maanantai 17. marraskuuta 2014

Täällä ollaan!

Anteeksi blogihiljaisuus! En tiedä mikä minuun on mennyt, kun en ole muistanut päivitellä blogia.

Projekti jatkuu ja paino on tippunut. Viimeaikoina paino on ollut kaksinumeroinen, joka tietysti tuntuu oikein kivalta.

Välillä päivät on vaikeampia, välillä helpompia, mut viikkotasolla alaspäin mennään.  Erityisen tarkka en ole ruokavaliosta ollut vaan camppailuni on aika summittaista, mut toistaiseksi paino putoaa näilläkin kaloreilla, joten olkoot sitten.
Olen virallisesti tasolla 2, mutta oikeasti olen vaihtelevalla tasolla päivästä riippuen.

Tänäaamuna lukemat oli pienimmät koko aikana ja vaaka antoi painoksi 97,9kg. Välillä paino on noussut päivätasolla ja välillä sitten humpsahtanut ihan hirmumääriä alaspäin. Pari päivää sitten oli humpsahdus ja nyt sitten taas tasaillaan.

Katsotaan miten tämä tässä etenee ja kuinka pitkään jatkan camppaillen. Lompakko olisi pätkäpaaston puolella, mut vielä pitää harkita. Toisaalta, jääkaappi on taas päivitetty terveellisiin eväisiin, joten ei se pätkäilyyn palaaminen olisi huono yhtään.
Saa nähdä minne tässä vielä päätyy.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Huh! Helpompi päivä

Eilen illalla hommat karkasivat käsistä ja söin ylimääräistä.
Painokin siitä hyvästä nousi sitten aamuksi, mut sitä en nyt jää murehtimaan.

Tänään meni sitten taas oikein hyvin ja vain sen ansiosta, että olin liikenteessä sen sijaan, että olisin täällä jääkaapin ovea naristellut. Huomiseksi ehkäpä onnistuin saamaan samanlaisen pelastuksen eli tekemistä käsille ja pois kotoa!

Mut lyhyestä virsi kaunis. Nyt painun nukkumaan, että huomisesta tulee kiva päivä!


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Neljän viikon tulos!

Noniin.
Odotettu ja jännitetty aamu koitti!
Tulokseksi sain -7,4kg tälle menneelle neljälle viikolle ja olen oikein tyytyväinen siihen !

Viimeviikon tulos oli 2,4kg. Ja noin kova tulos johtuu siis vain siitä, että oli niitä reissuturvotuksia siinä keskiviikkoaamun punnituksessa.

Kalorivajetta jäi edelleen reilusti, kun kalorit ovat noin 1300kcal, mutta ketoosi tähän varmaankin katkeaa.
Se harmittaa, että taas sitten tulee vastaan mieliteot ja syömähimot ja se nälkä. Tai noh, niitä syömähimoja tässä jo tulikin, kun teen ihan liian herkullista ruokaa perheelle.

Jatkossa saavat syödä pelkkää soppaa.

Tasoharkintaa
Nälkä kasvaa syödessä, niinsanotusti ja pakko myöntää, etten jaksaisi odottaa alempia lukemia. Samoin mietin sitä, että onko järkevää kasvattaa syömishimoja ja mennä tällä paastoplussalla (jota olen kyllä vähänväliä soveltanut) vai olisiko viisainta kuitenkin sitten nousta jo seuraavalle portaalle. Paino kyllä putoaa seuraavillakin portailla, sillä sen verran kaloreita olen tässä moneen kertaan syönyt kuin mitä 3-tasolla syödään.
Tällä hetkellä motivaatio kaloreiden laskemiseen on myös olemassa, joten ehkäpä se korkeampi taso ja enemmän "oikeaa ruokaa" olisi vastaus minulle.

