Kuukausi sitten vaaka näytti 110,4kg. Tänäaamuna lukema oli 101,8kg- kiitos viimeöisen vatsantoiminnan, joka ei tosiaan nykyään enää ole mikään itsestäänselvyys näillä syömisillä.
Viimekevään alin lukema on nyt alitettu 200 grammalla ja olen tyytyväinen!
Cambridgen aloitin 24.9. hieman alemmasta lukemasta, mutta haluan käyttää tuota isointa lukemaa, sillä se on ihan todellisuutta. Se taisi olla korkein lukema sitten edellisen pudotuksen.
Kuukaudessa painoa on siis lähtenyt 8,6kg ja se on kyllä hurja lukema. Jännittävää nähdä mikä lukema tulee camppailun kuukauden tulokseksi. Se nähdään keskiviikkona, kun takana on neljä viikkoa.
Melkein tekisi mieli hetki harmitella sitä kuinka olisin jo huomattavasti paremmissa lukemissa jos en olisi kesäkiloja kerännyt, mutta ei - en lähde nyt sille linjalle enään vaan yritän juuri niistä ajatuksista päästä eroon. Haluan päästä eroon siitä menneessä vellomisesta ja jossittelusta.
Pian alittuu satku ja se on ollut haaveena jo sieltä keväästä lähtien.
Ketoosi on päällä ja nälkä aika vähissä. Jotain vatsankurnintaa kyllä tunnen, mutten varsinaista nälkää. Lisäksi minulla taitaa verenpaine olla alhaalla, sillä eilen siivoillessa ja tänään olen nähnyt mustaa noustessa ja kumarrellessa. Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, että se siitä parantuu.
Palkintoasiaa
Olen miettinyt, että pitäisikö itselleni asettaa jotain palkintoja tavoitteeksi tähän hommaan. Aiemmin mietin, että iPad voisi olla sellanen palkinto jossain vaiheessa, sillä olen jo pitkään haaveillut tablettia tai padia, mutta olen sellaisen itseltäni kieltänyt. Voisin ajatella iPadin sinne isoimmaksi palkinnoksi (sillä sehän on myös aika kallis hankinta).
iPadin lisäksi olen haaveillut kunnollisesta kehoanalyysivaa´asta ja törmäsin sellaiseen kaverin luona.
Päätin silloin, että jossain vaiheessa hankin sellaisen vaa´an, vaikkakin hinta on niin korkea, että työhön täytyy palata ennen hankkimista.
Vaaka, johon törmäsin, oli siis tälläinen Tanita BC 545N - vaaka ja innostuin siitä kovasti - ennen kuin kuulin hinnan 200e.
Vaaka siis mittaa vaikka mitä ja hauskin oli se, kuinka se erotteli kehon eri osat (kädet, jalat, keskivartalo) ja kertoi lihas-ja rasvamassan, kertoi veden määrän kehossa, kertoi kehon metabolisen iän ja jotain muutakin sellaista mielenkiintoista!
Ystäväni(personal traineriksi juuri valmistunut), jonka luona vaakaa testasin on minua 6v vanhempi, eli 38v ja hänen kehonsa metabolinen ikä oli 24v. Minun kehon ikä oli vaa´an mukaan 47v!!! Ja se oli sellainen asia, joka oikeesti herätti ja jonka ajattelin olevan aika motivoiva homma.
Tuolta tuon samaisen verkkokaupan sivuilta löysin kyllä edullisemman vaihtoehdon tuolle vaa´alle, joka tuntui suunnilleen samat mittaavan ja kertovan, mutta maksaa 100e vähemmän. Se oli Tanita BC 543
- ja tämä muuten ei sitten ole mikään maksettu mainos, vaan ihan oma havaintoni. En ole aiemmin törmännyt muihin "kunnollisiin" kehoanalyysivaakoihin, kuin Omronin vaaka ja sillä tästä innostuin.
Eli siis vaaka - tuo halvempi varmaankin - tulee olemaan joku palkinto. Ehkäpä 85kg palkinto? Vai 90kg? Metabolisen iän seuraaminen ja sen saaminen alaspäin saattaisi olla aika kannustavaa ja sen vuoksi mietin vaa´an hankintaa jo aiemmin.
Noh, pitää miettiä ja jutella tuolle puolisolle asiasta.
Mut tällästä tänään!
