Liian helppoa?

Musta tuntuu nyt jotenkin sellaselta huijarilta, kun tää on vaan ihan kauheen helppoo. En osannut etukäteen yhtään ajatella miten helppoa tämä vois olla, vaikka luinkin asiasta.
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.

Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.

Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.

Mut eiköhän homma suttaannu.

Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.

- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
 Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...

Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.

Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.

Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.

Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.

Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.

Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...

Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.

Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.

Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?

Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista

Never done this before

Heipä hei. Täällä taas kesän tauon jälkeen.

Kesän tavoite oli pitää paino jossain tolkuissa kesän ajan ja kuinka sitten kävikään. Huonosti.
Pahimmillaan paino kävi tuossa 110kg yläpuolella pari päivää sitten - tullen onneksi sitten sieltä alaspäin pienen nykäyksen.
Tänäaamuna vaaka näytti 108,8kg.

Eli tavoitetta en saavuttanut, vaan paino nousi pahimmillaan 8 kg alimmasta lukemasta ja nyt olisi sitten taas tarkoitus puuttua tilanteeseen ja estää sen paheneminen.

Eka kerta se tämäkin
En oikein tiedä itsekään mitä ajatella, sillä olen aiemmin lähes vastustanut koko juttua...
Mutta jotain muuttui viikonloppuna.
Olin jotenkin ihan hirveän väsynyt. Sen lisäksi voin pahoin metformiinin vuoksi. Ja kaikki tuntui kaatuvan vaan niskaan ja mitään en saanut aikaiseksi.
Siinä sitten mietin, että painoakin pitäisi saada pois tammikuuhun mennessä jollain ilveellä enkä nyt vaan saa aikaiseksi mitään ... en mitään... en liikuntaa, en mitään rotia. Herkkuhammasta vaan kolottaa ja itsekuri puuttuu.

Noh, sitten menin ja otin yhteyttä erääseen valmentajaan...
- ja juu, en ikinä olisi uskonut, mutta tosiaan suunnittelen tässä laihdutuksen aloittamista Cambridgen avulla.

Toiveena olisi saada paino kaksinumeroiseksi sinne ensivuoteen mennessä ja tällä hetkellä siihen riittäisi 10kg pudotus. Ja mitä olen ymmärtänyt- se voisi olla mahdollista minun painoiselle noin lyhyessä ajassa.

Mut se jää nähtäväksi. Ensimmäinen käynti on keskiviikkona ja siitä se varmaan sitten lähtee eteenpäin.

Sellasta.
Onko (minulla enää lukijoita?) kenelläkään lukijalla kokemuksia Cambridgesta?

Kevättä rinnassa!

Todellakin kevättää, kun inspiraatiokärpänen on purassut ja aiheuttanut kaikenlaista inspirointia viimeaioina!

Ihanaa :D

Noh, nyt se ihanuus kuitenkin sitten loppuu, kun juhla katkaisee arjen ja tunnetusti olen huono palaamaan inspiraationi pariin sellaisen jälkeen. Eli nyt on aika pistää pillit pussiin.

Olen siis tehnyt erilaisia käsitöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti! Perheeseemme on tulossa uusi jäsen, joka sitten sai minussa aikaan valtavan innostuksen purskahduksen. Ja tällä kertaa uusi jäsen on siis nelijalkainen <3

Mutta sitten painavaa asiaa

Maanantaina oli punnituspäivä ja johtuen valtavasta inspiraatiosta olen ensinnäkin unohtanut tehdä ruokaa ja toisekseen syödä sitä ruokaa jota sitten välillä olen muistanut tehdä. Kolmannekseen olen unohtanut nukkua öisin.
Olen vain puuhastellut projektini parissa.

Onneksi tuo lapsukainen antaa minun nukkua aamuisin jopa melkein 9 asti, joten 4-6h säännölliset unet kuitenkin saan joka yö :)

- Ja takaisin aiheeseen.

Eli punnitus oli. 

Maanantai-aamuna hypähdin tietysti sitten vaa´alle ja vain todetakseni, että pudotus oli odotettuakin parempi! Olin suorastaan erittäin iloinen lukemasta! Tauluun piirtyi 102,0kg!

