. Voi olla, että jään tätä painoa nyt ylläpitämään ja unohdan juhannuksen tavoitteen. Luultavasti olen juhannukseen asti töissä ja se on luultavasti huono yhdistelmä painonpudotuksen kannalta.
Palaan jollain kertaa paremmin asiaan. Nyt pakko sulkea kone, ettei ukkonen riko sitä!
Kiirettä pukkaa ja muita selityksiä perään.
Perheeseemme liittyi reissun aikana uusi jäsen - nelijalkainen, pieni ja kova pissaamaan :D Ja onkin sitten tuon kaksijalkaisen kanssa yhdessä pitänyt minut kiireisenä.
Reissuplussat on edelleen pudottamatta eikä loppua tälle läskeilylle nyt meinaa näkyä. Ruoka-ikkuna on päivittäin venynyt sinne 10 tuntiin ja joskus yli ja päivän aikana herkuttelen ihan luvattoman paljon.
Paino on nyt aamuisin ollut siinä 103,7-104,2kg välillä. En nyt vaan ole saanut otetta arjesta.
Sen lisäksi töitä pukkaa ja olen bookannut itseni kolmeen paikkaan töihin. Voi olla, että jään tätä painoa nyt ylläpitämään ja unohdan juhannuksen tavoitteen. Luultavasti olen juhannukseen asti töissä ja se on luultavasti huono yhdistelmä painonpudotuksen kannalta.
Palaan jollain kertaa paremmin asiaan. Nyt pakko sulkea kone, ettei ukkonen riko sitä!
maanantai 5. toukokuuta 2014
Reissaamisen plussat
.. siis painossa.
Tällä kertaa vaaka näytti 2,6kg plussaa aiempaan punnitukseen. En aio laittaa lukemia ylös sen ihmeemmin vaan nyt tavoitteena on päästä takaisin arkeen ja sitä myötä sitten turvotukset pois.
Ruoka-ikkunan noudattaminen onnistui ekoina päivinä, mutta viimeiset pari päivää sitten tuntui olevan syömistä aamusta iltaan.
Mut tällästä täällä.
Reissun jälkeen väsyttää, jääkaappi on tyhjä ja auto rikki. Mut jospa iltapäivällä pääsisi kauppaan, saisi täytettä jääkaappiin :)
Tällä kertaa vaaka näytti 2,6kg plussaa aiempaan punnitukseen. En aio laittaa lukemia ylös sen ihmeemmin vaan nyt tavoitteena on päästä takaisin arkeen ja sitä myötä sitten turvotukset pois.
Ruoka-ikkunan noudattaminen onnistui ekoina päivinä, mutta viimeiset pari päivää sitten tuntui olevan syömistä aamusta iltaan.
Mut tällästä täällä.
Reissun jälkeen väsyttää, jääkaappi on tyhjä ja auto rikki. Mut jospa iltapäivällä pääsisi kauppaan, saisi täytettä jääkaappiin :)
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Kevättä rinnassa!
Todellakin kevättää, kun inspiraatiokärpänen on purassut ja aiheuttanut kaikenlaista inspirointia viimeaioina!
Ihanaa :D
Noh, nyt se ihanuus kuitenkin sitten loppuu, kun juhla katkaisee arjen ja tunnetusti olen huono palaamaan inspiraationi pariin sellaisen jälkeen. Eli nyt on aika pistää pillit pussiin.
Olen siis tehnyt erilaisia käsitöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti! Perheeseemme on tulossa uusi jäsen, joka sitten sai minussa aikaan valtavan innostuksen purskahduksen. Ja tällä kertaa uusi jäsen on siis nelijalkainen <3
Mutta sitten painavaa asiaa
Maanantaina oli punnituspäivä ja johtuen valtavasta inspiraatiosta olen ensinnäkin unohtanut tehdä ruokaa ja toisekseen syödä sitä ruokaa jota sitten välillä olen muistanut tehdä. Kolmannekseen olen unohtanut nukkua öisin.
Olen vain puuhastellut projektini parissa.
Onneksi tuo lapsukainen antaa minun nukkua aamuisin jopa melkein 9 asti, joten 4-6h säännölliset unet kuitenkin saan joka yö :)
- Ja takaisin aiheeseen.
Eli punnitus oli.
Maanantai-aamuna hypähdin tietysti sitten vaa´alle ja vain todetakseni, että pudotus oli odotettuakin parempi! Olin suorastaan erittäin iloinen lukemasta! Tauluun piirtyi 102,0kg!
Näin ollen näyttäisi, että Juhannuksen 2014 tavoitteeseen (alle 100kg) olisi matkaa enää 2 kiloa! Wow! Ehkäpä se onnistuu, vaikka tässä kaikenlaista onkin tiedossa :)
Seliseli
Tietyistä syistä johtuen aiemmin hehkuttamani juoksukoulu on tauolla. En vaan ole ehtinyt juosta ohjelman mukaan vaan olen kävellyt ja päättänyt, että siirryn juoksemiseen sitten myöhemmin ja jatkan koulua.
Vatsalihashaasteessa oli muutaman päivän paussi, mutta taas olen messissä mukana. Vatsalihashaasteen olen luvannut suorittaa läpi ja sen tietysti teen. Samoin tietty juoksukoulun, mutta ... myöhemmin :)
Postauksen loppusanat
Pahoittelen lyhyitä postauksia ja vähäistä kirjoittelua. Varmasti tämä tästä vielä lisääntyy, kunhan tilanne taas sallii paremmin.
Nyt on vaan niin kaikkea...
Hyvää Vappua kaikille ja pidetään tolkku päässä :)
Ihanaa :D
Noh, nyt se ihanuus kuitenkin sitten loppuu, kun juhla katkaisee arjen ja tunnetusti olen huono palaamaan inspiraationi pariin sellaisen jälkeen. Eli nyt on aika pistää pillit pussiin.
Olen siis tehnyt erilaisia käsitöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti! Perheeseemme on tulossa uusi jäsen, joka sitten sai minussa aikaan valtavan innostuksen purskahduksen. Ja tällä kertaa uusi jäsen on siis nelijalkainen <3
Mutta sitten painavaa asiaa
Maanantaina oli punnituspäivä ja johtuen valtavasta inspiraatiosta olen ensinnäkin unohtanut tehdä ruokaa ja toisekseen syödä sitä ruokaa jota sitten välillä olen muistanut tehdä. Kolmannekseen olen unohtanut nukkua öisin.
Olen vain puuhastellut projektini parissa.
Onneksi tuo lapsukainen antaa minun nukkua aamuisin jopa melkein 9 asti, joten 4-6h säännölliset unet kuitenkin saan joka yö :)
- Ja takaisin aiheeseen.
Eli punnitus oli.
Maanantai-aamuna hypähdin tietysti sitten vaa´alle ja vain todetakseni, että pudotus oli odotettuakin parempi! Olin suorastaan erittäin iloinen lukemasta! Tauluun piirtyi 102,0kg!
Näin ollen näyttäisi, että Juhannuksen 2014 tavoitteeseen (alle 100kg) olisi matkaa enää 2 kiloa! Wow! Ehkäpä se onnistuu, vaikka tässä kaikenlaista onkin tiedossa :)
Seliseli
Tietyistä syistä johtuen aiemmin hehkuttamani juoksukoulu on tauolla. En vaan ole ehtinyt juosta ohjelman mukaan vaan olen kävellyt ja päättänyt, että siirryn juoksemiseen sitten myöhemmin ja jatkan koulua.
Vatsalihashaasteessa oli muutaman päivän paussi, mutta taas olen messissä mukana. Vatsalihashaasteen olen luvannut suorittaa läpi ja sen tietysti teen. Samoin tietty juoksukoulun, mutta ... myöhemmin :)
Postauksen loppusanat
Pahoittelen lyhyitä postauksia ja vähäistä kirjoittelua. Varmasti tämä tästä vielä lisääntyy, kunhan tilanne taas sallii paremmin.
Nyt on vaan niin kaikkea...
Hyvää Vappua kaikille ja pidetään tolkku päässä :)
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Pääsiäisen punnitus
Pääsiäistä on vietetty upeassa auringonpaisteessa kaikenlaisia pieniä kotihommia tehden.
Nytkin aurinko paistaa niin, ettei täällä sisällä juuri viitsi kökkäröidä. Voi änkerönkänkerönkönkkö <3
- sivuhuomautuksena kerron, että näin jakson Pelle Hermannia juuri pari päivää sitten ja sieltä muistui lapsuus ja Pelle Hermannin jutut mieleen :)
Tänään tarkoitus on mennä syömään taas anoppilaan, joten hyvä vaan, kun punnitus oli tänään :D
Mitään suurensuurta viikkopudotusta ei ole tullut, mutta suunta on edelleen ja selvästi oikea! En ole edes merkinnyt ruokiani vaan syönyt tavallisesti tässä aiemman oppimani tavan mukaan.
Herkkuja olen syönyt myös, mutta kohtuudella :) Ja noudattanut ruoka-ikkunaa.