Tsemppiä kaikille!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit
maanantai 20. lokakuuta 2014
perjantai 17. lokakuuta 2014
Noniin..
"Noniin" on ollut meidän perheessä suosittu sana viimeaikoina, kun tuo ihanainen jälkikasvumme opettelee puhumaan. Hän tuntuu poimivan paljon sanoja äidiltään ja tuo Noniin tuntuu olevan kärkipäässä sanavarastoani. Se sopii jokapaikkaan ja siksi se tuli päivän postauksenkin otsakkeeksi.
Kotona ollaan!
Reissukuulumiset
Olin ehtinyt camppailla reilun viikon, kun lähdin reissuun ja jo etukäteen tiesin sen aiheuttavan haasteita. Tarkoitus oli yöpyä monessa paikassa, mutta lopulta sitten päädyimme pysymään yhdessä paikassa suurimman osan ja vasta ihan reissun lopuksi sitten siirtämään tavarat toiseen sijaintiin.
Eka paikka oli äitini luona ja syömishommat meni siellä hienosti, vaikka olimme lapsen kanssa kauheassa taudissa koko reissun ajan. Äitini yrittää pudottaa myös painoa ja on tehnyt sitä vuosikausia huonolla menestyksellä ja pelkäänkin mitä siitä vielä seuraa.
Noh, mutta siellä sitten oltiin molemmat juurikaan syömättä. Äiti syö päivisin avokadon ja jugurtin, iltapäivällä pienen annoksen lämmintä ruokaa tai leipää ... ja sitten illalla isoja paloja juustoa!
Noh, ainakin säästyy kalorit sitten sille juustonsyönnille - joka muuten on minunkin paheeni ja suuri intohimoni.
Äitini luona vaaka armahti minua -2,1kg verran, mutten tiedä kuinka paljon se oikeasti sitten olisi omalla vaa´alla näyttänyt. Mutta äidin vaaka antoi miinusta ensimmäisen ja viimeisen aamun välille tuon reilun kaksi kiloa. Olin hyvin tyytyväinen ja ketoosissa.
Eli siis ekassa paikassa, jossa vietin puolitoista viikkoa, meni ihan hienosti. Pääsin lopulta myös takaisin ketoosiin päivää ennen paikan vaihdosta ja olo oli kyllä todella hyvä. Muutenkin aika meni hienosti ilman nälkää. Paikanvaihdoksen myötä ruuasta kieltäytyminen tuli haastavammaksi. Jostain syystä isovanhempani eivät vaan suostu uskomaan, kun heille sanoin, etten syö mitään kuin yhdellä aterialla ja kun sitten minua varten oli ruokaa valmistettu (kasviksia ja juureksia) niin söinhän minä sitten niitä - sillä jotenkin koin kieltäytymisenkin pikkumaiseksi, kun kuitenkin toiset vähistänsä tarjoavat.
Isovanhempien luona myös täytelaku pääsi yllättämään ja söin vajaan pussin lakuja ja siinähän se sitten oli se ketoosi.
Kotimatkalla pysähdyin toiseen mummolaan ja söin siellä sitten ihan kunnon aterian, jossa jälkikäteen laskin olevan jopa yli 1400kcal. Mummo oli varannut minulle kokonaisen lohen, kahdeksan kaalikäärylettä ja teki vielä lihakastikkeen siihen lisäksi.. Huhhuh..
Ja voin kertoa, että ruispala lohipäällysteisenä maistui aivan taivaalliselta!
Lapselle syötin mahdollisimman paljon jo senkin vuoksi, että jaksaisi nukkua kotimatkan. Ja onneksi sitten niin kävikin. Kotona nälkä oli sitten jo kova ja kaikenlaista teki mieli. En varsinaisesti syönyt mitään tosipahaa dietin suhteen, mutta napsin sitten vaikka sun mitä.
Valmentajan tapaaminen
Valmentajan tapaaminen heti paluuta seuraavana päivänä oli jännittävä. Sain itsekin vasta aamulla tietää mitä vaaka näyttää ja onko pudotusta tullut. ONNEKSI oli ja vaaka näytti reilun kilon vähemmän kuin kotoa lähtiessä. Vaikka pudotus olisi ollut varmasti parempi, jos reissua ei olisi ollut, niin en silti jää murehtimaan sitä sen enempää.