Toisaalta - olen palaamassa töihin alle kahden viikon päästä, jonka jälkeen alkaa myös työpaikan lounasruokalassa käynti. Ehkä on parasta pysyä sinne asti paastolla ja nostaa tasoa sitten vaikka sinne 3-tasolle asti, jotta se työpaikkaruokailu onnistuu. Se on kuitenkin sellainen tärkeä juttu minulle ja asia, jota tulen harrastamaan aina töissä ollessa. Eli siinä mielessä ajattelen, että olisi hyvä oppia myös syömään sitä ruokaa sielläkin kohtuudella.

Saatanpa ottaa tason noston puheeksi valmentajan kanssa ensikerralla ja nostaa tason siihen 2-tasolle ensiviikosta alkaen ja pysyä sillä tasolla sitten vaikka viikon tai kaksi. Sen jälkeen kolmos- tai nelostasolle, jota voisin ajatella noudattaa sitten pidemmän aikaa.
Saa nähdä.

Pätkäpaastoilu houkuttaa
Juuri tällä hetkellä syömishimoissani kuulen äänen kuiskivan, että lopetan camppailun ja siirryn pätkäpaastolle, jossa kuitenkin saa syödä normaalisti paitsi paastopäivinä.
Mutta en vielä aio antaa periksi 

Mut tällä tänään.

Harkinnassa muuten on vaa´alla käynnin rajoittaminen, jos painon heittelyt ja syöminen alkaa stressata enemmälti. Seuraan tilannetta.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Punnituspäivää odotellessa

Huomenna on sitten kulunut neljä viikkoa camppailun aloituksesta ja tulokset sille ajalle ovat selvillä. Olen tehnyt havainnon, että tämä painon lasku ei ole itsestäänselvää joka päivä vaan huolimatta pienistä kaloreista paino saattaa jopa nousta, jos nesteytys ei ole mennyt ihan kohdilleen tai joku tähti on livahtanut väärään paikkaan tai kissa aivastaa naapurissa vaikka sen pitäisi aivastaa naapurimaassa..
Heh.

No, mutta oikeesti, todella ailahtelevaista on painonlasku.

Olen melkovarmasti ketoosissa, sillä huomaan itsekin pahan hajun ja nälkä kera mielitekojen on aikalailla häipynyt taas. Onneksi.
En todellakaan kestä pidemmän päälle mielitekoja.

Muistan go fat go- ajalta, kun himoitsin hedelmiä valtavasti. Kielsin ja kielsin hedelmät ja lopulta sorruin karkkiin. En tiedä olisiko hedelmien syönti vienyt aiemmin karkkirasialle vai olisinko niiden avulla pysynyt erossa, mut jotenkin tuntuu, että mielummin sitten syön kolme omenaa kuin aloitan karkinsyönnin.

Tänään olen mennyt pelkillä pusseilla, vaikka tykkään patukoista enemmän. Jatkossa taidan ottaa patukoita enemmän ja pusseja vähemmän, sillä jotenkin se pureskeltavan tuntu on mukavaa. Mut toisaalta kaipaan myös pirtelöä toisinaan.
Tänään aion syödä lisäkalorit (200kcal) illalla, sillä pussit olen jo juonut. Iltapalaksi meinasin kananmunaa ja kasviksia mahdollisimman vähillä hiilareilla. Jotenkin tuntuu, että ketoosia pitää pitää yllä vähällä hiilarilla, kun sitten toisinaan innostun syömään noita rehuja enemmän. Ja ah! Omenoita! Omenat on ihania, kun ne on isovanhempien puusta <3

Mut näillä aatoksin odotellaan huomista! Tsemppiä minulle ja lukijoille!



maanantai 20. lokakuuta 2014

Kuukausi sitten..

Kuukausi sitten vaaka näytti 110,4kg. Tänäaamuna lukema oli 101,8kg-  kiitos viimeöisen vatsantoiminnan, joka ei tosiaan nykyään enää ole mikään itsestäänselvyys näillä syömisillä.
Viimekevään alin lukema on nyt alitettu 200 grammalla ja olen tyytyväinen!

Cambridgen aloitin 24.9. hieman alemmasta lukemasta, mutta haluan käyttää tuota isointa lukemaa, sillä se on ihan todellisuutta. Se taisi olla korkein lukema sitten edellisen pudotuksen.