Tänä aamuna vaaka antoi lukeman 103,2kg BMI 35,74
Miinusta viimeviikkoon tuli siis 500g!
Erinomainen tulos mielestäni :) Edelleenkään en tunne laihduttavani ja paino silti tippuu!
Sitten pari haaste-asiaa
Olen lähtenyt kahteen eri haasteeseen tässä menneen viikon aikana. Toinen on kuukauden vatsalihashaaste ja toinen on juoksukoulu!
Ehkä minä jonain päivänä vielä juoksen! - vaikka kaukana se vielä tuntuu olevan kun takan on 7 päivää juoksukoulua :D
Kerron näistä hieman lisää myöhemmin.
Nyt on suunnattava lounaan tekoon ja sitten ulos!
Ihanaa päivää kaikille !
Nytkin aurinko paistaa niin, ettei täällä sisällä juuri viitsi kökkäröidä. Voi änkerönkänkerönkönkkö <3
- sivuhuomautuksena kerron, että näin jakson Pelle Hermannia juuri pari päivää sitten ja sieltä muistui lapsuus ja Pelle Hermannin jutut mieleen :)
Tänään tarkoitus on mennä syömään taas anoppilaan, joten hyvä vaan, kun punnitus oli tänään :D
Mitään suurensuurta viikkopudotusta ei ole tullut, mutta suunta on edelleen ja selvästi oikea! En ole edes merkinnyt ruokiani vaan syönyt tavallisesti tässä aiemman oppimani tavan mukaan.
Herkkuja olen syönyt myös, mutta kohtuudella :) Ja noudattanut ruoka-ikkunaa.
Tänä aamuna vaaka antoi lukeman 103,2kg BMI 35,74
Miinusta viimeviikkoon tuli siis 500g!
Erinomainen tulos mielestäni :) Edelleenkään en tunne laihduttavani ja paino silti tippuu!
Sitten pari haaste-asiaa
Olen lähtenyt kahteen eri haasteeseen tässä menneen viikon aikana. Toinen on kuukauden vatsalihashaaste ja toinen on juoksukoulu!
Ehkä minä jonain päivänä vielä juoksen! - vaikka kaukana se vielä tuntuu olevan kun takan on 7 päivää juoksukoulua :D
Kerron näistä hieman lisää myöhemmin.
Nyt on suunnattava lounaan tekoon ja sitten ulos!
Ihanaa päivää kaikille !
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Suunnitelmia kesälle 2014
Olen kertonut täällä, että tavoitteena on päästä alle 100 kilon juhannukseen mennessä. Ja olen saattanut kirjoitella myös siitä jatkoajatuksesta, että pyrkisin pysymään siinä painossa hetkenaikaa niin, että unohtaisin painonpudotuksen ja keskittyisin painonhallintaan.
Se on osa "suurempaa suunnitelmaa" löytää ihan oikeasti tasapaino pysyäkseni saavutetuissa tuloksissa.
Tällä hetkellä ja näissä painoluokissa sekä ennenkaikkea tällä itsekurilla ja elämäntavalla ei vaan ole minun kohdallani järkevää lähteä mihinkään tiukkoihin fitness-dietteihin. Sellaisten aika on sitten EHKÄ lähempänä normaalipainoa, jos tuntuu siltä, että haluan kroppaani lähtee virittämään "huippukuntoon".
Tässä kohtaa tavoite on oppia syömään kuin alle satakiloinen.
Omasta mielestäni suunnitelmani on oikein hyvä. En näe siinä kovia kompastuskiviä tai sudenkuoppia - toisaalta, en osaa välttämättä arvostella sitä ihan objektiivisesti ja tarpeeksi pitkänäköisesti.
Tavoitteita asettaessa mielestäni on tärkeää, että osaa nähdä itsensä siinä tilanteessa, jossa tavoitteen saavuttaessa olisi. Minulla se alle 100 kg on täysin nähtävissä ja kuviteltavissa oleva asia. Sen sijaan esimerkiksi normaalipainon yläraja 75kg on jotain aivan utopistista. En osaa vielä nähdä itseäni sellaisissa lukemissa enkä sen vuosi halua edes ajatella tavoitteen asettamista vielä niihin lukemiin.
Eri asia voisi olla, jos olisin joskus aikuisiässä painanut niin vähän, mutta en ole.
Hitaasti eteneminen on varmasti henkisesti omalla tavalla hankalaa, kun mielelläänhän sitä nopsasti hoikistuisi ja saisi urakan päätökseen. Edellinen laihdutus vaan osoitti sen minulle, ettei se ole minulle sopiva tapa. Tämä toivottavasti on :)
Eli tosiaan, suunnitelma on päästä kesäksi alle 100 kg ja pysyä alle 100 kg koko kesä. Syksyllä sitten taas kohti uusia tavoitteita tavalla tai toisella.
Se on osa "suurempaa suunnitelmaa" löytää ihan oikeasti tasapaino pysyäkseni saavutetuissa tuloksissa.
Tällä hetkellä ja näissä painoluokissa sekä ennenkaikkea tällä itsekurilla ja elämäntavalla ei vaan ole minun kohdallani järkevää lähteä mihinkään tiukkoihin fitness-dietteihin. Sellaisten aika on sitten EHKÄ lähempänä normaalipainoa, jos tuntuu siltä, että haluan kroppaani lähtee virittämään "huippukuntoon".
Tässä kohtaa tavoite on oppia syömään kuin alle satakiloinen.
Omasta mielestäni suunnitelmani on oikein hyvä. En näe siinä kovia kompastuskiviä tai sudenkuoppia - toisaalta, en osaa välttämättä arvostella sitä ihan objektiivisesti ja tarpeeksi pitkänäköisesti.
Tavoitteita asettaessa mielestäni on tärkeää, että osaa nähdä itsensä siinä tilanteessa, jossa tavoitteen saavuttaessa olisi. Minulla se alle 100 kg on täysin nähtävissä ja kuviteltavissa oleva asia. Sen sijaan esimerkiksi normaalipainon yläraja 75kg on jotain aivan utopistista. En osaa vielä nähdä itseäni sellaisissa lukemissa enkä sen vuosi halua edes ajatella tavoitteen asettamista vielä niihin lukemiin.
Eri asia voisi olla, jos olisin joskus aikuisiässä painanut niin vähän, mutta en ole.
Hitaasti eteneminen on varmasti henkisesti omalla tavalla hankalaa, kun mielelläänhän sitä nopsasti hoikistuisi ja saisi urakan päätökseen. Edellinen laihdutus vaan osoitti sen minulle, ettei se ole minulle sopiva tapa. Tämä toivottavasti on :)
Eli tosiaan, suunnitelma on päästä kesäksi alle 100 kg ja pysyä alle 100 kg koko kesä. Syksyllä sitten taas kohti uusia tavoitteita tavalla tai toisella.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Surua ja iloa
Nettipaasto on ohi. Se loppui jo sunnuntaina, mutten ehtinyt kirjoitella vakaasta aikomuksesta huolimatta.
Surua
Viimeviikko oli rankka, sillä toisen rakkaan koiramme maallinen vaellus päättyi ja matka sateenkaarisillalle alkoi. Perjantaille oli varattu aika ja tiistaista asti sitä odotettiin ristiriitaisin tuntein. Ja se odotus oli kyllä suorastaan kamalaa. Se kiristi minun ja miehen välejä ja pilasi miehen loman.
Perjantaina sitten, kun kaikki oli ohi saapui myös helpotus meidän kireisiin väleihin. Tällä kertaa oli miehen vuoro viedä koira eikä se ole koskaan helppo homma.
Rakkaasta koirasta jäi paljon kuvia ja hyviä muistoja monen vuoden ajalta <3
Ruokahuteja
Perjantaina koiran hautaamisen jälkeen kauppareissulla matkaan tarttui irtokarkkia, sipsiä ja suklaata. Ei mitään suuria määriä, mutta kuitenkin.
Perjantainen syöminen olisi vielä mennyt, jos lauantaina emme olisi jatkaneet anoppilassa pitkällä kaavalla runsas päivällinen-jälkiruoka-suklaata-kahvit-kakkua, pullaa, keksiä, makeisia...
Anoppilasta lähtiessä olo oli aivan hirveä. Ähkytti ja turvotti. Jostain syystä siellä syöminen aiheuttaa sellaista tunnetta, vaikka isojen määrien syöminen kotona ei ihan samanlailla vaikutakaan.
Sunnuntaina kävimme miehen lomanlopettajaisiksi koko perheen kanssa uimassa ja sen jälkeen hesburgerilla.
Ajattelin valinneeni hieman kevyemmän vaihtoehdon ottaessani kanatortillan. Jälkikäteen gooletellessa kaloreita sain huomata olleeni pahasti väärässä. Siinä oli kaloreita ihan yhtälailla verrattuna hampurilaisiin!
Maanantaina tulos oli sitten surkea, kuten arvata saattaa. Vaaka näytti +400g viimeviikkoon. Ajattelin kuitenkin, että annan itselleni mahdollisuuden vielä tähän tiistai-aamuun asti ja käyn sitten ottamassa viikon lukeman.