Valmentajakin on monta kertaa joutunut minulle sanomaan siitä, että älä jää kiinni niihin epäonnistumisiin tai mutkiin matkassa vaan reilusti katse eteenpäin! Ja se on kyllä viisas neuvo.
Minulla nimittäin on muutenkin hieman taipumusta jäädä vellomaan niissä ongelmissa.
Valmentajan luona vaaka taisi näyttää 103,8kg, kun kotona lukema oli 103,5. Eli alle sen 104kg olin tullut loman aikana! Ja se taitaa olla ensimmäinen kerta, kun minä olen reissun aikana laihtunut lihomisen sijasta! Eli raksi seinään tästä hyvästä !
Painoasioita
Valmentaja epäili, että hyvällä ruotuunpalaamisella perjantaille saisi jo paremman lukeman ja niin siinä kävikin.
Tänäaamuna oli -1kg eilisestä.
Tällä hetkellä kokonaispudotus siitä camppailun alusta on -6,1kg.
Muutama päivä ennen aloitusta paino kävi korkeammalla ollen silloin 20.9. 110,4kg ja siitä pudotusta on nyt neljässä viikossa siis 8kg.
Aloituspaino camppailulle oli 24.9. 108,5kg ja siitä tuo -6,1kg. Mutta, koska se on paljon parempi ja motivoivampi ajatella sieltä isommasta lukemasta, niin aioin pyörittää sitäkin tässä mukana.
Rankka paluu arkeen
Arkeenpaluu on tökkinyt nyt ihan huolella. Alussa pelkät pirtelöt riitti ihan hyvin, mut nyt syöpötyttää jatkuvasti vaan... vaikkakin saattaa olla, ettei minulla ole nälkä edelleenkään, mut jotenkin mieliteot vaivaavat kovasti.
Olen syönyt yhden aterian siis ihan oikeaa ruokaa ja koostanut sen reilusti kasviksista ja sitten jostain proteiinipitoisesta, mut nyt sitten mietin, että pitää ehkä pienentää sitä kasvisten määrää. Tai hullulta kuulostaa pienentää se kasvisten määrä, mutta en oikein tiedä johtuisiko se niiden rouskuttelusta se nälkä.
Jos vähennän hieman kasviksista ja suurennan sitä proteiinin osuutta. Jospa se auttaisi siinä nälänhallinnassa.
Mielitekoihin olen syönyt mm. kotimaisia omenoita, porkkanaa, kaalia ja kurkkua sekä kalkkunaleikeviipaleita. Niin ja teetä maidolla. Ja vaikka ne on ihan ok vaihtoehtoja, niin pitäähän sitä kunnon laihduttajan potea huonoa omatuntoa.
Huomaan olevani hieman huonolla tiellä sen suhteen, että poden taas huonoa omatuntoa enkä saa vaan napsimista kuriin. Ei siihen tarvittaisi kuin yksi hyvä päivä ja ruotu olisi saavutettu.. Ehkäpä huomisesta tulee sellainen! Jospa pääsisin liikenteeseen ja pysyisin päivän liikenteessä. Silloin on helpompi olla syömättä, kun ei ole liikaa aikaa miettiä mitä ei saa syödä..
Reippaana kuitenkin meinaan suunnata eteenpäin. Väsymys ei paina pienistä kaloreista huolimatta ja energiaa riittää. Uni on ihan hyvää, mutta se tylsyys laittaa syöpöttelyhampaan kolottamaan.
Huomisen vaa´an lukeman toivon näyttävän miinusta tai edes samaa kuin tänään! Tsemppiä muillekin!
Ai niin muuten, jos tätä lukee joku camppailija, jota kiinnostaa faceryhmään liittyminen ja laihdutuksesta keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, niin minulle voi laittaa tuon yhteydenottolomakkeen kautta viestiä, niin ryhmään pääsy sitten onnistuu.
Ryhmä on salainen eli sitä ei näe kukaan eikä haulla löydä. Ryhmässä kirjoitettuja juttuja eivät näe muut kuin ryhmäläiset eikä kukaan näe, että sellaiseen ryhmään kuuluu. Jäsenet ovat camppailijoita ympäri suomen ja erilaisissa tilanteissa.
Kotona ollaan!
