Seitsemättä päivää

Pian on seitsemäskin päivä illassa tätä paastoa ja ihan hyvältä tuntuu lukuunottamatta päänsärkyä.

Aamulla luulin, että ketoosi on katkennut, kun eilen söin enemmän hiilareita kuin oli tarkoitus, mutta vaikuttaa että niin ei käynytkään. Tunnen itse välillä hetkittäin sellaisen kummallisen imelän hajun ja se kertoo siitä ketoosista. Hyvä juttu.
Nälkä ei ole taaskaan vaivannut, mutta pientä mielitekoa päivällä tuli, kun eväät jäi ja juominen unohtui. Onneksi ne mieliteot sitten hellitti syömisen myötä.

Tänään oli punnituspäivä valmentajan luona ja siellä tulokseksi tuli -3,5kg tämän 6 pv:n aikana. Oma vaaka näyttää tulokseksi -3,8kg, sillä ne lukemat ovat aamupainoja.  Huomisen painon taidan ottaa tuonne omaan painopäiväkirjaan :)

Tällä hetkellä lähennellään alkukesän lukemia vaa´alla ja täytyy sanoa, että se tuntuu aika huimalta. Katselin kiloklubista, että 20.9. minun paino oli 110,2 kg. Paino kuitenkin oli korkeimmillaan sitten kevään.
Tänäaamuna paino oli 104,8 kg, eli 10 päivässä lähtenyt 5,4kg. Niistä siis vajaan pari kiloa sain siinä itse pois ennen kuin aloitin tämän pussikuurin, mut kuitenkin :)

Nyt, kun heräsin lapsen nukutusreissulta huomasin mielitekojen vaivaavan taas. Viimeyö meni todella huonosti, kun koira herätteli parin tunnin välein läpi yön ja varmaan sieltä sitten univelkaa jäljellä. Nyt heti tosiaan herättyäni lapsen vierestä teki mieli jotain ja söin extrapatukan, joka on tarkoitettu lisäksi. Se on jokin uusi patukka.
Se maistui hyvälle kyllä ja nyt harmittaa, että en maistanut sitä aiemmin. Olisin nimittäin ottanut niitä patukoita jatkoa ajatellen.
Noh, mut siis tosiaan, unen vähyys tuntuu suoraan vaikuttavan siihen kuinka paljon tekee mieli napostella.

Tästä viisastuneena taidan ottaa ja lähteä ajoissa nukkumaan.

Liian helppoa?

Musta tuntuu nyt jotenkin sellaselta huijarilta, kun tää on vaan ihan kauheen helppoo. En osannut etukäteen yhtään ajatella miten helppoa tämä vois olla, vaikka luinkin asiasta.
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.

Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.

Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.

Mut eiköhän homma suttaannu.

Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.

- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
 Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...

Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.

Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.

Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.

Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.

Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.

Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...

Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.

Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.

Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?

Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista

Stinking bad

Hyiii.. taidan haista pahalle. Eli ehkä sittenkin olen ketoosissa. Hyh.
Noh, mut tällä mennään nyt sitten.

Ostin pastillia kyläilyreissua varten ja söin niitä siinä huomaamatta useammankin ennen kuin tajusin tarkistella että paljonko sieltä tulee sitten kaloreita ja hiilareita. Tuli niitä, mut jospa ei ihan kaatais tätä hommaa.
Syömiset on menneet ihan jees muuten, paitsi että tällä kertaa korvasin yhden pussikeiton oikealla ruualla.

Aamupalaksi meni puuro, joka on ihan ok ja tämän toisen maistamisen jälkeen ajattelin, että saatan niitä sitten jonkun joskus ottaakin. Mut ehkä alkuun menen pelkillä lemppareilla enkä ala kikkailla vähemmän hyvien kanssa, jotka sitten kuitenkin jää syömättä.

Lounaaksi söin jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti-paprika-punasipuli-salaattia ja 100g broitsupihvin. 140kcal
Päivälliseksi sama setti +100g raejuustoa, kun unohdin sen lounaalta. 249kcal

Iltapalana meni suklaapirtelö sauvasekoittimella tekastuna kolmen jääpalan kera! Hitsin hyvää!