Onneksi tein niin :)
Painopäivitystä
Tänä aamuna vaaka näytti sitten paljon kohtuullisempaa lukemaa 103,7 kg.
Ohessa vielä kuva:)
Näin ollen pääsin painoindeksin kanssa uudelle lukemalle 35,88 ja taas askeleen lähemmäksi siirtymistä merkittävän lihavuuden puolelle! Jee!
Matkaa siihen olisi enää -2,6 kg!
Viimeaikojen liikunnoista täytyy sen verran sanoa, että eilen kävin lenkillä piiiiiitkästä aikaa. Lenkki kesti vain 15 minuuttia, mutta oli se alku!
Kroppa toimii
Olen ihan kaikessa nettipaastossa unohtanut kertoa ilouutisen hitaasta, mutta kuitenkin toimivasta kierrosta! Edellinen kierto jäi 42 päivän mittaiseksi. Se on pitkä, mutta aika normaali minulle. Ovulaatiota en tällä kertaa tunnistanut - tai epäilin jossain vaiheessa, mutta selviä merkkejä ei ollut. En edes laittanut epäilystä ylös, kun se oli niin epävarmaa.. Olisi pitänyt, että nyt voisi spekuloida sattuiko se silloin.
Hyviä puolia tässä oli, että KIPUJA EI OLLUT!! Mieletöntä! Toivoinkin, että niin kävisi! Ekat menkat oli kivuliaat, mutta nämä ei enää olleet kuin ihan ekana päivänä vähän ja selvisin koko urakasta yhdellä särkylääkkeellä. Olen valtavan iloinen kipujen katoamisesta ja toivon niiden pysyvän poissa jatkossakin!
Toinen toiveeni koskee sitä, että kierto vähän lyhenisi :)
Toivottavasti painonpudotus pikkuhiljaa auttaisi sitten siihen kierron palautumiseen ja lyhentymiseen..
Kaksi vuotta sitten
Näihin aikoihin elettiin pari vuotta sitten kovia aikoja, kun olin henkisesti ahtaalla viimeisen hoidon edessä vailla toivoa. Lopulta kuitenkin kaikki kääntyi hyväksi ja olen siitä kyllä äärimmäisen kiitollinen <3
Nyt päiväni täyttää itku, nauru, sotku, sotku ja suurtakin suurempi rakkaus !
Tästä jatketaan taas paastoillen, lenkkeillen, leikkien ja laulellen. Hyvää alkanutta viikkoa!
Surua
Viimeviikko oli rankka, sillä toisen rakkaan koiramme maallinen vaellus päättyi ja matka sateenkaarisillalle alkoi. Perjantaille oli varattu aika ja tiistaista asti sitä odotettiin ristiriitaisin tuntein. Ja se odotus oli kyllä suorastaan kamalaa. Se kiristi minun ja miehen välejä ja pilasi miehen loman.
Perjantaina sitten, kun kaikki oli ohi saapui myös helpotus meidän kireisiin väleihin. Tällä kertaa oli miehen vuoro viedä koira eikä se ole koskaan helppo homma.
Rakkaasta koirasta jäi paljon kuvia ja hyviä muistoja monen vuoden ajalta <3
Ruokahuteja
Perjantaina koiran hautaamisen jälkeen kauppareissulla matkaan tarttui irtokarkkia, sipsiä ja suklaata. Ei mitään suuria määriä, mutta kuitenkin.
Perjantainen syöminen olisi vielä mennyt, jos lauantaina emme olisi jatkaneet anoppilassa pitkällä kaavalla runsas päivällinen-jälkiruoka-suklaata-kahvit-kakkua, pullaa, keksiä, makeisia...
Anoppilasta lähtiessä olo oli aivan hirveä. Ähkytti ja turvotti. Jostain syystä siellä syöminen aiheuttaa sellaista tunnetta, vaikka isojen määrien syöminen kotona ei ihan samanlailla vaikutakaan.
Sunnuntaina kävimme miehen lomanlopettajaisiksi koko perheen kanssa uimassa ja sen jälkeen hesburgerilla.
Ajattelin valinneeni hieman kevyemmän vaihtoehdon ottaessani kanatortillan. Jälkikäteen gooletellessa kaloreita sain huomata olleeni pahasti väärässä. Siinä oli kaloreita ihan yhtälailla verrattuna hampurilaisiin!
Maanantaina tulos oli sitten surkea, kuten arvata saattaa. Vaaka näytti +400g viimeviikkoon. Ajattelin kuitenkin, että annan itselleni mahdollisuuden vielä tähän tiistai-aamuun asti ja käyn sitten ottamassa viikon lukeman.
Onneksi tein niin :)
PainopäivitystäTänä aamuna vaaka näytti sitten paljon kohtuullisempaa lukemaa 103,7 kg.
Ohessa vielä kuva:)
Näin ollen pääsin painoindeksin kanssa uudelle lukemalle 35,88 ja taas askeleen lähemmäksi siirtymistä merkittävän lihavuuden puolelle! Jee!
Matkaa siihen olisi enää -2,6 kg!
Viimeaikojen liikunnoista täytyy sen verran sanoa, että eilen kävin lenkillä piiiiiitkästä aikaa. Lenkki kesti vain 15 minuuttia, mutta oli se alku!
Kroppa toimii
Olen ihan kaikessa nettipaastossa unohtanut kertoa ilouutisen hitaasta, mutta kuitenkin toimivasta kierrosta! Edellinen kierto jäi 42 päivän mittaiseksi. Se on pitkä, mutta aika normaali minulle. Ovulaatiota en tällä kertaa tunnistanut - tai epäilin jossain vaiheessa, mutta selviä merkkejä ei ollut. En edes laittanut epäilystä ylös, kun se oli niin epävarmaa.. Olisi pitänyt, että nyt voisi spekuloida sattuiko se silloin.
Hyviä puolia tässä oli, että KIPUJA EI OLLUT!! Mieletöntä! Toivoinkin, että niin kävisi! Ekat menkat oli kivuliaat, mutta nämä ei enää olleet kuin ihan ekana päivänä vähän ja selvisin koko urakasta yhdellä särkylääkkeellä. Olen valtavan iloinen kipujen katoamisesta ja toivon niiden pysyvän poissa jatkossakin!
Toinen toiveeni koskee sitä, että kierto vähän lyhenisi :)
Toivottavasti painonpudotus pikkuhiljaa auttaisi sitten siihen kierron palautumiseen ja lyhentymiseen..
Kaksi vuotta sitten
Näihin aikoihin elettiin pari vuotta sitten kovia aikoja, kun olin henkisesti ahtaalla viimeisen hoidon edessä vailla toivoa. Lopulta kuitenkin kaikki kääntyi hyväksi ja olen siitä kyllä äärimmäisen kiitollinen <3Nyt päiväni täyttää itku, nauru, sotku, sotku ja suurtakin suurempi rakkaus !
Tästä jatketaan taas paastoillen, lenkkeillen, leikkien ja laulellen. Hyvää alkanutta viikkoa!
lauantai 12. huhtikuuta 2014
nettipaasto
hei vaan, tulin nopsasti puhelimella kertomaan käynnissä olevasta nettipaastosta, jonka aikana en käytä tietokonetta ja vältän surffailua puhelimellakin. Kunhan paasto on ohi määrittämättömän ajan päästä palailen kertomaan tuloksia :)
Sen verran voin sanoa painosta, että Se on keikkunut samoissa, mutta käynyt myös ihan uusissa lukemissa ! Saa nähdä minne vaaka pysähtyy maanantaina :)
Hyvää viikonloppua!
Sen verran voin sanoa painosta, että Se on keikkunut samoissa, mutta käynyt myös ihan uusissa lukemissa ! Saa nähdä minne vaaka pysähtyy maanantaina :)
Hyvää viikonloppua!
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Jee! Miinusta !
Olen pitkästä aikaa lähdössä töihin ja sen vuoksi pikaisesti vaan postaan iloisia uutisia puntarilta!
104,1kg! Eli -1 kg viikon tulos! Paino nytkähti hyvän nykäisyn alaspäin!!
Olen todella tyytyväinen :) Päivittelen illemmalla sitten välilehden.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
104,1kg! Eli -1 kg viikon tulos! Paino nytkähti hyvän nykäisyn alaspäin!!
Olen todella tyytyväinen :) Päivittelen illemmalla sitten välilehden.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Keväisiä kuvia ja huomista punnituspäivää odotellessa
HUH! Jännittää huominen! Joko saan kirjata kunnollista miinustulosta pitkän jumituksen jälkeen? vai olenko tänään mässytellyt ohi mahdollisuuksieni?- Voi tätä jännitysnäytelmää :D
Tänäaamuna vaaka helli minua iloisin
lukemin enkä voi kuin toivoa, että huomenna tulos olisi vieläkin parempi! Olisihan se makiaa nähdä uusia numeroita taulussa!
Voi silti olla, että jäätelöannos, korvapuusti ja muutama keksi naapurissa tekivät tehtävänsä.. Tai sitten ei. Yritin muutoin pitää ruokailun kohtuullisissa rajoissa ja yritän juopotella vettä tässä pitkin iltaa.
