Muuttuvat suunnitelmat

IHAN ENSIN:
Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat <3 Ihana saada teitä tänne! 
Jättäkäähän ihmeessä merkkejä käynneistä ! :)

...
 
Minulla oli jo alkuviikosta tiedossa loppuviikon suunnitelmat, kunnes saapui eilinen ja suunnitelmat muuttui.
Toisaalta muutos oli positiivinen, joten en siis valita.
Suunnitelmien muuttuminen vaan vaikuttaa passivoivan minua. Minulla oli tiedossa, että on kiireinen loppuviikko ja se sai pidettyä minut liikkeellä kotiaskareiden ja kotona odottavien tehtävien suhteen. .. Mutta nyt...
Nyt kun selvisi, ettei minulla olekaan kiirettä loppuviikolla hävisi myös motivaatio saada kotona ripeästi aikaan.

Huomaan aina vain istuvani koneella, vaikka monta asiaa odottaa tekijää.

Ruoka ja paino

Eilinen meni ihan kivasti ruokailun suhteen, vaikka mustana herkkuhevosena jääkaapista löytyi kakkupala, joka miehen kanssa sitten päivällisen jälkkärisi syötiin. Siitä huolimatta eiliset kalorit jäivät aivan kohtuullisiksi 2177kcal. Eilen harrastin myös lenkkeilyä reilun tunnin, joten 2000kcal ylitys ei sinänsä haittaa :)

Tänään ylitystä tuli paljon enemmän, kun napostelin ruissipsejä ja söin vehnäpullasämpylää.
Ihan järkyttävää kuinka nopeasti tulee kalorit täyteen tuollaisista sämpylöistä, joita voisi syödä vaikka kuinka monta ihan huomaamatta...

Peruskulutus ja ruokailu taisi mennä tänään aikalailla tasan tai ehkä kaloreita tuli jopa yli. Toivon mukaan kuitenkin tuo jälkeläisen ruokkiminen auttaa siinä suhteessa, että plussaa ei kuitenkaan olisi tulossa.

Ruokapohdintaa

Postailin aiemmin aiheesta mittasuhteet ja samaista asiaa jatkokäsiteltyäni ja jalostettuani olen päässäni päässyt ajatuksissani ruokailuun.
Järki sen kyllä sanoo, kun asiaa miettii, mutta silti silmä on asialle sokea. Nimittäin ruokieni annoskoot. Järjen kanssa ymmärrän, etten millään varpusen annoksilla ole lihonut näin suureksi ja toisaalta millään varpusen annoksilla en ylläpidä tätä massaa. Näin ollen on vaan ymmärrettävä ja opittava näkemään se, että syön aivan liian suuria annoksia.

Ongelmallista on se, että olen syönyt aivan liian suuria annoksia todella kauan. Ne ovat minulle arkipäivää. Sen lisäksi taloudessa asuu yksi suursyömäri, jonka rinnalla omat annokseni näyttävät oikeasti pieniltä.
- Noh, tämä tilanne on nyt pikkuhiljaa muuttunut ja miehen annoskoot ovat pienentyneet ja hän on itsekin alkanut miettiä hieman ruokailutottumuksiaan. Alkoihan hän paastollekin kanssani <3

Iloinen satakiloinen

Olen kuullut ajatuksen siitä, että syö kuin 60- kiloinen niin sinustakin tulee sellainen. - Ja kyllä, se varmasti toimii, jos siihen pystyy.
Minä en varmasti pysty syömään nyt kuin 60-kiloinen ilman, että joudun valtavien mielitekojen valtaan. En taida pystyä syömään kuin 70-kiloinenkaan.

Sen sijaan ajattelin, että minun pitäisi nyt syödä kuin 100-kiloinen ja pyrkiä siihen painoon (joka onkin nyt seuraava iso tavoite). Ja kun pääsen siihen painoon - PYSYÄ SIINÄ hetken aikaa, vaikka muutaman kuukauden.
Minä uskon siihen, että totuttamalla elimistöni ja pääni ensin siihen 100 kg painoon ja siihen, miten siinä painossa eletään ja pysytään, antaa minulle varmemman pohjan pysyä poissa täältä yli 100kg painosta.
Minä en halua kiirehtiä sillä haluan tehdä tämän nyt tällä kertaa ihan oikeasti oikein.

En oikeasti tiedä miten tämän "suunnitelmani" käy - toimiiko se ollenkaan niinkuin kuvittelisin sen toimivan ja muistanko edes koko suunnitelmaa enää edes parin viikon päästä.
Mut tälläsiä ajatuksia sitä kuitenkin olen mielessäni kovasti miettinyt :)

Reipas keskiviikko

Aamu alkoi hieman hitaasti ja huonosti, kun en vaan oikein saanut itseäni liikkeelle. Aloitin postauksen kirjoittamisen silloin, mutta jätin sen kesken tehdäkseni jotain hyödyllistä. Tein ruokaa ja siivoilin vähän.
Ja lounaan jälkeen, kun ruoka oli vähän laskenut, lähdin vaunulenkille lapsosen ja koirien kanssa.

Olen erittäin tyytyväinen lenkille lähdöstä, sillä lopulta viivyin lenkillä 1,5h. Matkaa kertyi 6,8km.
Vauhti ei ollut mitenkään kova, mutta kyllä siinä kivasti hien sai pintaan vaunuja työnnellessä.
Lenkin jälkeen työntelin sitten vielä lumia melkein 20 minuuttia. Siinä sitten lopulta tosiaan sai hien pintaan ja muistutuksen siitä, kuinka mukavaa puuhaa se on.
Saa nähdä, jos huomenna otan ja kolailen loput pihasta ihan urheilun kannalta.


Hitaasti alkanut päivä lopulta päätyi olemaan oikeastaan ihan reipas. Ja tärkeintä on, että itselle jäi hyvä mieli :)

Näillä fiiliksillä sitten taas kohti huomista!