Reissukuulumiset
Olin ehtinyt camppailla reilun viikon, kun lähdin reissuun ja jo etukäteen tiesin sen aiheuttavan haasteita. Tarkoitus oli yöpyä monessa paikassa, mutta lopulta sitten päädyimme pysymään yhdessä paikassa suurimman osan ja vasta ihan reissun lopuksi sitten siirtämään tavarat toiseen sijaintiin.
Eka paikka oli äitini luona ja syömishommat meni siellä hienosti, vaikka olimme lapsen kanssa kauheassa taudissa koko reissun ajan. Äitini yrittää pudottaa myös painoa ja on tehnyt sitä vuosikausia huonolla menestyksellä ja pelkäänkin mitä siitä vielä seuraa.
Noh, mutta siellä sitten oltiin molemmat juurikaan syömättä. Äiti syö päivisin avokadon ja jugurtin, iltapäivällä pienen annoksen lämmintä ruokaa tai leipää ... ja sitten illalla isoja paloja juustoa!
Noh, ainakin säästyy kalorit sitten sille juustonsyönnille - joka muuten on minunkin paheeni ja suuri intohimoni.
Äitini luona vaaka armahti minua -2,1kg verran, mutten tiedä kuinka paljon se oikeasti sitten olisi omalla vaa´alla näyttänyt. Mutta äidin vaaka antoi miinusta ensimmäisen ja viimeisen aamun välille tuon reilun kaksi kiloa. Olin hyvin tyytyväinen ja ketoosissa.
Eli siis ekassa paikassa, jossa vietin puolitoista viikkoa, meni ihan hienosti. Pääsin lopulta myös takaisin ketoosiin päivää ennen paikan vaihdosta ja olo oli kyllä todella hyvä. Muutenkin aika meni hienosti ilman nälkää. Paikanvaihdoksen myötä ruuasta kieltäytyminen tuli haastavammaksi. Jostain syystä isovanhempani eivät vaan suostu uskomaan, kun heille sanoin, etten syö mitään kuin yhdellä aterialla ja kun sitten minua varten oli ruokaa valmistettu (kasviksia ja juureksia) niin söinhän minä sitten niitä - sillä jotenkin koin kieltäytymisenkin pikkumaiseksi, kun kuitenkin toiset vähistänsä tarjoavat.
Isovanhempien luona myös täytelaku pääsi yllättämään ja söin vajaan pussin lakuja ja siinähän se sitten oli se ketoosi.
Kotimatkalla pysähdyin toiseen mummolaan ja söin siellä sitten ihan kunnon aterian, jossa jälkikäteen laskin olevan jopa yli 1400kcal. Mummo oli varannut minulle kokonaisen lohen, kahdeksan kaalikäärylettä ja teki vielä lihakastikkeen siihen lisäksi.. Huhhuh..
Ja voin kertoa, että ruispala lohipäällysteisenä maistui aivan taivaalliselta!
Lapselle syötin mahdollisimman paljon jo senkin vuoksi, että jaksaisi nukkua kotimatkan. Ja onneksi sitten niin kävikin. Kotona nälkä oli sitten jo kova ja kaikenlaista teki mieli. En varsinaisesti syönyt mitään tosipahaa dietin suhteen, mutta napsin sitten vaikka sun mitä.
Valmentajan tapaaminen
Valmentajan tapaaminen heti paluuta seuraavana päivänä oli jännittävä. Sain itsekin vasta aamulla tietää mitä vaaka näyttää ja onko pudotusta tullut. ONNEKSI oli ja vaaka näytti reilun kilon vähemmän kuin kotoa lähtiessä. Vaikka pudotus olisi ollut varmasti parempi, jos reissua ei olisi ollut, niin en silti jää murehtimaan sitä sen enempää.
Valmentajakin on monta kertaa joutunut minulle sanomaan siitä, että älä jää kiinni niihin epäonnistumisiin tai mutkiin matkassa vaan reilusti katse eteenpäin! Ja se on kyllä viisas neuvo.
Minulla nimittäin on muutenkin hieman taipumusta jäädä vellomaan niissä ongelmissa.
Valmentajan luona vaaka taisi näyttää 103,8kg, kun kotona lukema oli 103,5. Eli alle sen 104kg olin tullut loman aikana! Ja se taitaa olla ensimmäinen kerta, kun minä olen reissun aikana laihtunut lihomisen sijasta! Eli raksi seinään tästä hyvästä !