Päivän kalorit olivat kiloklubin mukaan 2488 kcal (Oho, olipas enemmän kuin kuvittelin)
Yllä oleva kuva on otettu perjantaina, kun tuntui, että kevät on alkanut. Olin sisävaatteissa ulkona ottamassa kuvia (katso alapuolelta loput..) ihan vain postaamista varten ja huomasin varjojen näkyvän voimakkaasti. Piti sitten ottaa ihan kokovartalokuva :D Minusta tuntui, että perjantaiaamuna aurinko paistoi kirkkaammin kuin moneen aikaan. Ehkä se jotenkin liittyi stressin väistymiseen. <3
Herkkuhistoriaa
 |
| Jätskiä rakeilla |
- laihdutusblogissa.
Selitystä ei ole oikeastaan asialle muuta kuin se, että herkut tulevat olemaan osa elämääni luultavasti aina ja sen vuoksi yritän niiden kanssa päästä tasapainoon syömällä herkkuja silloin, kun mieli tekee. Myös laihduttaessa.
Lapsuudessa ja nuoruudessa herkut olivat kiellettyjä ja siitä seurasi sitten salaa syömistä ja muutenkin kieroutunut suhde myös muuhun ruokaan. - kiitos läskikammoisen suvun, joka tykkäsi julkisesti ruotia ylipainoani sukujuhlissa ja aina tavattaessa. Niitä vahinkoja olen korjaamassa nyt. Minä toivon, että suhtautumalla herkkuihin vähemmän tuomitsevasti, saan niistä sen kielletyn ja himoitun hedelmän "leiman" pois. Toivon, että sen myötä suhteeni herkkuihin kasvaisi pikkuhiljaa terveemmäksi ja itsehillintä kasvaisi, kun tiedän voivani herkutella vaikka heti huomenna uudestaan - jos siltä tuntuu.
 |
| Aurinko lämmittää betonista seinää <3 |
Nyt onkin sitten hyvä kirjoittaa tavoitteista, kun on ensin selitellyt miksi syö herkkuja :D
- Noh, oikeasti, olen ihan vakavissani sen suhteen, että ainakin teen kaikkeni yrittäessä pitää herkuttelun hallittuna osana elämää ilman morkkista ja mielipahaa siitä :)
Mutta, se tavoite.
 |
| Korallikanukat loistavat auringossa |
Ja se tavoitehan on päästä JUHANNUKSEKSI 2014 alle 100 kiloa.
Ja juhannukseen on aikaa nyt sitten vielä 11 viikkoa.
Sen pitäisi olla mahdollista maltillisellakin pudotusvauhdilla.
Viimeviikkoisen lukeman (105,1kg) mukaan pudotettavaa olisi siis vajaa puoli kiloa viikossa.
Sitä voi nyt kaikki jäädä kanssani jännittämään - onnistunko vai epäonnistunko ?
Mitä mieltä olette hyvät lukijani ajallisista tavoitteista? Hyvä vai paha juttu?
 |
| Pieni kottikärry odottaa työntäjää <3 |
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Painonpudotus, stressi ja levon vähyys.
Stressi. Siinä taitaa olla syy viimeaikaiselle painon jumitukselle.
Olen ollut hieman huolissani erinäisistä asioista viimeisen reilun kuukauden aikana ja potenut fyysistä ja psyykkistä stressiä siitä hyvästä. Nyt stressi alkaa kuitenkin jo helpottaa ja olo normalisoitua - ja kuin taikaiskusta paino tuntuu nytkähtelevän taas alaspäin.
Vaikka mielestäni kiinnitin huomiota stressaavan jakson aikana myös syömisiini, täytin kiloklubin ruokapäiväkirjaa ja yritin hillitä stressiin käyttämääni lääkitsemistapaa - herkuttelua, niin paino jumahti äkisti.
Vaikka teoriassa painon olisi pitänyt laskea, niin niin vaan ei käynyt.
- Thank God, paino ei myöskään noussut!
Tällä hetkellä ero aiempaan oloon on huomatta. Vesi maistuu ja uppoaa ja nesteet kiertää. Samoin asenne ja motivaatio ovat kohdallaan tehdä ja syödä terveellistä ruokaa riittävästi.
10 syytä
Kirjoitettuani otsikon tällä postaukselle päätin googlettaa aihetta tueksi omille ajatuksille.Löysin tälläisen artikkelin, jossa kerrotaan 10 syytä, miksi painonpudotus ei onnistu. Numero 4 on kuvailemani stressiasia.
Muita syitä ovat mm.
Repsahdus johtaa hällä väliä asenteeseen
Nälkä / syömättömyys.
Vähäkaloriset dietit
Muutoshalu ei lähde itsestä.
Tavoitteen puuttuminen tai epärealistisuus.
Ei nähdä, että kyseessä on elämäntapamuutos
Tuijotetaan liikaa vaakaa.
Minäkuva ei muutu ulkoisen habituksen keventyessä.
Teollisten valmisteiden / raffinoitujen elintarvikkeiden käyttö.
... ja kaikki edellä luetellut syyt ovat sellaisia, joista voisin vaikka kirjoittaa oman kokemuksen vahvistukseksi siitä, kuinka ne ovat pilaamassa hyvän painonpudotuksen ja kuinka ne ovat oikeastaan aika isoja asioita siinä romuttumisessa.
Olen tainnut pudota noista jokaiseen sudenkuoppaan aiemmassa laihdutuksessa- ja jokuseen tälläkin kertaa.
Stressin aiheuttamaa harmia ei pidä aliarvioida ja nyt sain siitä itsekin hyvän muistutuksen. Sitä en voi edelleenkään muuttaa, että mistä asioista kannan huolta ja koska ja kuinka paljon huolta elämääni annetaan. Siihen voin vaikuttaa, kuinka sitten asennoidun mm. tuon stressin aiheuttamiin muutoksiin elämässä, laihdutuksessa ja kropassa.
Stressistä sitten vielä iloisempiin asioihin, eli syömiseen :D
Lauantain ruokailut
LOUNAS 999kcal
- Kaksi tortillaa täytteenä jauhelihaa, kiinankaalia, raejuustoa, päärynää, tuorekurkkua, suolakurkkua, paprikaa, valkosipulisalaatinkastiketta, majoneesia
- rasvaton maito 2dl
(tässä saattaa kalorit olla yläkanttiin, sillä arviointi oli hankalaa - arvioin mielummin reilummin kuin alaspäin...)
Välipala 222kcal
- Tupla , puolikas
PÄIVÄLLINEN 861kcal
- Porsaan pihviä kastikkeella
- Uunikasviksia (bataatti, porkkana, sipuli)
- Lohkoperunaa (paistettu yhdessä kasvisten kanssa)
- Rehuja (punajuuri, paprika, kurkku, kiinankaali)
- Raejuustoa
- Ja kuvasta puuttuu valkosipulituorejuusto, jota laitoin kasvisten päälle
- Rasvaton maito
Iltapala 297kcal
- Maitorahkaa, omenaa kuorineen ja kaakaonibsejä
Yhteensä 2379 kcal
Kiloklubin mukaan vajetta jäi vielä 29 kcal ilman liikuntaa ja ilman, että imetystä on otettu huomioon. Eli tälle päivälle piti jäädä jonkinlainen vaje kuitenkin.
Huomenna vaaka näyttää mitä kroppa tykkää syömisistä. Kiloklubin
pallukat näyttivät kaikki tältä tänään tällä syömisellä :)
Olen ollut hieman huolissani erinäisistä asioista viimeisen reilun kuukauden aikana ja potenut fyysistä ja psyykkistä stressiä siitä hyvästä. Nyt stressi alkaa kuitenkin jo helpottaa ja olo normalisoitua - ja kuin taikaiskusta paino tuntuu nytkähtelevän taas alaspäin.
Vaikka mielestäni kiinnitin huomiota stressaavan jakson aikana myös syömisiini, täytin kiloklubin ruokapäiväkirjaa ja yritin hillitä stressiin käyttämääni lääkitsemistapaa - herkuttelua, niin paino jumahti äkisti.
Vaikka teoriassa painon olisi pitänyt laskea, niin niin vaan ei käynyt.
- Thank God, paino ei myöskään noussut!
Tällä hetkellä ero aiempaan oloon on huomatta. Vesi maistuu ja uppoaa ja nesteet kiertää. Samoin asenne ja motivaatio ovat kohdallaan tehdä ja syödä terveellistä ruokaa riittävästi.
10 syytä
Kirjoitettuani otsikon tällä postaukselle päätin googlettaa aihetta tueksi omille ajatuksille.Löysin tälläisen artikkelin, jossa kerrotaan 10 syytä, miksi painonpudotus ei onnistu. Numero 4 on kuvailemani stressiasia.
