Kolmen päivän jälkeen!

Okei.
Nyt eletään kait niitä pahimpia päiviä eli 3.- ja 4. päivää. Huomiseksi on vielä odotettavissa nälkää ja mielitekoa.

No kuinka sitten on mennyt? No, kiitos kysymästä, ihan hyvin.
Aamupalaksi söin mangopirtelön - yöks. Ei minun makuun.
Aamulla kerhossa lapsosen kanssa join kaksi kuppia teetä ja söin muutaman kurkkuviipaleen ja selvisin heikotuksesta ja tuskanhiestä, joka yhtäkkiä iski.

Lounas venähti vahingossa klo 14 asti ja silloin jo vatsassa kyllä kurni. Olin juonut teetä siinä välissä (enkä meinaa millään tottua maidottomaan ja sokerittomaan teehen), mut eihän se sitten juuri auttanut.
Lounaaksi söin kana-sienikeiton, joka oli kyllä ihan hyvän makuinen. Sekaan laitoin lusikallisen raejuustoa ja huomasin myöhemmin tänään, että olisin saanut laittaa siihen ihan 100g sitä raejuustoa ruokavalion mukaan. Huomenna sitten muistan sen!

Päivälliseksi hetikohta lounaan jälkeen klo 15.15 söin kanasalaatin, jossa oli kurkkua, salaattia ja tomaattia (jonka päällä aromisuolaa !! AH, mikä herkku!) ja sit paistettuja broitsunsuikaleita. Ihan ok ruoka, vaikkakin jatkossa oikeasti täytyy hieman enemmän panostaa tuohon ruuanlaittoon.

Iltapala sitten taas venähti klo 20.15 asti, jolloin nälkä olikin jo ehtinyt toverikseni. Päivällisen ja iltapalan välissä jouduin valtavaan kiusaukseen anopin pöydässä, jossa oli iltapalaksi tarjolla uuniriisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kuivakakkua sekä sitten vielä tuoretta leipää...
Itse tyydyin tuijottamaan teekuppiani (johon lisäsin minttuteen sekaan tipan maitoa) ja ihmettelemään kuinka kauan muilla perheenjäsenillä kestää syödessä!
Ai että oli hirveää!!
Sanoin anoppilassa olevani paastolla tämän päivän ja sen vuoksi kieltäydyn kaikesta. He ovat onneksi jo tottuneet meidän paastoihin ja laihdutuskuureihin...

Oma iltapala sitten kotona lopulta oli banaanipirtelö, joka pääsi hankittavien pirtelöiden listaan.
Tällä hetkellä listalla on cappucino, banaani, minttusuklaa ja kana-sienikeitto. Eli ihan ok setti ettei tarvitse yhtä ja samaa syödä.

Juttelin tänään erään keväällä Cambridge-kuurilla olleen kanssa joka oli saanut sillä muutamassa kuukaudessa -14kg, mutta lopettanut sitten erimielisyyksien takia.. tai siis ei edes erimielisyyksien vaan jonkun oman oikkunsa takia (näin ymmärsin), mutta siis hänelle paino ei ollut nyt kesän jälkeen tullut takaisin.
Mietin tuossa itsekin, että sellainen kohtalainen pudotus voisi olla jotenkin järkevämpi ja helpommin sitten ylläpidettävissä kuurin jälkeen.
Noh, oli miten oli. Katsotaan miten tämä tästä menee.

Mut helppo homma tämä on ollut.
Mies oli ihana, kun sanoi iltapalan jälkeen, että ihailee minun itsekuria ja että itse olisi antanut periksi.
Minulle ei tullut mieleenkään siinä, että olisin alkanut syödä jotain ylimääräistä, vaikka siis lähes jo maistoin herkkujen maun suussani.

Tällä hetkellä ajatus on ihan hyvä siitä, että en pelkää kaikkien herkkujen loppuvan maailmasta vaan tuntuu, että selviän kyllä ilmankin siihen asti, kun sitten niitä saan syödä. Mut pikkuhiljaa pitäis kuitenkin itselleen saada se ajatus selväksi, että ei herkkuja voi syödä jokapäivä eikä niitä tarvitse edes joka viikko. Eikä etenkään joka kauppareissu ja joka kaupasta..

Ai niin! Aamulla vaaka näytti lukemaa 106,5kg, eli -0,9kg eilisestä.
Ja sitten huomasin tuossa, että vuosi sitten tähän aikaan painoin 120kg. Eli vaikka tässä nyt onkin tullut painoa takaisin, niin ihan hyvin miinuksella ollaan.
Jos ensivuonna tähän aikaan puntarin lukema olisi saman verran miinusta kuin nyt, eli lukema olisi siis reilu 90kg ja se passaisi minulle oikein hienosti!

Siitä seuraavan vuoden lukema sitten alle 80kg, niin homma olisi bueno! - mutta ei parane nyt mennä asioiden edelle tämän enempää (kuin vuoteen 2016..)

Mut hyvällä mielellä kohti huomista!