Kuukaudessa painoa on siis lähtenyt 8,6kg ja se on kyllä hurja lukema. Jännittävää nähdä mikä lukema tulee camppailun kuukauden tulokseksi. Se nähdään keskiviikkona, kun takana on neljä viikkoa.
Melkein tekisi mieli hetki harmitella sitä kuinka olisin jo huomattavasti paremmissa lukemissa jos en olisi kesäkiloja kerännyt, mutta ei - en lähde nyt sille linjalle enään vaan yritän juuri niistä ajatuksista päästä eroon. Haluan päästä eroon siitä menneessä vellomisesta ja jossittelusta.

Pian alittuu satku ja se on ollut haaveena jo sieltä keväästä lähtien.

Ketoosi on päällä ja nälkä aika vähissä. Jotain vatsankurnintaa kyllä tunnen, mutten varsinaista nälkää. Lisäksi minulla taitaa verenpaine olla alhaalla, sillä eilen siivoillessa ja tänään olen nähnyt mustaa noustessa ja kumarrellessa. Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, että se siitä parantuu.

Palkintoasiaa

Olen miettinyt, että pitäisikö itselleni asettaa jotain palkintoja tavoitteeksi tähän hommaan. Aiemmin mietin, että iPad voisi olla sellanen palkinto jossain vaiheessa, sillä olen jo pitkään haaveillut tablettia tai padia, mutta olen sellaisen itseltäni kieltänyt. Voisin ajatella iPadin sinne isoimmaksi palkinnoksi (sillä sehän on myös aika kallis hankinta).
iPadin lisäksi olen haaveillut kunnollisesta kehoanalyysivaa´asta ja törmäsin sellaiseen kaverin luona.
Päätin silloin, että jossain vaiheessa hankin sellaisen vaa´an, vaikkakin hinta on niin korkea, että työhön täytyy palata ennen hankkimista.

Vaaka, johon törmäsin, oli siis tälläinen Tanita BC 545N - vaaka ja innostuin siitä kovasti - ennen kuin kuulin hinnan 200e.
Vaaka siis mittaa vaikka mitä ja hauskin oli se, kuinka se erotteli kehon eri osat (kädet, jalat, keskivartalo) ja kertoi lihas-ja rasvamassan, kertoi veden määrän kehossa, kertoi kehon metabolisen iän ja jotain muutakin sellaista mielenkiintoista!
Ystäväni(personal traineriksi juuri valmistunut), jonka luona vaakaa testasin on minua 6v vanhempi, eli 38v ja hänen kehonsa metabolinen ikä oli 24v. Minun kehon ikä oli vaa´an mukaan 47v!!! Ja se oli sellainen asia, joka oikeesti herätti ja jonka ajattelin olevan aika motivoiva homma.

Tuolta tuon samaisen verkkokaupan sivuilta löysin kyllä edullisemman vaihtoehdon tuolle vaa´alle, joka tuntui suunnilleen samat mittaavan ja kertovan, mutta maksaa 100e vähemmän. Se oli Tanita BC 543
- ja tämä muuten ei sitten ole mikään maksettu mainos, vaan ihan oma havaintoni. En ole aiemmin törmännyt muihin "kunnollisiin" kehoanalyysivaakoihin, kuin Omronin vaaka ja sillä tästä innostuin.

Eli siis vaaka - tuo halvempi varmaankin - tulee olemaan joku palkinto. Ehkäpä 85kg palkinto? Vai 90kg? Metabolisen iän seuraaminen ja sen saaminen alaspäin saattaisi olla aika kannustavaa ja sen vuoksi mietin vaa´an hankintaa jo aiemmin.
Noh, pitää miettiä ja jutella tuolle puolisolle asiasta.

Mut tällästä tänään!
Tsemppiä kaikille!