4. Stressi sekä unen ja levon vähyys. Lyhyet yöunet sekä stressi nostavat stressihormoni kortisolin tasoa. Kortisoli on rasvaa varastoiva hormoni. Stressi heikentää mm. ruoansulatuksen toimintaa sympaattisen hermoston aktivoiduttua. Stressin tarkoitus on tuoda energiaa henkiinjäämistaisteluun tai pakenemiseen jolloin ruoan optimaalinen pilkkoutuminen ruoansulatuskanavassa on toissijainen seikka. Varaa yöunille riittävästi aikaa, 7-8 tuntia yössä ja vältä illalla ennen nukkumaan menoa raskasta liikuntaa, tv:n katselua sekä töiden tekemistä. Mahdollisuuksien mukaan poista stressitekijöitä elämästäsi. Huomaa, että stressi tulee aina sisältäpäin. Se on oma reaktiosi tapahtumaan ja näin ollen pysyty siihen vaikuttamaan.
Muita syitä ovat mm.
Repsahdus johtaa hällä väliä asenteeseen
Nälkä / syömättömyys.
Vähäkaloriset dietit
Muutoshalu ei lähde itsestä.
Tavoitteen puuttuminen tai epärealistisuus.
Ei nähdä, että kyseessä on elämäntapamuutos
Tuijotetaan liikaa vaakaa.
Minäkuva ei muutu ulkoisen habituksen keventyessä.
Teollisten valmisteiden / raffinoitujen elintarvikkeiden käyttö.
... ja kaikki edellä luetellut syyt ovat sellaisia, joista voisin vaikka kirjoittaa oman kokemuksen vahvistukseksi siitä, kuinka ne ovat pilaamassa hyvän painonpudotuksen ja kuinka ne ovat oikeastaan aika isoja asioita siinä romuttumisessa.
Olen tainnut pudota noista jokaiseen sudenkuoppaan aiemmassa laihdutuksessa- ja jokuseen tälläkin kertaa.
Stressin aiheuttamaa harmia ei pidä aliarvioida ja nyt sain siitä itsekin hyvän muistutuksen. Sitä en voi edelleenkään muuttaa, että mistä asioista kannan huolta ja koska ja kuinka paljon huolta elämääni annetaan. Siihen voin vaikuttaa, kuinka sitten asennoidun mm. tuon stressin aiheuttamiin muutoksiin elämässä, laihdutuksessa ja kropassa.
Stressistä sitten vielä iloisempiin asioihin, eli syömiseen :D
Lauantain ruokailut
LOUNAS 999kcal
- Kaksi tortillaa täytteenä jauhelihaa, kiinankaalia, raejuustoa, päärynää, tuorekurkkua, suolakurkkua, paprikaa, valkosipulisalaatinkastiketta, majoneesia
- rasvaton maito 2dl
(tässä saattaa kalorit olla yläkanttiin, sillä arviointi oli hankalaa - arvioin mielummin reilummin kuin alaspäin...)
Välipala 222kcal
- Tupla , puolikas
PÄIVÄLLINEN 861kcal
- Porsaan pihviä kastikkeella
- Uunikasviksia (bataatti, porkkana, sipuli)
- Lohkoperunaa (paistettu yhdessä kasvisten kanssa)
- Rehuja (punajuuri, paprika, kurkku, kiinankaali)
- Raejuustoa
- Ja kuvasta puuttuu valkosipulituorejuusto, jota laitoin kasvisten päälle
- Rasvaton maito
Iltapala 297kcal
- Maitorahkaa, omenaa kuorineen ja kaakaonibsejä
Yhteensä 2379 kcal
Kiloklubin mukaan vajetta jäi vielä 29 kcal ilman liikuntaa ja ilman, että imetystä on otettu huomioon. Eli tälle päivälle piti jäädä jonkinlainen vaje kuitenkin.
Huomenna vaaka näyttää mitä kroppa tykkää syömisistä. Kiloklubin
pallukat näyttivät kaikki tältä tänään tällä syömisellä :)
torstai 3. huhtikuuta 2014
Ruokakuvapäiväkirja
En ole aiemmin tainnut juuri postailla päivän syömisasioita. Tässä tulee sitten sekin hoidettua :)
Aamupala
TIEDÄN. Ei ole terveellisimmästä päästä tämä aamiainen. Tänään kuitenkin aamupalaksi join tölkillisen Tehoa !
Ja sen verran täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tuohon uutuuteen. Se maistuu erilaiselle kuin aiemmin maistamani energiajuomat, on lightia ja ainakin näin uutuutena on HALPAA!
Puolen litran tölkki maksoi kaupassa alle 1,5e.
Nyt on parasta hamstrata, ennen kuin hinnat nousevat :D
terveisin, energiajuomien ystävä.
Ruokaikkuna auki - LOUNAS
Ruokaikkuna avautui tänään lounaalla, kuten yleensäkin.
Rehuosastoa lautasella edustavat porkkana ja kiinankaali.
Proteiinit saan omatekemästä jauhelihapihvistä sekä Valion tätien ja setien valmistamasta Arkiraejuustosta.
Hiilihydraatteja, hieman kuituja ja hyviä rasvoja sen sijaan edusti kuorimattomasta perunasta itse tehdyt sipsit ja valmistukseen käytetty rypsiöljy.
Energia 620 kcal.
PÄIVÄLLINEN
Päivällinen noudatti samaa kaavaa, mutta lisänä lautasella löytyi paprikaa, porkkanaa, kurkkua ja porkkanasipsejä.
Lisäksi lasillinen rasvatonta maitoa.
Energia 790 kcal
ILTAPALA
Aikaisena iltapalana nautin jo tavaksi tulleen maitorahkan omenanpaloilla ja kaakaonibseillä.
Normaalisti pilkon omenan kuorimattomana sekaan, mutta tällä kertaa omenat alkavat olla jo elinkaarensa päässä ja kuori on jänskästi nahistunut.
Normaalisti käytän Ehrmannin rahkaa tai Valion pehmeää rahkaa, mutta tällä kertaa hamsterina olin ostanut Maitokolmion FIT-maitorahkaa (200g). Fit-rahka on makuuni paljaaltaan aika kitkerää, mutta onneksi se peittyy tuonne makean omenan ja kaakaonibsin sekaan muodostaen herkullisen kokonaisuuden.
Energia 220kcal
JUOMAT
Veden lisäksi juon light Colaa, joka on myös hyvin epäterveellistä kaikin puolin. Huomaan toisinaan, että se cola varmaan sulattaa sisuskalujani. En kuitenkaan ole siitä vielä päässyt eroon. Ehkä jonain päivänä, joka koittaa mielellään ennen kuin hampaat tippuu suusta :/
Vesi, maito ja cola. Siinä pääasialliset juomat!
PÄIVÄN KALORIT
Päivän nautittu energia lienee jossain 1600kcal seudulla :) Tarkoitus ei ole enää syödä vaan nyt odotellaan huomispäivän ruokaikkunan aukeamista.
Pitkästä aikaa hyvä päivä syömisten suhteen. Taidan jatkaa hetken tällä linjalla. Nuo yllä kuvatut annokset olivat sopivia pitämään nälkää niin, että tarvetta naposteluun ei tullut.
Ja ne sipsit!!
Ne maistuivat minun suussa paremmilta kuin lempisipsini kaupasta!
Lounaan sipsiannoksessa oli energiaa 260kcal, joka tuntuu ihan uskomattomalta siihen verrattuna, kuinka hyviä ja terveellisiä ne suorastaan ovat.
Nam! Huomenna syödään taas... sipsiä :D
Tällänen päivä tänään :)
Aamupala
Ja sen verran täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tuohon uutuuteen. Se maistuu erilaiselle kuin aiemmin maistamani energiajuomat, on lightia ja ainakin näin uutuutena on HALPAA!
Puolen litran tölkki maksoi kaupassa alle 1,5e.
Nyt on parasta hamstrata, ennen kuin hinnat nousevat :D
terveisin, energiajuomien ystävä.
Ruokaikkuna auki - LOUNAS
Ruokaikkuna avautui tänään lounaalla, kuten yleensäkin.
Rehuosastoa lautasella edustavat porkkana ja kiinankaali.
Proteiinit saan omatekemästä jauhelihapihvistä sekä Valion tätien ja setien valmistamasta Arkiraejuustosta.
Hiilihydraatteja, hieman kuituja ja hyviä rasvoja sen sijaan edusti kuorimattomasta perunasta itse tehdyt sipsit ja valmistukseen käytetty rypsiöljy.
Energia 620 kcal.
Päivällinen noudatti samaa kaavaa, mutta lisänä lautasella löytyi paprikaa, porkkanaa, kurkkua ja porkkanasipsejä.
Lisäksi lasillinen rasvatonta maitoa.
Energia 790 kcal
Aikaisena iltapalana nautin jo tavaksi tulleen maitorahkan omenanpaloilla ja kaakaonibseillä.
Normaalisti pilkon omenan kuorimattomana sekaan, mutta tällä kertaa omenat alkavat olla jo elinkaarensa päässä ja kuori on jänskästi nahistunut.