Nälkä on kadonnut ja olo on kyllä hyvä ja virkeä. Se haju on kyllä hieman epämiellyttävä juttu tässä, vaikken itse sitä oikeastaan haista kuin välillä ehkä. Ilmavaivoja on välillä, muttei häiritsevästi.
Yksi sellanen miinus tässä ketoosissa kyllä on, nimittäin taitaa jäädä luomuvauvan teko meiltä.. Mies ei kestä olla kovin lähellä, kun haisen kai niin pahalle. Ou nou ...

Päivä meni vilahtaen ja pian alkaa uusi viikko. Ensiviikolla meinaan suunnata sitten reissuun ja pois täältä miehen jaloista, kun tekee remonttia. Toivottavasti remppa on valmis, kun palaan kotiin..

Ja niin, paino tänään 105,2kg, eli -400g eiliseen. Nyt on isot painot lähteneet ja jatkossa paino tippuu maltillisemmin. Jänskättää millanen on ekan viikon saldo sitten lopulta. Nyt siis -3,3kg.

Ketoosissa vaiko eikäkö?

Jeah! Hieno homma! Neljäs päivä pian lusittuna ja mieli on oikein hyvä - ainakin siis jo tässä vaiheessa.
No ei vaan, eipä ole kyllä valittamista.

Voin vaikka vannoa, että ensimmäinen kerta go fat go-ruokavaliolla oli tähän verrattuna ihan helvettiä. Kolmantena päivänä olo oli aivan hirveä, kun oksetti ja heikotti ja pyörrytti ja särki päätä ja vaikka mitä. Nyt ei ole mitään ollut kyllä siihen verrattuna.
Sitä nälkätuntemusta on, jonka tunnistan aiemmilta laihdutuksilta, kun vatsa huutelee, että naposteltavaa pitäisi saada.
Tällä kertaa kaikki on mennyt ihan tosi helposti. Välillä on ollut nälkä, mut se on ihan terveellinen tunnen sinänsä ja sitten se nälkä on hävinnyt pirtelöillä.

Tänään muuten vuorossa oli aamupalaksi suklaapirtelö ja iltapalaksi vanilijapirtelö, joista tuli muuten huippuherkkua, kun tehosekoitin ne kylmän veden ja kolmen jääpalan kanssa!
Lounaaksi söin salaattia citymarketin salaattipöydästä. Salaattiannoksen paino oli 270g ja toivon, ettei kalorit menneet ainakaan paljoa yli. Päivälliseksi oli vihanneskeitto ja raejuustoa sekä tomaatti. Tomaatti ei muuten kuulunut päivälliseen, mutta otin sen silti.

Mikä boogie?
Aamulla oli hieman heikotusta ja tuskanhikimäistä meininkiä, mutta se meni sitten kyllä ohitse siinä. En ole varma menikö se syömisen jälkeen vai ennemmin, mut olo kuitenkin parani. Ilmavaivat alkoivat muutama päivä siten ja jatkuvat edelleen ja vatsa on toiminut vielä tähän asti.

Ketoosista en tiedä, siis että olenko mennyt ketoosiin, sillä hengitykseni ei kuulemma haise. En tiedä miksi niin ei ole tapahtunut, kun kuitenkin oon mennyt ohjeiden mukaan. Toisaalta ekana päivänä en punninnut annosta, mut ei se pitänyt silti todellakaan mennä pahasti yli ja eilen saatoin syödä liikaa tomaattia salaatissa. Mut ei siitäkään pitäis mitään isoa määrää tulla mitään hiilareita. Voi jehna.
Noh, mut ehkä sitten kuitenkin jossain vaiheessa pääsen siihen jos en jo ole.

Ihan hyvällä ololla jokatapauksessa olin ketoosissa tai en.
Mutta kokonaisuudessaan näistä neljästä päivästä tämä on ollut kyllä pahin, vaikkei siis paha laisinkaan.

Syötävien pussien lista pitenee:
Nyt sieltä löytyy minttusuklaa, cappucino, vanilija, kana-sieni... ? unohdinko jonkun?

No, oli miten oli.