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sateinen päivä

Vettä sataa ja mies vaihtaa talvirenkaita alle. Se on parasta tehdä nyt, ennen kuin maa jäätyy. Hrr..
Tarkoitus
oli tänään ulkoilla koko perheen kera, mutta lopulta sitä on sitten jääty sisätiloihin - siis muut paitsi mies.

Camppailun osalta tänään menee ihan kohtalaisesti. Nälkä ei ole, mutta tekemisen puute meinaa nyt vaivata, kun lapsi nukkuu ja mies on ulkona.
Kotihommat on aikalailla tehtynä, vaikka pientä puuhaa tässä vielä riittäisi. En vaan jaksa kokoajan siivota.

Reissun jälkeen olen ottanut tukikohdaksi keittiön, josta tuntuu tämä huusholli pyörivän parhaiten ja tuntuu, että tässä keittiössä pyöriessä sitä vaan miettii ruuanlaittoa.
Eilen innostuin tekemään 3kg kesäkurpitsasta keittoa koskenlaskijalla ja ai että! Siitä tuli todella hyvää!
Tänään sitä sitten syötiin, muttei valitettavasti muut perheenjäsenet osanneet keittoa yhtälailla arvostaa. Mies kyllä söi lähes mukisematta, mutta lapsonen jätti tyystin syömisen.
Mietin sitä, että miksi ihmeessä teen hyvää ja ravitsevaa ruokaa vain silloin, kun itse rajoitan omaa ruokailuani. Silloin, kun en rajoita, silloin syödään huomattavasti ravintoköyhempää ruokaa ja vähemmän kasviksia.

Sitten kun..

Taas kerran huomaan tekeväni päätöstä siitä, että laihdutuskuurin jälkeenkin meillä syödään keittoja. Niin ja, että jatkossa meidän taloudessa ei todellakaan tarvitse jokapäivä syödä lihaa vaan proteiini voidaan ottaa muistakin lähteistä - kananmuna ja maitotuotteet sekä kala. Ja hyvin voi pitää ihan lihattomia päiviä kokonaan syömällä puuroa, sosekeittoa ja muita kevyempiä aterioita.
Harmittavaa on vaan, että nyt kun inspiraatio olisi sellaiseen toimintaan - nyt olen rajoittavalla ruokavaliolla enkä voi tehdä niin.
- Mut luultavasti motivaatiota ei ole, jos en olisi tällä ruokavaliolla. Ristiriitaista.

Hajun perusteella mies sanoo minun olevan ketoosissa ja haistan itsekin ajoittain sellaisen kumman ilmelän hajun. Ketoosi saa nyt jatkua ja siitä koitan pitää kiinni. Toisaalta myös odotan aina seuraavaa syömistä, vaikkei nälkä olekaan. Se on kummallista ja varmaan enemmän psykologista.

Nälkävelka

Patrik Borg kirjoitti nälkävelasta blogissaan ja minusta se kuulostaa ihan järkevältä. Tai tosi järkevältä, sillä olen huomannut sen vaikutuksen elämässäni. Nyt jännittää, että miten tämän homman kanssa käy. Joudunko maksamaan nälkävelkaa vai kestänkö sen aiheuttaman paineen niin pitkään, että velka kuittaantuu ja kroppa hyväksyy painon.
Jostain luin, että kaksi vuotta menee siihen, että keho lakkaa pyrkimästä isompaan painoon, jossa se on ollut.

Jossain vaiheessa se selviää. On pelottavaa, kun tiedän kuinka huolettomaksi saatan heittäytyä syömisten kanssa ja kuinka kova herkuttelija olen.

Mut tätä asiaa käsitellään päivä kerrallaan..

Mukavaa päivää ja tsemppiä kaikille!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Noniin..

"Noniin" on ollut meidän perheessä suosittu sana viimeaikoina, kun tuo ihanainen jälkikasvumme opettelee puhumaan. Hän tuntuu poimivan paljon sanoja äidiltään ja tuo Noniin tuntuu olevan kärkipäässä sanavarastoani. Se sopii jokapaikkaan ja siksi se tuli päivän postauksenkin otsakkeeksi.