Painoasioita
Valmentaja epäili, että hyvällä ruotuunpalaamisella perjantaille saisi jo paremman lukeman ja niin siinä kävikin.
Tänäaamuna oli -1kg eilisestä.
Tällä hetkellä kokonaispudotus siitä camppailun alusta on -6,1kg.
Muutama päivä ennen aloitusta paino kävi korkeammalla ollen silloin 20.9. 110,4kg ja siitä pudotusta on nyt neljässä viikossa siis 8kg.
Aloituspaino camppailulle oli 24.9. 108,5kg ja siitä tuo -6,1kg. Mutta, koska se on paljon parempi ja motivoivampi ajatella sieltä isommasta lukemasta, niin aioin pyörittää sitäkin tässä mukana.
Rankka paluu arkeen
Arkeenpaluu on tökkinyt nyt ihan huolella. Alussa pelkät pirtelöt riitti ihan hyvin, mut nyt syöpötyttää jatkuvasti vaan... vaikkakin saattaa olla, ettei minulla ole nälkä edelleenkään, mut jotenkin mieliteot vaivaavat kovasti.
Olen syönyt yhden aterian siis ihan oikeaa ruokaa ja koostanut sen reilusti kasviksista ja sitten jostain proteiinipitoisesta, mut nyt sitten mietin, että pitää ehkä pienentää sitä kasvisten määrää. Tai hullulta kuulostaa pienentää se kasvisten määrä, mutta en oikein tiedä johtuisiko se niiden rouskuttelusta se nälkä.
Jos vähennän hieman kasviksista ja suurennan sitä proteiinin osuutta. Jospa se auttaisi siinä nälänhallinnassa.
Mielitekoihin olen syönyt mm. kotimaisia omenoita, porkkanaa, kaalia ja kurkkua sekä kalkkunaleikeviipaleita. Niin ja teetä maidolla. Ja vaikka ne on ihan ok vaihtoehtoja, niin pitäähän sitä kunnon laihduttajan potea huonoa omatuntoa.
Huomaan olevani hieman huonolla tiellä sen suhteen, että poden taas huonoa omatuntoa enkä saa vaan napsimista kuriin. Ei siihen tarvittaisi kuin yksi hyvä päivä ja ruotu olisi saavutettu.. Ehkäpä huomisesta tulee sellainen! Jospa pääsisin liikenteeseen ja pysyisin päivän liikenteessä. Silloin on helpompi olla syömättä, kun ei ole liikaa aikaa miettiä mitä ei saa syödä..
Reippaana kuitenkin meinaan suunnata eteenpäin. Väsymys ei paina pienistä kaloreista huolimatta ja energiaa riittää. Uni on ihan hyvää, mutta se tylsyys laittaa syöpöttelyhampaan kolottamaan.
Huomisen vaa´an lukeman toivon näyttävän miinusta tai edes samaa kuin tänään! Tsemppiä muillekin!
Ai niin muuten, jos tätä lukee joku camppailija, jota kiinnostaa faceryhmään liittyminen ja laihdutuksesta keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, niin minulle voi laittaa tuon yhteydenottolomakkeen kautta viestiä, niin ryhmään pääsy sitten onnistuu.
Ryhmä on salainen eli sitä ei näe kukaan eikä haulla löydä. Ryhmässä kirjoitettuja juttuja eivät näe muut kuin ryhmäläiset eikä kukaan näe, että sellaiseen ryhmään kuuluu. Jäsenet ovat camppailijoita ympäri suomen ja erilaisissa tilanteissa.
tiistai 30. syyskuuta 2014
Seitsemättä päivää
Pian on seitsemäskin päivä illassa tätä paastoa ja ihan hyvältä tuntuu lukuunottamatta päänsärkyä.
Aamulla luulin, että ketoosi on katkennut, kun eilen söin enemmän hiilareita kuin oli tarkoitus, mutta vaikuttaa että niin ei käynytkään. Tunnen itse välillä hetkittäin sellaisen kummallisen imelän hajun ja se kertoo siitä ketoosista. Hyvä juttu.
Nälkä ei ole taaskaan vaivannut, mutta pientä mielitekoa päivällä tuli, kun eväät jäi ja juominen unohtui. Onneksi ne mieliteot sitten hellitti syömisen myötä.
