Tasan viisitoista!

Takana on puoli vuotta painonpudotusta - tai ei edes painonpudotusta vaan alkuun sitä hallintaa ja nousun pysäytystä  ja sitten suunnanmuutosta alaspäin ja nyt on sitten poissa 15 kg!

En voi uskoa sitä todeksi, sillä en koe yhtään joutuneeni kärsimään sen eteen. Kun kävin salilla paljon, söin paljon -> paino ei tippunut, mutta jospa edes lihas kasvoi..?
Kun lopetin (tai aika loppui) salilla käymisen ja suurimman osan muunkin liikunnan, niin aloin pätkäpaastolle -> paino tippui nopeammin kuin superdieetillä aikoinaan.

Tiedän, ettei tämä suju niin vaan helposti. Nyt olen saanut kokea sen, kun paino pysähtyy eikä tipukaan noin vaan. Ajatus on kuitenkin tehdä tämä tarpeeksi hitaasti ja varmasti, että tilanne pysyy hallinnassa.

On selvää, etten voi loppuelämääni juosta salilla kuin hullu (- tai noh, sitten kun se ikäkriisi iskee, kun vanhenemista ei voi estää, voi olla, että mieli muuttuu - ) vaan se liikunta, syöminen ja elämänhallinta pitää opetella täällä missä olen - kotona ja harrastuksissa sekä sitten työelämässä, kun sinne palaan.

Nytkin nään selvästi yhteyden muutoksille arjessa ja elämässä ja muutoksille painossa ylös tai alas. Olen hyvin herkkä muutoksille ja "erityisohjelmalle" - matkustelu, vieraat, juhlat - ne ovat minun sudenkuoppia joihin lankean kerta toisensa jälkeen. Rakastan matkustella, vieraat ja juhlat on ihania, mutta kaikki ne vaikuttavat minuun lopulta negatiivisesti.

Tasainen arki antaa mahdollisuuden taas sitten pitää elämä erilailla hallinnassa ja harjoitella niitä oikeita, terveellisiä, kestäviä, luontoystävällisiä (ja muita idealistin) elintapoja :)

- Mutta palatakseni vielä postauksen alkuperäiseen aiheeseen, niin HURRAA!!
Olen tiputellut 15 kg puolen vuoden aikana! Olen enemmän kuin tyytyväinen!