Normaalisti käytän Ehrmannin rahkaa tai Valion pehmeää rahkaa, mutta tällä kertaa hamsterina olin ostanut Maitokolmion FIT-maitorahkaa (200g). Fit-rahka on makuuni paljaaltaan aika kitkerää, mutta onneksi se peittyy tuonne makean omenan ja kaakaonibsin sekaan muodostaen herkullisen kokonaisuuden.
Energia 220kcal
JUOMAT
Veden lisäksi juon light Colaa, joka on myös hyvin epäterveellistä kaikin puolin. Huomaan toisinaan, että se cola varmaan sulattaa sisuskalujani. En kuitenkaan ole siitä vielä päässyt eroon. Ehkä jonain päivänä, joka koittaa mielellään ennen kuin hampaat tippuu suusta :/
Vesi, maito ja cola. Siinä pääasialliset juomat!
PÄIVÄN KALORIT
Päivän nautittu energia lienee jossain 1600kcal seudulla :) Tarkoitus ei ole enää syödä vaan nyt odotellaan huomispäivän ruokaikkunan aukeamista.
Pitkästä aikaa hyvä päivä syömisten suhteen. Taidan jatkaa hetken tällä linjalla. Nuo yllä kuvatut annokset olivat sopivia pitämään nälkää niin, että tarvetta naposteluun ei tullut.
Ja ne sipsit!!
Ne maistuivat minun suussa paremmilta kuin lempisipsini kaupasta!
Lounaan sipsiannoksessa oli energiaa 260kcal, joka tuntuu ihan uskomattomalta siihen verrattuna, kuinka hyviä ja terveellisiä ne suorastaan ovat.
Nam! Huomenna syödään taas... sipsiä :D
Tällänen päivä tänään :)
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Tasan viisitoista!
Takana on puoli vuotta painonpudotusta - tai ei edes painonpudotusta vaan alkuun sitä hallintaa ja nousun pysäytystä ja sitten suunnanmuutosta alaspäin ja nyt on sitten poissa 15 kg!
En voi uskoa sitä todeksi, sillä en koe yhtään joutuneeni kärsimään sen eteen. Kun kävin salilla paljon, söin paljon -> paino ei tippunut, mutta jospa edes lihas kasvoi..?
Kun lopetin (tai aika loppui) salilla käymisen ja suurimman osan muunkin liikunnan, niin aloin pätkäpaastolle -> paino tippui nopeammin kuin superdieetillä aikoinaan.
Tiedän, ettei tämä suju niin vaan helposti. Nyt olen saanut kokea sen, kun paino pysähtyy eikä tipukaan noin vaan. Ajatus on kuitenkin tehdä tämä tarpeeksi hitaasti ja varmasti, että tilanne pysyy hallinnassa.
On selvää, etten voi loppuelämääni juosta salilla kuin hullu (- tai noh, sitten kun se ikäkriisi iskee, kun vanhenemista ei voi estää, voi olla, että mieli muuttuu - ) vaan se liikunta, syöminen ja elämänhallinta pitää opetella täällä missä olen - kotona ja harrastuksissa sekä sitten työelämässä, kun sinne palaan.
Nytkin nään selvästi yhteyden muutoksille arjessa ja elämässä ja muutoksille painossa ylös tai alas. Olen hyvin herkkä muutoksille ja "erityisohjelmalle" - matkustelu, vieraat, juhlat - ne ovat minun sudenkuoppia joihin lankean kerta toisensa jälkeen. Rakastan matkustella, vieraat ja juhlat on ihania, mutta kaikki ne vaikuttavat minuun lopulta negatiivisesti.
Tasainen arki antaa mahdollisuuden taas sitten pitää elämä erilailla hallinnassa ja harjoitella niitä oikeita, terveellisiä, kestäviä, luontoystävällisiä (ja muita idealistin) elintapoja :)
- Mutta palatakseni vielä postauksen alkuperäiseen aiheeseen, niin HURRAA!!
Olen tiputellut 15 kg puolen vuoden aikana! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
En voi uskoa sitä todeksi, sillä en koe yhtään joutuneeni kärsimään sen eteen. Kun kävin salilla paljon, söin paljon -> paino ei tippunut, mutta jospa edes lihas kasvoi..?
Kun lopetin (tai aika loppui) salilla käymisen ja suurimman osan muunkin liikunnan, niin aloin pätkäpaastolle -> paino tippui nopeammin kuin superdieetillä aikoinaan.
Tiedän, ettei tämä suju niin vaan helposti. Nyt olen saanut kokea sen, kun paino pysähtyy eikä tipukaan noin vaan. Ajatus on kuitenkin tehdä tämä tarpeeksi hitaasti ja varmasti, että tilanne pysyy hallinnassa.
On selvää, etten voi loppuelämääni juosta salilla kuin hullu (- tai noh, sitten kun se ikäkriisi iskee, kun vanhenemista ei voi estää, voi olla, että mieli muuttuu - ) vaan se liikunta, syöminen ja elämänhallinta pitää opetella täällä missä olen - kotona ja harrastuksissa sekä sitten työelämässä, kun sinne palaan.
Nytkin nään selvästi yhteyden muutoksille arjessa ja elämässä ja muutoksille painossa ylös tai alas. Olen hyvin herkkä muutoksille ja "erityisohjelmalle" - matkustelu, vieraat, juhlat - ne ovat minun sudenkuoppia joihin lankean kerta toisensa jälkeen. Rakastan matkustella, vieraat ja juhlat on ihania, mutta kaikki ne vaikuttavat minuun lopulta negatiivisesti.
Tasainen arki antaa mahdollisuuden taas sitten pitää elämä erilailla hallinnassa ja harjoitella niitä oikeita, terveellisiä, kestäviä, luontoystävällisiä (ja muita idealistin) elintapoja :)
- Mutta palatakseni vielä postauksen alkuperäiseen aiheeseen, niin HURRAA!!
Olen tiputellut 15 kg puolen vuoden aikana! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
Päivän paino
Eilinen paastopäivä meni lopulta mönkään. Ihan hirvittää tunnustaakin, että sen lisäksi, että söin iltapalan - sorruin yöllä syömään pakastimesta kaurakeksit viimeistä murusta myöten. Keksejä ei ollut montaa, mutta kuitenkin. En edes muistanut keksien syömistä ennen kuin aamulla näin tyhjän rasian.
Eilinen päivä oli haastava lapsen kanssa, joka jätti päiväunet kokonaan nukkumatta (tai noh, nukkui 15min) ja oli sitten kiukkuinen ja väsynyt. Illalla lapselle taisi nousta hieman lämpöä ja lapsi itki klo 19-00 välisenä aikana 30-60 min välein sängyssään vaihtelevan mittaisia pätkiä. Lopulta puolen yön aikaan annoin lapselle särkylääkettä, jonka jälkeen unta riitti aamulla melkein 8 asti.
Raasu parka.
Minä olen päässyt lapsen kanssa todella helpolla aiemmin. Ei ole tarvinnut valvoa tai kantaa huolta, kun lapsi on ollut terve pieniä flunssia lukuunottamatta. Tälläisiä jaksoja, että lapsi valvottaa useampana yönä on ollut tosi harvoin ja huomaan sen vaikuttavan minuun. Ja historiallani, joka on siis hyvin ruoka- ja herkkukeskeinen palaan väsyneenä tapaan, joka on tuttu koko elämän ajalta - syömiseen.
Noh, tänään on taas normaali syönti-ikkunapäivä ja avattuani ikkunan klo 11 olen syönyt jo aika reippaasti. Nälkä on tuntunut kovasti ja ajattelin siihen tunteeseen vastata. Olen siis syönyt ruokaa - riisiä ja lohikermakastiketta ja riisiä ja kanapekonikermakastiketta- enkä herkkuja - tai noh, söin jälkiruuaksi rahkaherkun eli maitorahkaa, banaania ja kaakaonibsiä ilman lisättyä sokeria :) Kaloreita olen arvioinut syömässäni määrässä olleen 1300kcal (tiedän, se on paljon).
Paino oli aamulla eilisestä yösyömisestä huolimatta laskenut tosi hyvin viikonlopun turvotuksista ja vaaka näytti aamulla lukuja 105,1 kg siitä tuli uusi virallinen lukema :)
Ihan hyvä mieli, että sain anteeksi eilisen huonon päivän ja mahdollisuuden korjata sen. Tiedän, että kierre olisi ollut vaarallisen lähellä, jos vaaka olisi näyttänyt vaikka kilon enemmän kuin nyt tai pahimmassa tapauksessa vaikka kaksi kiloa tai jopa vielä enemmän.
Tästä nyt sitten taas eteenpäin.
Ja muistutuksena itselleni : valmistaudu paastopäivään paremmin ja harkitse ajankohta tarkkaan - epäonnistumiset syö motivaatiota jatkolta!
Eilinen päivä oli haastava lapsen kanssa, joka jätti päiväunet kokonaan nukkumatta (tai noh, nukkui 15min) ja oli sitten kiukkuinen ja väsynyt. Illalla lapselle taisi nousta hieman lämpöä ja lapsi itki klo 19-00 välisenä aikana 30-60 min välein sängyssään vaihtelevan mittaisia pätkiä. Lopulta puolen yön aikaan annoin lapselle särkylääkettä, jonka jälkeen unta riitti aamulla melkein 8 asti.