Kotona ollaan!

Reissukuulumiset

Olin ehtinyt camppailla reilun viikon, kun lähdin reissuun ja jo etukäteen tiesin sen aiheuttavan haasteita. Tarkoitus oli yöpyä monessa paikassa, mutta lopulta sitten päädyimme pysymään yhdessä paikassa suurimman osan ja vasta ihan reissun lopuksi sitten siirtämään tavarat toiseen sijaintiin.

Eka paikka oli äitini luona ja syömishommat meni siellä hienosti, vaikka olimme lapsen kanssa kauheassa taudissa koko reissun ajan. Äitini yrittää pudottaa myös painoa ja on tehnyt sitä vuosikausia huonolla menestyksellä ja pelkäänkin mitä siitä vielä seuraa.
Noh, mutta siellä sitten oltiin molemmat juurikaan syömättä. Äiti syö päivisin avokadon ja jugurtin, iltapäivällä pienen annoksen lämmintä ruokaa tai leipää ... ja sitten illalla isoja paloja juustoa!
Noh, ainakin säästyy kalorit sitten sille juustonsyönnille - joka muuten on minunkin paheeni ja suuri intohimoni.
Äitini luona vaaka armahti minua -2,1kg verran, mutten tiedä kuinka paljon se oikeasti sitten olisi omalla vaa´alla näyttänyt. Mutta äidin vaaka antoi miinusta ensimmäisen ja viimeisen aamun välille tuon reilun kaksi kiloa. Olin hyvin tyytyväinen ja ketoosissa.

Eli siis ekassa paikassa, jossa vietin puolitoista viikkoa, meni ihan hienosti. Pääsin lopulta myös takaisin ketoosiin päivää ennen paikan vaihdosta ja olo oli kyllä todella hyvä. Muutenkin aika meni hienosti ilman nälkää. Paikanvaihdoksen myötä ruuasta kieltäytyminen tuli haastavammaksi. Jostain syystä isovanhempani eivät vaan suostu uskomaan, kun heille sanoin, etten syö mitään kuin yhdellä aterialla ja kun sitten minua varten oli ruokaa valmistettu (kasviksia ja juureksia) niin söinhän minä sitten niitä - sillä jotenkin koin kieltäytymisenkin pikkumaiseksi, kun kuitenkin toiset vähistänsä tarjoavat.
Isovanhempien luona myös täytelaku pääsi yllättämään ja söin vajaan pussin lakuja ja siinähän se sitten oli se ketoosi.
Kotimatkalla pysähdyin toiseen mummolaan ja söin siellä sitten ihan kunnon aterian, jossa jälkikäteen laskin olevan jopa yli 1400kcal. Mummo oli varannut minulle kokonaisen lohen, kahdeksan kaalikäärylettä ja teki vielä lihakastikkeen siihen lisäksi.. Huhhuh..
Ja voin kertoa, että ruispala lohipäällysteisenä maistui aivan taivaalliselta!

Lapselle syötin mahdollisimman paljon jo senkin vuoksi, että jaksaisi nukkua kotimatkan. Ja onneksi sitten niin kävikin. Kotona nälkä oli sitten jo kova ja kaikenlaista teki mieli. En varsinaisesti syönyt mitään tosipahaa dietin suhteen, mutta napsin sitten vaikka sun mitä.

Valmentajan tapaaminen
Valmentajan tapaaminen heti paluuta seuraavana päivänä oli jännittävä. Sain itsekin vasta aamulla tietää mitä vaaka näyttää ja onko pudotusta tullut. ONNEKSI oli ja vaaka näytti reilun kilon vähemmän kuin kotoa lähtiessä. Vaikka pudotus olisi ollut varmasti parempi, jos reissua ei olisi ollut, niin en silti jää murehtimaan sitä sen enempää.
Valmentajakin on monta kertaa joutunut minulle sanomaan siitä, että älä jää kiinni niihin epäonnistumisiin tai mutkiin matkassa vaan reilusti katse eteenpäin! Ja se on kyllä viisas neuvo.
Minulla nimittäin on muutenkin hieman taipumusta jäädä vellomaan niissä ongelmissa.