Ja niin! Paino oli tänäaamuna 105,6kg, eli yhteensä pudonnut 2,9kg tässä kolmessa päivässä.
Kokoajan putoamisvauhti hidastuu - tietenkin, mut oon nyt jo hirmu hyvällä mielellä tästä tuloksesta. Toivon, että joku sataa grammaa vielä tälle viikolle tippuu, mut hyvä alku jokatapauksessa!

Mut nyt ei sit muuta kuin, että jatketaan!

Kolmen päivän jälkeen!

Okei.
Nyt eletään kait niitä pahimpia päiviä eli 3.- ja 4. päivää. Huomiseksi on vielä odotettavissa nälkää ja mielitekoa.

No kuinka sitten on mennyt? No, kiitos kysymästä, ihan hyvin.
Aamupalaksi söin mangopirtelön - yöks. Ei minun makuun.
Aamulla kerhossa lapsosen kanssa join kaksi kuppia teetä ja söin muutaman kurkkuviipaleen ja selvisin heikotuksesta ja tuskanhiestä, joka yhtäkkiä iski.

Lounas venähti vahingossa klo 14 asti ja silloin jo vatsassa kyllä kurni. Olin juonut teetä siinä välissä (enkä meinaa millään tottua maidottomaan ja sokerittomaan teehen), mut eihän se sitten juuri auttanut.
Lounaaksi söin kana-sienikeiton, joka oli kyllä ihan hyvän makuinen. Sekaan laitoin lusikallisen raejuustoa ja huomasin myöhemmin tänään, että olisin saanut laittaa siihen ihan 100g sitä raejuustoa ruokavalion mukaan. Huomenna sitten muistan sen!

Päivälliseksi hetikohta lounaan jälkeen klo 15.15 söin kanasalaatin, jossa oli kurkkua, salaattia ja tomaattia (jonka päällä aromisuolaa !! AH, mikä herkku!) ja sit paistettuja broitsunsuikaleita. Ihan ok ruoka, vaikkakin jatkossa oikeasti täytyy hieman enemmän panostaa tuohon ruuanlaittoon.

Iltapala sitten taas venähti klo 20.15 asti, jolloin nälkä olikin jo ehtinyt toverikseni. Päivällisen ja iltapalan välissä jouduin valtavaan kiusaukseen anopin pöydässä, jossa oli iltapalaksi tarjolla uuniriisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kuivakakkua sekä sitten vielä tuoretta leipää...
Itse tyydyin tuijottamaan teekuppiani (johon lisäsin minttuteen sekaan tipan maitoa) ja ihmettelemään kuinka kauan muilla perheenjäsenillä kestää syödessä!
Ai että oli hirveää!!
Sanoin anoppilassa olevani paastolla tämän päivän ja sen vuoksi kieltäydyn kaikesta. He ovat onneksi jo tottuneet meidän paastoihin ja laihdutuskuureihin...

Oma iltapala sitten kotona lopulta oli banaanipirtelö, joka pääsi hankittavien pirtelöiden listaan.
Tällä hetkellä listalla on cappucino, banaani, minttusuklaa ja kana-sienikeitto. Eli ihan ok setti ettei tarvitse yhtä ja samaa syödä.

Juttelin tänään erään keväällä Cambridge-kuurilla olleen kanssa joka oli saanut sillä muutamassa kuukaudessa -14kg, mutta lopettanut sitten erimielisyyksien takia.. tai siis ei edes erimielisyyksien vaan jonkun oman oikkunsa takia (näin ymmärsin), mutta siis hänelle paino ei ollut nyt kesän jälkeen tullut takaisin.
Mietin tuossa itsekin, että sellainen kohtalainen pudotus voisi olla jotenkin järkevämpi ja helpommin sitten ylläpidettävissä kuurin jälkeen.
Noh, oli miten oli. Katsotaan miten tämä tästä menee.

Mut helppo homma tämä on ollut.
Mies oli ihana, kun sanoi iltapalan jälkeen, että ihailee minun itsekuria ja että itse olisi antanut periksi.
Minulle ei tullut mieleenkään siinä, että olisin alkanut syödä jotain ylimääräistä, vaikka siis lähes jo maistoin herkkujen maun suussani.