Raasu parka.
Minä olen päässyt lapsen kanssa todella helpolla aiemmin. Ei ole tarvinnut valvoa tai kantaa huolta, kun lapsi on ollut terve pieniä flunssia lukuunottamatta. Tälläisiä jaksoja, että lapsi valvottaa useampana yönä on ollut tosi harvoin ja huomaan sen vaikuttavan minuun. Ja historiallani, joka on siis hyvin ruoka- ja herkkukeskeinen palaan väsyneenä tapaan, joka on tuttu koko elämän ajalta - syömiseen.
Noh, tänään on taas normaali syönti-ikkunapäivä ja avattuani ikkunan klo 11 olen syönyt jo aika reippaasti. Nälkä on tuntunut kovasti ja ajattelin siihen tunteeseen vastata. Olen siis syönyt ruokaa - riisiä ja lohikermakastiketta ja riisiä ja kanapekonikermakastiketta- enkä herkkuja - tai noh, söin jälkiruuaksi rahkaherkun eli maitorahkaa, banaania ja kaakaonibsiä ilman lisättyä sokeria :) Kaloreita olen arvioinut syömässäni määrässä olleen 1300kcal (tiedän, se on paljon).
Paino oli aamulla eilisestä yösyömisestä huolimatta laskenut tosi hyvin viikonlopun turvotuksista ja vaaka näytti aamulla lukuja 105,1 kg siitä tuli uusi virallinen lukema :)
Ihan hyvä mieli, että sain anteeksi eilisen huonon päivän ja mahdollisuuden korjata sen. Tiedän, että kierre olisi ollut vaarallisen lähellä, jos vaaka olisi näyttänyt vaikka kilon enemmän kuin nyt tai pahimmassa tapauksessa vaikka kaksi kiloa tai jopa vielä enemmän.
Tästä nyt sitten taas eteenpäin.
Ja muistutuksena itselleni : valmistaudu paastopäivään paremmin ja harkitse ajankohta tarkkaan - epäonnistumiset syö motivaatiota jatkolta!
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Lapsentahtista elämää
Olen ollut blogissani hiljainen ja tänään mietin syitä siihen, miksen koe aikaa löytyvän postailuun. Tähän viimeaikoihin on selvästi liittynyt sellainen jakso, että lapsi on ollut paljon enemmän kiinnostunut seurastani ja harmistunut, jos teen jotain muuta. Lapsen valveillaoloaikana en oikein saa aikaiseksi mitään ja nukkuessa sitten haluan käyttää ajan johonkin, -mihin milloinkin.
Painon suhteen pyöritään suunnilleen samassa kokoajan, paitsi taas viikonlopun jäljiltä on plussaa. Viikonlopulle sattui synttärikemut kakkuineen ja herkkuineen, joten sieltä löytyy selitys asialle.
Ja koska paino ei nyt juurikaan ole liikkunut alaspäin enkä itse ole tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä saadakseni sen alaspäin en ole myöskään oikein tuntenut olevan mitään kirjoitettavaa.
Tai olisihan sitä, mutta en vaan ole kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa.
Paino oli tänäaamuna 106 kg, lauantai-aamuna 105kg, joten siinä se pyörii samoissa, missä tässä viimeiset pari viikkoa.
Paastopäivä
Tänään kuitenkin on sitten ohjelmassa paastopäivä viikonlopun juhlimisten johdosta. Päivän kalorit on nyt syötynä täyteen ja pakko myöntää, että vielä nälättäisi. 24h paastoa tulee täyteen illalla noin klo 21 aikoihin, mutta tarkoitus on siis jatkaa sinne aamuun asti ja siitä ruokaikkunalla eteenpäin.
Tähän mennessä vaikein paastopäivä on ollut tämä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys ja nälkä on kyllä inhottava yhdistelmä :/ Mut kyllä se tästä. Annan armoa itselleni sen verran, että se 500kcal saa hieman ylittyä, kunhan kalorit pysyvät alle 800 kcal tämän päivän aikana :)
Painon suhteen pyöritään suunnilleen samassa kokoajan, paitsi taas viikonlopun jäljiltä on plussaa. Viikonlopulle sattui synttärikemut kakkuineen ja herkkuineen, joten sieltä löytyy selitys asialle.
Ja koska paino ei nyt juurikaan ole liikkunut alaspäin enkä itse ole tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä saadakseni sen alaspäin en ole myöskään oikein tuntenut olevan mitään kirjoitettavaa.
Tai olisihan sitä, mutta en vaan ole kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa.
Paino oli tänäaamuna 106 kg, lauantai-aamuna 105kg, joten siinä se pyörii samoissa, missä tässä viimeiset pari viikkoa.
Paastopäivä
Tänään kuitenkin on sitten ohjelmassa paastopäivä viikonlopun juhlimisten johdosta. Päivän kalorit on nyt syötynä täyteen ja pakko myöntää, että vielä nälättäisi. 24h paastoa tulee täyteen illalla noin klo 21 aikoihin, mutta tarkoitus on siis jatkaa sinne aamuun asti ja siitä ruokaikkunalla eteenpäin.
Tähän mennessä vaikein paastopäivä on ollut tämä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys ja nälkä on kyllä inhottava yhdistelmä :/ Mut kyllä se tästä. Annan armoa itselleni sen verran, että se 500kcal saa hieman ylittyä, kunhan kalorit pysyvät alle 800 kcal tämän päivän aikana :)
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Jes! Turvotus laski
Ah, mitä laatuotsikointia :D
Tänäaamuna siis tilanne parempi ja turvotus poissa. Huhhuh.
Mitään ihmeellistä ei taaskaan ole tapahtunut vaan tässä tätä arkea elellään. Olen kotona jumissa ilman autoa ja ainoa harrastukseni on lapsen kanssa ulkoilu, jota harrastetaan toistaiseksi vielä vain lyhyitä aikoja.
Huomiseksi olen kyllä harkinnut lenkkeilyä, mutta riippuen lapsen unista ja kaikesta aikataulusta se joko toteutuu tai ei.
Syömiset kirjailen kiloklubiin ja kaloreita kertyy vaihtelevasti. Tänään kalorit jäivät alle 1800kcal, eilen alle 2100kcal ja maanantaina alle 2800kcal.
Viimepäivien eväs on ollut kaalilaatikko, joka osaltaan vaikuttaa alhaisempiin kaloreihin.
En ollut muistanut kuinka herkullista kaalilaatikko on. Nyt taas muistan :) Ja varmasti teen useamminkin jatkossa. Se on siitä ihana, että saa vatsansa täyteen kohtalaisilla kaloreilla kuitenkin.
Salihommista
Minä oon tainnut nyt jo monta viikkoa puhua siitä, kuinka lähden sinne salille silloin ja silloin.
Nyt se puhe loppuu :D En ole ainakaan kahteen viikkoon menossa - tai ehkä iltasalille, mutta päiväsaikaan en pääse minnekään.
Lopetan suunnittelun ja menen sitten kun ajankohta on sopiva :)
Tässäpä tämä paino on tippunut ilman sitä salillakäymistä, joten mennään nyt näin.
Ja niin, kuun alussa aloitettu kyykkäyshaaste unohtui tyystin reissun aikana ja jäi sitten siihen. Eli ihan pelkkää laiskottelua täällä päässä.
Ehkä aktiivisuuteen vaikuttaa osaltaan myös se, että lapsukainen on vilkkaassa iässä ja oppinut kiipeämään erinäisiin paikkoihin. Silmät saa olla selässäkin ja kuulo viritettynä monelle taajuudelle. Omalla tavallaan sekin käy liikunnasta, kun ei voi oikein rentoutua valmiustilassa olemisen takia.
Paastoilua
Ja siis tarkennuksena, jos jollekin on epäselvää, olen siis jatkanut edelleen 16:8 paastoa. Paastopäiviä en ole pitänyt viimeaikoina enkä nyt tiedä seuraavan ajankohtaa. Mahdollisesti ensiviikolla, jos siltä tuntuu. Toisaalta, tämä systeemi toimii nyt ihan hyvin, etenkin kun ehdin kirjailla syömiset kiloklubiin. Se pitää minut ruodussa sen suhteen, etten mässyttele ties mitä.
Kohti viikonloppua taas mennään hyvillä mielin.
Tänäaamuna siis tilanne parempi ja turvotus poissa. Huhhuh.
Mitään ihmeellistä ei taaskaan ole tapahtunut vaan tässä tätä arkea elellään. Olen kotona jumissa ilman autoa ja ainoa harrastukseni on lapsen kanssa ulkoilu, jota harrastetaan toistaiseksi vielä vain lyhyitä aikoja.
Huomiseksi olen kyllä harkinnut lenkkeilyä, mutta riippuen lapsen unista ja kaikesta aikataulusta se joko toteutuu tai ei.