Valmentajan luona vaaka taisi näyttää 103,8kg, kun kotona lukema oli 103,5. Eli alle sen 104kg olin tullut loman aikana! Ja se taitaa olla ensimmäinen kerta, kun minä olen reissun aikana laihtunut lihomisen sijasta! Eli raksi seinään tästä hyvästä !

Painoasioita
Valmentaja epäili, että hyvällä ruotuunpalaamisella perjantaille saisi jo paremman lukeman ja niin siinä kävikin.
Tänäaamuna oli -1kg eilisestä.
Tällä hetkellä kokonaispudotus siitä camppailun alusta on -6,1kg.
Muutama päivä ennen aloitusta paino kävi korkeammalla ollen silloin 20.9. 110,4kg ja siitä pudotusta on nyt neljässä viikossa siis 8kg.
Aloituspaino camppailulle oli 24.9. 108,5kg ja siitä tuo -6,1kg. Mutta, koska se on paljon parempi ja motivoivampi ajatella sieltä isommasta lukemasta, niin aioin pyörittää sitäkin tässä mukana.

Rankka paluu arkeen
 Arkeenpaluu on tökkinyt nyt ihan huolella. Alussa pelkät pirtelöt riitti ihan hyvin, mut nyt syöpötyttää jatkuvasti vaan... vaikkakin saattaa olla, ettei minulla ole nälkä edelleenkään, mut jotenkin mieliteot vaivaavat kovasti.

Olen syönyt yhden aterian siis ihan oikeaa ruokaa ja koostanut sen reilusti kasviksista ja sitten jostain proteiinipitoisesta, mut nyt sitten mietin, että pitää ehkä pienentää sitä kasvisten määrää. Tai hullulta kuulostaa pienentää se kasvisten määrä, mutta en oikein tiedä johtuisiko se niiden rouskuttelusta se nälkä.
Jos vähennän hieman kasviksista ja suurennan sitä proteiinin osuutta. Jospa se auttaisi siinä nälänhallinnassa.

Mielitekoihin olen syönyt mm. kotimaisia omenoita, porkkanaa, kaalia ja kurkkua sekä kalkkunaleikeviipaleita. Niin ja teetä maidolla. Ja vaikka ne on ihan ok vaihtoehtoja, niin pitäähän sitä kunnon laihduttajan potea huonoa omatuntoa.
Huomaan olevani hieman huonolla tiellä sen suhteen, että poden taas huonoa omatuntoa enkä saa vaan napsimista kuriin.  Ei siihen tarvittaisi kuin yksi hyvä päivä ja ruotu olisi saavutettu.. Ehkäpä huomisesta tulee sellainen! Jospa pääsisin liikenteeseen ja pysyisin päivän liikenteessä. Silloin on helpompi olla syömättä, kun ei ole liikaa aikaa miettiä mitä ei saa syödä..

Reippaana kuitenkin meinaan suunnata eteenpäin. Väsymys ei paina pienistä kaloreista huolimatta ja energiaa riittää. Uni on ihan hyvää, mutta se tylsyys laittaa syöpöttelyhampaan kolottamaan.

Huomisen vaa´an lukeman toivon näyttävän miinusta tai edes samaa kuin tänään! Tsemppiä muillekin!

Ai niin muuten, jos tätä lukee joku camppailija, jota kiinnostaa faceryhmään liittyminen ja laihdutuksesta keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, niin minulle voi laittaa tuon yhteydenottolomakkeen kautta viestiä, niin ryhmään pääsy sitten onnistuu. 
Ryhmä on salainen eli sitä ei näe kukaan eikä haulla löydä. Ryhmässä kirjoitettuja juttuja eivät näe muut kuin ryhmäläiset eikä kukaan näe, että sellaiseen ryhmään kuuluu. Jäsenet ovat camppailijoita ympäri suomen ja erilaisissa tilanteissa.