Tänään oli punnituspäivä valmentajan luona ja siellä tulokseksi tuli -3,5kg tämän 6 pv:n aikana. Oma vaaka näyttää tulokseksi -3,8kg, sillä ne lukemat ovat aamupainoja. Huomisen painon taidan ottaa tuonne omaan painopäiväkirjaan :)
Tällä hetkellä lähennellään alkukesän lukemia vaa´alla ja täytyy sanoa, että se tuntuu aika huimalta. Katselin kiloklubista, että 20.9. minun paino oli 110,2 kg. Paino kuitenkin oli korkeimmillaan sitten kevään.
Tänäaamuna paino oli 104,8 kg, eli 10 päivässä lähtenyt 5,4kg. Niistä siis vajaan pari kiloa sain siinä itse pois ennen kuin aloitin tämän pussikuurin, mut kuitenkin :)
Nyt, kun heräsin lapsen nukutusreissulta huomasin mielitekojen vaivaavan taas. Viimeyö meni todella huonosti, kun koira herätteli parin tunnin välein läpi yön ja varmaan sieltä sitten univelkaa jäljellä. Nyt heti tosiaan herättyäni lapsen vierestä teki mieli jotain ja söin extrapatukan, joka on tarkoitettu lisäksi. Se on jokin uusi patukka.
Se maistui hyvälle kyllä ja nyt harmittaa, että en maistanut sitä aiemmin. Olisin nimittäin ottanut niitä patukoita jatkoa ajatellen.
Noh, mut siis tosiaan, unen vähyys tuntuu suoraan vaikuttavan siihen kuinka paljon tekee mieli napostella.
Tästä viisastuneena taidan ottaa ja lähteä ajoissa nukkumaan.
Aamulla luulin, että ketoosi on katkennut, kun eilen söin enemmän hiilareita kuin oli tarkoitus, mutta vaikuttaa että niin ei käynytkään. Tunnen itse välillä hetkittäin sellaisen kummallisen imelän hajun ja se kertoo siitä ketoosista. Hyvä juttu.
Nälkä ei ole taaskaan vaivannut, mutta pientä mielitekoa päivällä tuli, kun eväät jäi ja juominen unohtui. Onneksi ne mieliteot sitten hellitti syömisen myötä.
Tänään oli punnituspäivä valmentajan luona ja siellä tulokseksi tuli -3,5kg tämän 6 pv:n aikana. Oma vaaka näyttää tulokseksi -3,8kg, sillä ne lukemat ovat aamupainoja. Huomisen painon taidan ottaa tuonne omaan painopäiväkirjaan :)
Tällä hetkellä lähennellään alkukesän lukemia vaa´alla ja täytyy sanoa, että se tuntuu aika huimalta. Katselin kiloklubista, että 20.9. minun paino oli 110,2 kg. Paino kuitenkin oli korkeimmillaan sitten kevään.
Tänäaamuna paino oli 104,8 kg, eli 10 päivässä lähtenyt 5,4kg. Niistä siis vajaan pari kiloa sain siinä itse pois ennen kuin aloitin tämän pussikuurin, mut kuitenkin :)
Nyt, kun heräsin lapsen nukutusreissulta huomasin mielitekojen vaivaavan taas. Viimeyö meni todella huonosti, kun koira herätteli parin tunnin välein läpi yön ja varmaan sieltä sitten univelkaa jäljellä. Nyt heti tosiaan herättyäni lapsen vierestä teki mieli jotain ja söin extrapatukan, joka on tarkoitettu lisäksi. Se on jokin uusi patukka.
Se maistui hyvälle kyllä ja nyt harmittaa, että en maistanut sitä aiemmin. Olisin nimittäin ottanut niitä patukoita jatkoa ajatellen.
Noh, mut siis tosiaan, unen vähyys tuntuu suoraan vaikuttavan siihen kuinka paljon tekee mieli napostella.
Tästä viisastuneena taidan ottaa ja lähteä ajoissa nukkumaan.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Liian helppoa?
Musta tuntuu nyt jotenkin sellaselta huijarilta, kun tää on vaan ihan kauheen helppoo. En osannut etukäteen yhtään ajatella miten helppoa tämä vois olla, vaikka luinkin asiasta.
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.
Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.
Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.
Mut eiköhän homma suttaannu.
Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.
- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...
Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.
Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.
Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.
Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.
Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.
Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...
Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.
Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.
Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?
Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.
Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.
Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.
Mut eiköhän homma suttaannu.
Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.
- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...
Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.
Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.
Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.
Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.
Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.
Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...
Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.
Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.
Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?
Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Stinking bad
Hyiii.. taidan haista pahalle. Eli ehkä sittenkin olen ketoosissa. Hyh.
Noh, mut tällä mennään nyt sitten.
Ostin pastillia kyläilyreissua varten ja söin niitä siinä huomaamatta useammankin ennen kuin tajusin tarkistella että paljonko sieltä tulee sitten kaloreita ja hiilareita. Tuli niitä, mut jospa ei ihan kaatais tätä hommaa.
Syömiset on menneet ihan jees muuten, paitsi että tällä kertaa korvasin yhden pussikeiton oikealla ruualla.
Aamupalaksi meni puuro, joka on ihan ok ja tämän toisen maistamisen jälkeen ajattelin, että saatan niitä sitten jonkun joskus ottaakin. Mut ehkä alkuun menen pelkillä lemppareilla enkä ala kikkailla vähemmän hyvien kanssa, jotka sitten kuitenkin jää syömättä.
Lounaaksi söin jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti-paprika-punasipuli-salaattia ja 100g broitsupihvin. 140kcal
Päivälliseksi sama setti +100g raejuustoa, kun unohdin sen lounaalta. 249kcal
Iltapalana meni suklaapirtelö sauvasekoittimella tekastuna kolmen jääpalan kera! Hitsin hyvää!
Nälkä on kadonnut ja olo on kyllä hyvä ja virkeä. Se haju on kyllä hieman epämiellyttävä juttu tässä, vaikken itse sitä oikeastaan haista kuin välillä ehkä. Ilmavaivoja on välillä, muttei häiritsevästi.
Yksi sellanen miinus tässä ketoosissa kyllä on, nimittäin taitaa jäädä luomuvauvan teko meiltä.. Mies ei kestä olla kovin lähellä, kun haisen kai niin pahalle. Ou nou ...
Päivä meni vilahtaen ja pian alkaa uusi viikko. Ensiviikolla meinaan suunnata sitten reissuun ja pois täältä miehen jaloista, kun tekee remonttia. Toivottavasti remppa on valmis, kun palaan kotiin..
Ja niin, paino tänään 105,2kg, eli -400g eiliseen. Nyt on isot painot lähteneet ja jatkossa paino tippuu maltillisemmin. Jänskättää millanen on ekan viikon saldo sitten lopulta. Nyt siis -3,3kg.
Noh, mut tällä mennään nyt sitten.
Ostin pastillia kyläilyreissua varten ja söin niitä siinä huomaamatta useammankin ennen kuin tajusin tarkistella että paljonko sieltä tulee sitten kaloreita ja hiilareita. Tuli niitä, mut jospa ei ihan kaatais tätä hommaa.
Syömiset on menneet ihan jees muuten, paitsi että tällä kertaa korvasin yhden pussikeiton oikealla ruualla.
Aamupalaksi meni puuro, joka on ihan ok ja tämän toisen maistamisen jälkeen ajattelin, että saatan niitä sitten jonkun joskus ottaakin. Mut ehkä alkuun menen pelkillä lemppareilla enkä ala kikkailla vähemmän hyvien kanssa, jotka sitten kuitenkin jää syömättä.
Lounaaksi söin jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti-paprika-punasipuli-salaattia ja 100g broitsupihvin. 140kcal
Päivälliseksi sama setti +100g raejuustoa, kun unohdin sen lounaalta. 249kcal
Iltapalana meni suklaapirtelö sauvasekoittimella tekastuna kolmen jääpalan kera! Hitsin hyvää!
Nälkä on kadonnut ja olo on kyllä hyvä ja virkeä. Se haju on kyllä hieman epämiellyttävä juttu tässä, vaikken itse sitä oikeastaan haista kuin välillä ehkä. Ilmavaivoja on välillä, muttei häiritsevästi.
Yksi sellanen miinus tässä ketoosissa kyllä on, nimittäin taitaa jäädä luomuvauvan teko meiltä.. Mies ei kestä olla kovin lähellä, kun haisen kai niin pahalle. Ou nou ...
Päivä meni vilahtaen ja pian alkaa uusi viikko. Ensiviikolla meinaan suunnata sitten reissuun ja pois täältä miehen jaloista, kun tekee remonttia. Toivottavasti remppa on valmis, kun palaan kotiin..