Näin ollen näyttäisi, että Juhannuksen  2014 tavoitteeseen (alle 100kg) olisi matkaa enää 2 kiloa! Wow! Ehkäpä se onnistuu, vaikka tässä kaikenlaista onkin tiedossa :)

Seliseli

Tietyistä syistä johtuen aiemmin hehkuttamani juoksukoulu on tauolla. En vaan ole ehtinyt juosta ohjelman mukaan vaan olen kävellyt ja päättänyt, että siirryn juoksemiseen sitten myöhemmin ja jatkan koulua.

Vatsalihashaasteessa oli muutaman päivän paussi, mutta taas olen messissä mukana. Vatsalihashaasteen olen luvannut suorittaa läpi ja sen tietysti teen. Samoin tietty juoksukoulun, mutta ... myöhemmin :)

Postauksen loppusanat

Pahoittelen lyhyitä postauksia ja vähäistä kirjoittelua. Varmasti tämä tästä vielä lisääntyy, kunhan tilanne taas sallii paremmin.
Nyt on vaan niin kaikkea...

Hyvää Vappua kaikille ja pidetään tolkku päässä :)

Keväisiä kuvia ja huomista punnituspäivää odotellessa

HUH! Jännittää huominen! Joko saan kirjata kunnollista miinustulosta pitkän jumituksen jälkeen?  vai olenko tänään mässytellyt ohi mahdollisuuksieni?
- Voi tätä jännitysnäytelmää :D

Tänäaamuna vaaka helli minua iloisin
lukemin enkä voi kuin toivoa, että huomenna tulos olisi vieläkin parempi! Olisihan se makiaa nähdä uusia numeroita taulussa!

Voi silti olla, että jäätelöannos, korvapuusti ja muutama keksi naapurissa tekivät tehtävänsä.. Tai sitten ei. Yritin muutoin pitää ruokailun kohtuullisissa rajoissa ja yritän juopotella vettä tässä pitkin iltaa.
Päivän kalorit olivat kiloklubin mukaan 2488 kcal (Oho, olipas enemmän kuin kuvittelin)

Yllä oleva kuva on otettu perjantaina, kun tuntui, että kevät on alkanut. Olin sisävaatteissa ulkona ottamassa kuvia (katso alapuolelta loput..) ihan vain postaamista varten ja huomasin varjojen näkyvän voimakkaasti. Piti sitten ottaa ihan kokovartalokuva :D Minusta tuntui, että perjantaiaamuna aurinko paistoi kirkkaammin kuin moneen aikaan. Ehkä se jotenkin liittyi stressin väistymiseen.  <3

Herkkuhistoriaa

Jätskiä rakeilla

 - Luultavasti jokunen (vai jokainen?) lukija ihmettelee tätä minun jatkuvaa herkuttelua ja asiasta postailua
- laihdutusblogissa.
 Selitystä ei ole oikeastaan asialle muuta kuin se, että herkut tulevat olemaan osa elämääni luultavasti aina ja sen vuoksi yritän niiden kanssa päästä tasapainoon syömällä herkkuja silloin, kun mieli tekee.  Myös laihduttaessa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa herkut olivat kiellettyjä ja siitä seurasi sitten salaa syömistä ja muutenkin kieroutunut suhde myös muuhun ruokaan. - kiitos läskikammoisen suvun, joka tykkäsi julkisesti ruotia ylipainoani sukujuhlissa ja aina tavattaessa. Niitä vahinkoja olen korjaamassa nyt. Minä toivon, että suhtautumalla herkkuihin vähemmän tuomitsevasti, saan niistä sen kielletyn ja himoitun hedelmän "leiman" pois. Toivon, että sen myötä suhteeni herkkuihin kasvaisi pikkuhiljaa terveemmäksi ja itsehillintä kasvaisi, kun tiedän voivani herkutella vaikka heti huomenna uudestaan - jos siltä tuntuu.

Aurinko lämmittää betonista seinää  <3

TAVOITE

Nyt onkin sitten hyvä kirjoittaa tavoitteista, kun on ensin selitellyt miksi syö herkkuja :D 
- Noh, oikeasti, olen ihan vakavissani sen suhteen, että ainakin teen kaikkeni yrittäessä pitää herkuttelun hallittuna osana elämää ilman morkkista ja mielipahaa siitä :) 

Mutta, se tavoite. 