Tällä hetkellä ajatus on ihan hyvä siitä, että en pelkää kaikkien herkkujen loppuvan maailmasta vaan tuntuu, että selviän kyllä ilmankin siihen asti, kun sitten niitä saan syödä. Mut pikkuhiljaa pitäis kuitenkin itselleen saada se ajatus selväksi, että ei herkkuja voi syödä jokapäivä eikä niitä tarvitse edes joka viikko. Eikä etenkään joka kauppareissu ja joka kaupasta..

Ai niin! Aamulla vaaka näytti lukemaa 106,5kg, eli -0,9kg eilisestä.
Ja sitten huomasin tuossa, että vuosi sitten tähän aikaan painoin 120kg. Eli vaikka tässä nyt onkin tullut painoa takaisin, niin ihan hyvin miinuksella ollaan.
Jos ensivuonna tähän aikaan puntarin lukema olisi saman verran miinusta kuin nyt, eli lukema olisi siis reilu 90kg ja se passaisi minulle oikein hienosti!

Siitä seuraavan vuoden lukema sitten alle 80kg, niin homma olisi bueno! - mutta ei parane nyt mennä asioiden edelle tämän enempää (kuin vuoteen 2016..)

Mut hyvällä mielellä kohti huomista!

Iltanaposteltavaa?

Ai että, kun tekis mieli napostella jotain.
  Toisinsanoen nälkä on saapunut.

Olen napostelun sijaan sitten juonut vettä.
Huomista odotan ihan iloisin mielin, sillä aamuksi olen varannut muistaakseni suklaapirtelön.
Tämäniltainen minttusuklaa oli hyvä! Sitä aion varmasti ottaa sitten cappucinon kaveriksi.
Suolaisista liemistä on maistamatta sienikeitto ja toivon, että se on hyvän makuinen. Toivoisin, että voisin jonkin suolaisen saada siihen ruokavalioon makeiden kaveriksi, mutta kasviskeitto tai purjoperuna eivät ihan lemppareita ole. Syötäviä kyllä, mutta nyt tuntuu etten niitä ota.

Vatsa toimi tänään, mutta huomaa, että suolisto alkaa tyhjentyä. En kylläkään muista eilistä, mut veikkaisin eilenkin vatsan toimineen. Pikkuhiljaa tästä tuo suolensisältö vähenee, mut täytyy toivoa, että silti vatsan toiminta jatkuu.
Täytyy panostaa kuitupitoiseen ruokaan silloin kun syö. 

Mittoja
 Tänään otettiin sitten aloitusmittoja, kun eilen unohtui.
Huomasin, että olen osittain samoissa mitoissa, kun 5kg painavempana. Toisaalta nämä mitat on otettu illalla, joten se toivottavasti selittää asiaa.
Jossain vaiheessa varmaan saan niitä laitettua sitten tännekin ylös. Ehkä.

Juttukaveri
En ole juuri kertonut tästä Cambridgesta kenellekään. Vain pari sellaista tietää joiden kanssa epäilen olevani jatkossa tekemisissä enkä halua sitten salailla. Ja toisaalta sitä tarvitsee sitten jonkinlaista tukea.
Tänään juttelin kaverin kanssa, jonka kanssa olemme aiemmin laihduttaneet yhtaikaa ja jolleka tässä pari päivää sitten kerroin alkavani tälle kuurille.
Hän tyrmäsi ajatuksen ihan kokonaan aluksi, mutta myönsi, että itsekin on miettinyt asiaa. Hänellä vaan ei ole minkäänlaista tukiverkkoa kotona, jos hän lähtee pussikuurilla painoa pudottamaan.

Puhelun aikana pohdimme, että onko mahdollista, että hän laihduttaisi salaa pussikeittodietillä, sillä hän on yksin kotona arkipäivät. Viikonlopuista saattaisi sitten vaan tulla ongelmallisia tilanteita eikä se ehkä vaan sitten onnistuisi.
Noh, kaikenlaisia ongelmia sitä meillä ihmisillä on.