Syömiset kirjailen kiloklubiin ja kaloreita kertyy vaihtelevasti. Tänään kalorit jäivät alle 1800kcal, eilen alle 2100kcal ja maanantaina alle 2800kcal.Viimepäivien eväs on ollut kaalilaatikko, joka osaltaan vaikuttaa alhaisempiin kaloreihin.
Salihommista
Minä oon tainnut nyt jo monta viikkoa puhua siitä, kuinka lähden sinne salille silloin ja silloin.
Nyt se puhe loppuu :D En ole ainakaan kahteen viikkoon menossa - tai ehkä iltasalille, mutta päiväsaikaan en pääse minnekään.
Lopetan suunnittelun ja menen sitten kun ajankohta on sopiva :)
Tässäpä tämä paino on tippunut ilman sitä salillakäymistä, joten mennään nyt näin.
Ja niin, kuun alussa aloitettu kyykkäyshaaste unohtui tyystin reissun aikana ja jäi sitten siihen. Eli ihan pelkkää laiskottelua täällä päässä.
Ehkä aktiivisuuteen vaikuttaa osaltaan myös se, että lapsukainen on vilkkaassa iässä ja oppinut kiipeämään erinäisiin paikkoihin. Silmät saa olla selässäkin ja kuulo viritettynä monelle taajuudelle. Omalla tavallaan sekin käy liikunnasta, kun ei voi oikein rentoutua valmiustilassa olemisen takia.
Paastoilua
Ja siis tarkennuksena, jos jollekin on epäselvää, olen siis jatkanut edelleen 16:8 paastoa. Paastopäiviä en ole pitänyt viimeaikoina enkä nyt tiedä seuraavan ajankohtaa. Mahdollisesti ensiviikolla, jos siltä tuntuu. Toisaalta, tämä systeemi toimii nyt ihan hyvin, etenkin kun ehdin kirjailla syömiset kiloklubiin. Se pitää minut ruodussa sen suhteen, etten mässyttele ties mitä.
Kohti viikonloppua taas mennään hyvillä mielin.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Höh, turvottaa.
Siinä se maanantai sitten ja punnitus. Turvotusta.
Eilen olin reissussa koko päivän ja sen seurauksena sitten syöminenkin oli sitä ja tätä.
Kiloklubin mukaan kalorit olisi pitänyt jäädä alle kulutuksen, joten turvotus on se toveri, jonka lukemaa nosti tälle aamulle.
Vaaka näytti 105,9kg eli monta sataa grammaa turvotusta. Vielä lauantai-aamuna lukema oli alle maanantain lukemien.
Tämän päivän epistola on juoda reippaasti nesteitä ja saada sitä myötä turvotus laskemaan.
Mitään mielenkiintoista postattavaa ei ole tässä ollut , joten siitä syystä hiljaisuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ehkä huomenissa sitten vähän tarkemmin kuulumisia!
- ai mutta sen verran täytyy sanoa, että miehellä paino on tippunut kivasti! Tahti on rauhallinen, mutta selvästi alaspäin ja kokoajan kuitenkin "normaalisti" syöden :)
Eilen olin reissussa koko päivän ja sen seurauksena sitten syöminenkin oli sitä ja tätä.
Kiloklubin mukaan kalorit olisi pitänyt jäädä alle kulutuksen, joten turvotus on se toveri, jonka lukemaa nosti tälle aamulle.
Vaaka näytti 105,9kg eli monta sataa grammaa turvotusta. Vielä lauantai-aamuna lukema oli alle maanantain lukemien.
Tämän päivän epistola on juoda reippaasti nesteitä ja saada sitä myötä turvotus laskemaan.
Mitään mielenkiintoista postattavaa ei ole tässä ollut , joten siitä syystä hiljaisuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ehkä huomenissa sitten vähän tarkemmin kuulumisia!
- ai mutta sen verran täytyy sanoa, että miehellä paino on tippunut kivasti! Tahti on rauhallinen, mutta selvästi alaspäin ja kokoajan kuitenkin "normaalisti" syöden :)
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Niin ne päivät lentää
Viikko on lopun alussa enkä ole ehtinyt juuri postailla. Tällä viikolla en ole paastonnut (paitsi syönti-ikkunalla) enkä urheillut enkä tehnyt mitään muutakaan erikoista.
Paitsi nukkunut huonosti ja ollut hieman huolissani maailmanmenosta.
Tällä hetkellä ajatukset maailmanmenosta ovat ristiriitaisia, muttei ihan ehkä niin huolestuneita kuin aiemmin. Ehkä tästä vielä hyvä tulee :)
Paino on pyörinyt suunnilleen samassa aamuisin eikä mitään ihmeellistä pudotusta taida olla odotettavissa. Kalorit jäi laskematta parilta päivältä, kun istuttiin taas anopin patojen ääressä, jossa päivän kalorimäärät helposti ylittyvät ja se on näkynyt sitten tosiaan vaa´alla niin, että paino heittelee +- 200g maanantain punnitustulokseen verrattuna.
Huomiseksi alustavasti olen suunnitellut paastopäivää, ainoaa laatuaan tälle viikolle. Tällä hetkellä näyttäisi, että se onnistuisi kyllä. Huomiseksi ei ole kuin pientä puuhastelua luvassa, joten se helpottaa paastoamista. Ja jos mies vaikka olisi niin rakas, että antaisi minulle aamun nukkumisvuoron, niin hyvä olisi.
Saa nähdä.
Paitsi nukkunut huonosti ja ollut hieman huolissani maailmanmenosta.
Tällä hetkellä ajatukset maailmanmenosta ovat ristiriitaisia, muttei ihan ehkä niin huolestuneita kuin aiemmin. Ehkä tästä vielä hyvä tulee :)
Paino on pyörinyt suunnilleen samassa aamuisin eikä mitään ihmeellistä pudotusta taida olla odotettavissa. Kalorit jäi laskematta parilta päivältä, kun istuttiin taas anopin patojen ääressä, jossa päivän kalorimäärät helposti ylittyvät ja se on näkynyt sitten tosiaan vaa´alla niin, että paino heittelee +- 200g maanantain punnitustulokseen verrattuna.
Huomiseksi alustavasti olen suunnitellut paastopäivää, ainoaa laatuaan tälle viikolle. Tällä hetkellä näyttäisi, että se onnistuisi kyllä. Huomiseksi ei ole kuin pientä puuhastelua luvassa, joten se helpottaa paastoamista. Ja jos mies vaikka olisi niin rakas, että antaisi minulle aamun nukkumisvuoron, niin hyvä olisi.
Saa nähdä.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
6 viikon tulos pätkäpaastolla
Takana on nyt noin kuusi viikkoa pätkäpaastoa ja tänä aamuna hypähdin vaa´alle nähdäkseni sen tuloksen.
Viimeviikolla paino ei liikkunut minnekään vaan keskiviikon lukema oli yhtä kuin edellisviikon lukema.
Aloitin pätkäpaastoilun helmikuun alussa lukemasta 112,2kg ja tänään vaaka näytti 105,4kg eli -6,8kg. Vaikka tähän kuuteen viikkoon mahtuu yksi nollapudotusviikko, niin silti keskimäärin on lähtenyt yli kilo viikossa!
Lueskelin eilen raskausajan neuvolakorttia ja huomasin rv 11 painaneeni 107,9kg ja muistelen, että ennen raskautta paino oli jossain vaiheessa 104kg kieppeillä. Pian aletaan hätyytellä niitä lukemia sitten! Hurraa!
Ihan huippua olisi päästä juhannukseksi 2014 alle 100 kg. Juhannukseen olisi aikaa tässä vielä 3 kk ja pudotettavaa noin 6 kg. Se tavoite on hyvinkin realistinen, jos ajattelee pudottavansa painoa noin puoli kiloa viikossa. Suunnitelmissa on jatkaa tällä syömisikkunalla ja satunnaisesti sitten kevyillä paastopäivillä.
Saa nähdä miten menee, mutta hyvällä mielellä eteenpäin.
Viimeviikolla paino ei liikkunut minnekään vaan keskiviikon lukema oli yhtä kuin edellisviikon lukema.
Aloitin pätkäpaastoilun helmikuun alussa lukemasta 112,2kg ja tänään vaaka näytti 105,4kg eli -6,8kg. Vaikka tähän kuuteen viikkoon mahtuu yksi nollapudotusviikko, niin silti keskimäärin on lähtenyt yli kilo viikossa!
Lueskelin eilen raskausajan neuvolakorttia ja huomasin rv 11 painaneeni 107,9kg ja muistelen, että ennen raskautta paino oli jossain vaiheessa 104kg kieppeillä. Pian aletaan hätyytellä niitä lukemia sitten! Hurraa!
Ihan huippua olisi päästä juhannukseksi 2014 alle 100 kg. Juhannukseen olisi aikaa tässä vielä 3 kk ja pudotettavaa noin 6 kg. Se tavoite on hyvinkin realistinen, jos ajattelee pudottavansa painoa noin puoli kiloa viikossa. Suunnitelmissa on jatkaa tällä syömisikkunalla ja satunnaisesti sitten kevyillä paastopäivillä.
Saa nähdä miten menee, mutta hyvällä mielellä eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)