Korallikanukat loistavat auringossa

Eli olen tainnutkin jo aiemmin sanoa, että olen asettanut itselleni ensimmäisen ajallisen tavoitteen painonpudotuksen suhteen. En oikeastaan pidä sitä välttämättä erityisen hyvänä asiana, mutta näin sitä olen kuitenkin mennyt tekemään. 
Ja se tavoitehan on päästä JUHANNUKSEKSI 2014 alle 100 kiloa.

Ja juhannukseen on aikaa nyt sitten vielä 11 viikkoa.


Sen pitäisi olla mahdollista maltillisellakin pudotusvauhdilla. 
Viimeviikkoisen lukeman (105,1kg) mukaan pudotettavaa olisi siis vajaa puoli kiloa viikossa. 
Sitä voi nyt kaikki jäädä kanssani jännittämään - onnistunko vai epäonnistunko ? 

Mitä mieltä olette hyvät lukijani ajallisista tavoitteista?  Hyvä vai paha juttu?

Pieni kottikärry odottaa työntäjää <3

Päivän paino

Eilinen paastopäivä meni lopulta mönkään. Ihan hirvittää tunnustaakin, että sen lisäksi, että söin iltapalan - sorruin yöllä syömään pakastimesta kaurakeksit viimeistä murusta myöten. Keksejä ei ollut montaa, mutta kuitenkin. En edes muistanut keksien syömistä ennen kuin aamulla näin tyhjän rasian.

Eilinen päivä oli haastava lapsen kanssa, joka jätti päiväunet kokonaan nukkumatta (tai noh, nukkui 15min) ja oli sitten kiukkuinen ja väsynyt. Illalla lapselle taisi nousta hieman lämpöä ja lapsi itki klo 19-00 välisenä aikana 30-60 min välein sängyssään vaihtelevan mittaisia pätkiä. Lopulta puolen yön aikaan annoin lapselle särkylääkettä, jonka jälkeen unta riitti aamulla melkein 8 asti.
Raasu parka.

Minä olen päässyt lapsen kanssa todella helpolla aiemmin. Ei ole tarvinnut valvoa tai kantaa huolta, kun lapsi on ollut terve pieniä flunssia lukuunottamatta. Tälläisiä jaksoja, että lapsi valvottaa useampana yönä on ollut tosi harvoin ja huomaan sen vaikuttavan minuun. Ja historiallani, joka on siis hyvin ruoka- ja herkkukeskeinen palaan väsyneenä tapaan, joka on tuttu koko elämän ajalta - syömiseen.

Noh, tänään on taas normaali syönti-ikkunapäivä ja avattuani ikkunan klo 11 olen syönyt jo aika reippaasti. Nälkä on tuntunut kovasti ja ajattelin siihen tunteeseen vastata. Olen siis syönyt ruokaa - riisiä ja lohikermakastiketta ja riisiä ja kanapekonikermakastiketta-  enkä herkkuja - tai noh, söin jälkiruuaksi rahkaherkun eli maitorahkaa, banaania ja kaakaonibsiä ilman lisättyä sokeria :) Kaloreita olen arvioinut syömässäni määrässä olleen 1300kcal (tiedän, se on paljon).

Paino oli aamulla eilisestä yösyömisestä huolimatta laskenut tosi hyvin viikonlopun turvotuksista ja vaaka näytti aamulla lukuja 105,1 kg siitä tuli uusi virallinen lukema :)

Ihan hyvä mieli, että sain anteeksi eilisen huonon päivän ja mahdollisuuden korjata sen. Tiedän, että kierre olisi ollut vaarallisen lähellä, jos vaaka olisi näyttänyt vaikka kilon enemmän kuin nyt tai pahimmassa tapauksessa vaikka kaksi kiloa tai jopa vielä enemmän.

Tästä nyt sitten taas eteenpäin.
Ja muistutuksena itselleni : valmistaudu paastopäivään paremmin ja harkitse ajankohta tarkkaan - epäonnistumiset syö motivaatiota jatkolta!

Lapsentahtista elämää

Olen ollut blogissani hiljainen ja tänään mietin syitä siihen, miksen koe aikaa löytyvän postailuun. Tähän viimeaikoihin on selvästi liittynyt sellainen jakso, että lapsi on ollut paljon enemmän kiinnostunut seurastani ja harmistunut, jos teen jotain muuta. Lapsen valveillaoloaikana en oikein saa aikaiseksi mitään ja nukkuessa sitten haluan käyttää ajan johonkin, -mihin milloinkin.