Tämän kaverin kanssa kuitenkin juteltiin ja ihmeteltiin sitä, että oikeasti 5kk päästä voisin olla jo lähes normaalipainoinen. Ja eritoten ihmeteltiin sitä, että tiukalla kuurilla voisin olla jo jouluksi normaalipainon lähettyvillä.
Se kuulostaa ja tuntuu ajatuksena ihan sairaalta ja juuri sellaiselta, että se vaan ei voi mitenkään olla järkevä ja toimiva tapa.
En oikeastaan voi kuin toivoa, että saan pääkopan pysymään tässä mukana ja että tämä tilanne ei mene liian kovaksi itsekuriväännöksi, jonka sitten häviän 100-0 ja mässyttelen itseni takaisin 120kg tai yli.

Ehkäpä kerron valmentajalle ensikerralla hoitosuunnitelmista ja pyydän uudenlaista suunnitelmaa - sellaista joka aletaan purkamaan jo loppuvuodeksi ihan hallitusti.

Noh, päivä kerrallaan.

Toista päivää

Nonniin sitten..
Tässä sitä eletään toista päivää pussikeitoilla eikä onneksi ole vielä tullut hankaluuksia. Vettä olen juonut 1,5 L tähän mennessä ja loppupäivän juomat lipitellään sitten illan mittaan.
Pientä sivuraidetta on edustanut kevytcolan juominen. Ei se ihan täysin kiellettyä ole, mut ei ainakaan suositeltua paljoa juoda.

Pikkuhiljaa eroon colasta ja elimistö sekä hammaskalusto kiittävät.

Vedenjuonnista tuntuu tulevan se kumma tunne, joka on tuttu jo aiemmilta ajoilta. Se on vähän sellanen vetinen olo päässä (?) Tai aivot tuntuu kylmiltä (?) ...
Hmm, en taida osata selittää. Mut erikoinen fiilis jokatapauksessa.

Ekan päivän saldo oli -1,1kg ja sehän on aivan normaali määrä, jos ajattelen esimerkiksi paastopäivää. Sellainen saattoi hyvinkin lähteä pätkäpaastoillessa sen paastopäivän aikana. Nyt sit jäädään ihmettelemään kuinka paljon lähtee huomiseksi ja että miten se olo alkaa tästä sitten muuttua.
En ole tietääkseni koskaan ollut ketoosissa, joten en tiedä mitä siltä oikein odottaa. Toivottavasti se aiheuttaa sitten sellaisen kodinsiivousoperaation...

 Menneet viikot

Viimeviikkoina olen ollut jotenkin hirveän saamaton kotona. Olen kyllä auttanut muita ja tehnyt satunnaisia työkeikkoja sekä pitänyt mm. kirpparipöytää ja tyhjentänyt kaappeja sitä varten. Samalla sitten on käynyt niin, että koti on jäänyt jotenkin hyrskynmyrskyksi, kun monta projektia on jäänyt kesken. Sain käsityöinnostuksen ja sitten kirppisinnostuksen. Sen jälkeen päätin lajitella lapsen vaatteet poistoon meneviin ja säilytettäviin. Poistoon menevät jaoin vielä sen mukaan meneekö ne kirpputorille, ystävän tyttölapselle, toisen ystävän poikalapselle vai HM:n keräykseen. Sen lisäksi kävin läpi sitten omia vaatteitani, joista meinaan viedä mm. äidille testattavaksi ennen kuin laitan vaatteet lahjoitukseen (kirpparilla vaatteet eivät vaan oikein kulje).
Kaikista näistä projekteista on vähintään rippeet sitten jossain nurkassa odottamassa. Ja osa odottaa sitä, että lähden reissuun jakamaan nämä lajittelemani tavarat niiden vastaanottajille. Reissuun on kuitenkin vielä aikaa ja nyssäköitä pitää nyt sitten vaan vielä sietää.

Viimeviikonloppuna mietin mielessäni, että minun on jollain tavalla pakko saada elämä haltuun ja jotain asioita tehdä itselleni helpommaksi. Takaraivossa painoi ajatus laihdutuksesta ennen hoitoa ja tuntui, etten vaan saa mistään kiinni. Olo oli ollut jo pitkän aikaa sellainen hiilaripöhöinen, sillä olen jo usean viikon ajan syönyt paljon karkkia. Joka kauppareissulta on lähtenyt joku suklaapatukka matkasyömisiksi.  Olen aina puhunut pussikuureja vastaan ja lähestulkoon pilkannut seläntakana sellaisia harrastavia, mut jostain syystä silti kuitenkin päädyin itse tähän tilanteeseen.

Lukiessani kokemuksista ja tuloksista päätin sitten vaan, että koitan kuuria edes boostaamaan sen painonpudotuksen alkuun. Olisi niin tärkeää saada painoa pois ennen hoitoa ihan kaikista syistä johtuen.

En vieläkään oikein tiedä onko se järkevää ja että onko minusta sitten ylläpitämään tuloksia vai lihonko vaan takaisin samaan heti, kun lopetan pussikuurin. Ymmärrän hyvin kompastuskivet ja sen miksi toisella tavalla laihduttaminen olisi järkevämpää. Ymmärrän myös itseäni ja halua päästä kiloista eroon nopeasti - tällä hetkellä mielessä on vaan saada kroppa, joka raskautuu helposti.
Jos tulisin raskaaksi on ihan varmaa, että raskauskiloja tulee joten siinä mielessä olen sujut sen kanssa, että painoa tulisi takaisin. Raskauden takia se ei haittaisi lainkaan, mut muusta syystä en kiloja enää haluaisi kerätä.

- tulipas nyt ajatuksenvirtaa..

Tämän hetken fiilis
Juuri nyt olo on hyvä. Ei yhtään sellainen, että olisin eilen ollut 700 kcalorilla ja tänään syönyt vain 300kcal.
Heikotusta tai väsymystä en nyt tunne eikä muitakaan negatiivisia oloja ole. Sen sijaan ajatus tuntuu juoksevan kirkkaammin eikä nämä keskeneräiset projektit tunnu enää lainkaan niin epätoivoisilta hoitaa kuin aiemmin tuntuivat.

Tänään luvassa on vielä noin 200kcal annos broileria ja salaattia ja sitten iltapalaksi joku pirtelö.

Aamupalaksi tänään söin omena-kanelipuuron, joka nyt oli aika makea ja kiva, kun siellä oli vähän purtavaa, mutta luultavasti jää kuitenkin pois listalta.
Lounaaksi lusikoin kasviskeiton, joka ei ehkä sekään mikään suosikki ole.
Iltapalana suunnittelen maistavani minttusuklaan tai vanilijan.

Niin ja paino tänään 107,4 eli -1,1kg!

Tästä se lähtee..

Ensimmäinen päivä on illassa ja vielä on ihan helppoa, etten sanoisi.
Tällänen on pätkäpaastosta jo tuttua eikä siis yhden päivän aikana tietenkään aiheuta mitään hankaluuksia.

Epäilyksiä
On myönnettävä, että nyt saatan hieman miettiä sitä, että jatkaisinko sittenkin vaan sitten pätkäpaastoilemalla. Motivaatio on tässä nyt loksahdellut kohdalleen ja samalla sitä sitten toisaalta pudottaisi sitä painoa "halvemmallakin".
En oikeasti ole koskaan pitänyt tälläisiä pussikuureja järkevinä ja sen vuoksi tässä kovasti ihmettelen itseäni tässä tilanteessa.

Mutta yhtä kaikki, aion tähän nyt sitoutua ja tätä nyt jatkaa sitten sen aikaa, kun järkevältä tuntuu. Note to self: Hoidon alettua ehkä täytynee sitten miettiä kuinka tiukkaa kuuria siinä sitten pitää ja voiko siitä tulla jotain hankaluuksia hoidossa, jos on ketoosissa. 

Tavoitteita
Valmentaja kysyi tavoitettani ja vaikka tarkoitus oli kertoa sen olevan -10 kg, niin jotenkin huomasin puhuvani pitkäaikaisesta haaveesta päästä sinne normaalipainon ylärajalle eli 75 kiloon. Se tuntuu kyllä aika villiltä ajatukselta, sillä niin vähän olen painanut varmasti viimeksi joskus peruskoulussa. En edes muista nähneeni sellaista lukua vaa´assa.
Itse jotenkin ajattelen, että 85kg voisi olla hyvinkin kiva paino, sillä se taitaa olla alin, jossa olen laihduttamalla käynyt. Silloin olo oli jo kuin eri ihmisellä.