Painon suhteen pyöritään suunnilleen samassa kokoajan, paitsi taas viikonlopun jäljiltä on plussaa. Viikonlopulle sattui synttärikemut kakkuineen ja herkkuineen, joten sieltä löytyy selitys asialle.

Ja koska paino ei nyt juurikaan ole liikkunut alaspäin enkä itse ole tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä saadakseni sen alaspäin en ole myöskään oikein tuntenut olevan mitään kirjoitettavaa.
Tai olisihan sitä, mutta en vaan ole kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa.

Paino oli tänäaamuna 106 kg, lauantai-aamuna 105kg, joten siinä se pyörii samoissa, missä tässä viimeiset pari viikkoa.

Paastopäivä

Tänään kuitenkin on sitten ohjelmassa paastopäivä viikonlopun juhlimisten johdosta. Päivän kalorit on nyt syötynä täyteen ja pakko myöntää, että vielä nälättäisi. 24h paastoa tulee täyteen illalla noin klo 21 aikoihin, mutta tarkoitus on siis jatkaa sinne aamuun asti ja siitä ruokaikkunalla eteenpäin.

Tähän mennessä vaikein paastopäivä on ollut tämä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys ja nälkä on kyllä inhottava yhdistelmä :/ Mut kyllä se tästä. Annan armoa itselleni sen verran, että se 500kcal saa hieman ylittyä, kunhan kalorit pysyvät alle 800 kcal tämän päivän aikana :)

Jes! Turvotus laski

Ah, mitä laatuotsikointia :D

Tänäaamuna siis tilanne parempi ja turvotus poissa. Huhhuh.

Mitään ihmeellistä ei taaskaan ole tapahtunut vaan tässä tätä arkea elellään. Olen kotona jumissa ilman autoa ja ainoa harrastukseni on lapsen kanssa ulkoilu, jota harrastetaan toistaiseksi vielä vain lyhyitä aikoja.
Huomiseksi olen kyllä harkinnut lenkkeilyä, mutta riippuen lapsen unista ja kaikesta aikataulusta se joko toteutuu tai ei.

Syömiset kirjailen kiloklubiin ja kaloreita kertyy vaihtelevasti. Tänään kalorit jäivät alle 1800kcal, eilen alle 2100kcal ja maanantaina alle 2800kcal.
Viimepäivien eväs on ollut kaalilaatikko, joka osaltaan vaikuttaa alhaisempiin kaloreihin.

 En ollut muistanut kuinka herkullista kaalilaatikko on. Nyt taas muistan :) Ja varmasti teen useamminkin jatkossa. Se on siitä ihana, että saa vatsansa täyteen kohtalaisilla kaloreilla kuitenkin.

Salihommista

Minä oon tainnut nyt jo monta viikkoa puhua siitä, kuinka lähden sinne salille silloin ja silloin.
Nyt se puhe loppuu :D En ole ainakaan kahteen viikkoon menossa - tai ehkä iltasalille, mutta päiväsaikaan en pääse minnekään.
Lopetan suunnittelun ja menen sitten kun ajankohta on sopiva :)

Tässäpä tämä paino on tippunut ilman sitä salillakäymistä, joten mennään nyt näin.

Ja niin, kuun alussa aloitettu kyykkäyshaaste unohtui tyystin reissun aikana ja jäi sitten siihen. Eli ihan pelkkää laiskottelua täällä päässä.
Ehkä aktiivisuuteen vaikuttaa osaltaan myös se, että lapsukainen on vilkkaassa iässä ja oppinut kiipeämään erinäisiin paikkoihin. Silmät saa olla selässäkin ja kuulo viritettynä monelle taajuudelle. Omalla tavallaan sekin käy liikunnasta, kun ei voi oikein rentoutua valmiustilassa olemisen takia.

Paastoilua

Ja siis tarkennuksena, jos jollekin on epäselvää, olen siis jatkanut edelleen 16:8 paastoa. Paastopäiviä en ole pitänyt viimeaikoina enkä nyt tiedä seuraavan ajankohtaa. Mahdollisesti ensiviikolla, jos siltä tuntuu. Toisaalta, tämä systeemi toimii nyt ihan hyvin, etenkin kun ehdin kirjailla syömiset kiloklubiin. Se pitää minut ruodussa sen suhteen, etten mässyttele ties mitä.

Kohti viikonloppua taas mennään hyvillä mielin.