Huomenna täytyy ottaa senttejä ylös ja merkkailla niitä odottamaan sitä aikaa, kun voi ihmetellä pienempiä lukemia. Tuntuu kyllä hullulta, että oikeasti voisin olla monta kymmentä kiloa pienempi puolen vuoden päästä. Ja kaikista hulluinta on se, että se paino voisi pysyä.
Noh, mut sitä nyt sitten pitää taas kerran opetella lisää sitä elämäntapaa.

Tasoja ja makuja
Minä aloitin ohjelman paasto +- tasolta, joka tarkoittaa käytännössä, että pussien lisäksi saan syödä 200kcal edestä jotain proteiinipitoista sekä kasviksia. On ihan kiva juttu, kun pääsee sitten kuitenkin ruokapöytään perheen kanssa syömään ihan pureskeltavaa ruokaa.

Tänään pääsin maistamaan mansikkapirtelöä aamupalana, purjo-perunakeittoa päivällisenä ja cappucinopirtelön iltapalana ja yllättäen cappucino nousi suosikiksi tälläiselle kahvinvieroksujalle. Mansikkaa tuskin tulen ottamaan enempää, mutta purjo-perunakeitto on aivan mahdollinen vaihtoehto, ellei sieltä löydy jotain parempaa.

Kun vertaa makuja proteiinijuomiin tai muihin vastaaviin (Dietmix, Herbalife) joita olen maistanut, niin tuntuu, että nämä maistuisi paremmalta. Herbalifen jauheet on kyllä olleet ihan hyviä, kun ne on sekoittanut maitoon. En muista veteen sekoitettuna niiden olleen erityisen hyviä. 
Jokatapauksessa tällä hetkellä tuntuu ihan siedettävältä ajatukselta nuo litkut.

Minä toivon, että tuolta aloituspaketista vielä löytyy jotain iloisia ylläreitä, jotta vaihtoehtoja olisi sitten tarpeeksi pidemmän päälle ajateltuna.
Patukat on sitten yksi vaihtoehto vielä näiden lisäksi.

... tästä tämä lähtee..
Mihin ihmeeseen olen oikein ryhtynyt?

Never done this before

Heipä hei. Täällä taas kesän tauon jälkeen.

Kesän tavoite oli pitää paino jossain tolkuissa kesän ajan ja kuinka sitten kävikään. Huonosti.
Pahimmillaan paino kävi tuossa 110kg yläpuolella pari päivää sitten - tullen onneksi sitten sieltä alaspäin pienen nykäyksen.
Tänäaamuna vaaka näytti 108,8kg.

Eli tavoitetta en saavuttanut, vaan paino nousi pahimmillaan 8 kg alimmasta lukemasta ja nyt olisi sitten taas tarkoitus puuttua tilanteeseen ja estää sen paheneminen.

Eka kerta se tämäkin
En oikein tiedä itsekään mitä ajatella, sillä olen aiemmin lähes vastustanut koko juttua...
Mutta jotain muuttui viikonloppuna.
Olin jotenkin ihan hirveän väsynyt. Sen lisäksi voin pahoin metformiinin vuoksi. Ja kaikki tuntui kaatuvan vaan niskaan ja mitään en saanut aikaiseksi.
Siinä sitten mietin, että painoakin pitäisi saada pois tammikuuhun mennessä jollain ilveellä enkä nyt vaan saa aikaiseksi mitään ... en mitään... en liikuntaa, en mitään rotia. Herkkuhammasta vaan kolottaa ja itsekuri puuttuu.

Noh, sitten menin ja otin yhteyttä erääseen valmentajaan...
- ja juu, en ikinä olisi uskonut, mutta tosiaan suunnittelen tässä laihdutuksen aloittamista Cambridgen avulla.

Toiveena olisi saada paino kaksinumeroiseksi sinne ensivuoteen mennessä ja tällä hetkellä siihen riittäisi 10kg pudotus. Ja mitä olen ymmärtänyt- se voisi olla mahdollista minun painoiselle noin lyhyessä ajassa.

Mut se jää nähtäväksi. Ensimmäinen käynti on keskiviikkona ja siitä se varmaan sitten lähtee eteenpäin.

Sellasta.
Onko (minulla enää lukijoita?) kenelläkään lukijalla kokemuksia Cambridgesta?