Ja niin, paino tänään 105,2kg, eli -400g eiliseen. Nyt on isot painot lähteneet ja jatkossa paino tippuu maltillisemmin. Jänskättää millanen on ekan viikon saldo sitten lopulta. Nyt siis -3,3kg.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Kevättä rinnassa!
Todellakin kevättää, kun inspiraatiokärpänen on purassut ja aiheuttanut kaikenlaista inspirointia viimeaioina!
Ihanaa :D
Noh, nyt se ihanuus kuitenkin sitten loppuu, kun juhla katkaisee arjen ja tunnetusti olen huono palaamaan inspiraationi pariin sellaisen jälkeen. Eli nyt on aika pistää pillit pussiin.
Olen siis tehnyt erilaisia käsitöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti! Perheeseemme on tulossa uusi jäsen, joka sitten sai minussa aikaan valtavan innostuksen purskahduksen. Ja tällä kertaa uusi jäsen on siis nelijalkainen <3
Mutta sitten painavaa asiaa
Maanantaina oli punnituspäivä ja johtuen valtavasta inspiraatiosta olen ensinnäkin unohtanut tehdä ruokaa ja toisekseen syödä sitä ruokaa jota sitten välillä olen muistanut tehdä. Kolmannekseen olen unohtanut nukkua öisin.
Olen vain puuhastellut projektini parissa.
Onneksi tuo lapsukainen antaa minun nukkua aamuisin jopa melkein 9 asti, joten 4-6h säännölliset unet kuitenkin saan joka yö :)
- Ja takaisin aiheeseen.
Eli punnitus oli.
Maanantai-aamuna hypähdin tietysti sitten vaa´alle ja vain todetakseni, että pudotus oli odotettuakin parempi! Olin suorastaan erittäin iloinen lukemasta! Tauluun piirtyi 102,0kg!
Näin ollen näyttäisi, että Juhannuksen 2014 tavoitteeseen (alle 100kg) olisi matkaa enää 2 kiloa! Wow! Ehkäpä se onnistuu, vaikka tässä kaikenlaista onkin tiedossa :)
Seliseli
Tietyistä syistä johtuen aiemmin hehkuttamani juoksukoulu on tauolla. En vaan ole ehtinyt juosta ohjelman mukaan vaan olen kävellyt ja päättänyt, että siirryn juoksemiseen sitten myöhemmin ja jatkan koulua.
Vatsalihashaasteessa oli muutaman päivän paussi, mutta taas olen messissä mukana. Vatsalihashaasteen olen luvannut suorittaa läpi ja sen tietysti teen. Samoin tietty juoksukoulun, mutta ... myöhemmin :)
Postauksen loppusanat
Pahoittelen lyhyitä postauksia ja vähäistä kirjoittelua. Varmasti tämä tästä vielä lisääntyy, kunhan tilanne taas sallii paremmin.
Nyt on vaan niin kaikkea...
Hyvää Vappua kaikille ja pidetään tolkku päässä :)
Ihanaa :D
Noh, nyt se ihanuus kuitenkin sitten loppuu, kun juhla katkaisee arjen ja tunnetusti olen huono palaamaan inspiraationi pariin sellaisen jälkeen. Eli nyt on aika pistää pillit pussiin.
Olen siis tehnyt erilaisia käsitöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti! Perheeseemme on tulossa uusi jäsen, joka sitten sai minussa aikaan valtavan innostuksen purskahduksen. Ja tällä kertaa uusi jäsen on siis nelijalkainen <3
Mutta sitten painavaa asiaa
Maanantaina oli punnituspäivä ja johtuen valtavasta inspiraatiosta olen ensinnäkin unohtanut tehdä ruokaa ja toisekseen syödä sitä ruokaa jota sitten välillä olen muistanut tehdä. Kolmannekseen olen unohtanut nukkua öisin.
Olen vain puuhastellut projektini parissa.
Onneksi tuo lapsukainen antaa minun nukkua aamuisin jopa melkein 9 asti, joten 4-6h säännölliset unet kuitenkin saan joka yö :)
- Ja takaisin aiheeseen.
Eli punnitus oli.
Maanantai-aamuna hypähdin tietysti sitten vaa´alle ja vain todetakseni, että pudotus oli odotettuakin parempi! Olin suorastaan erittäin iloinen lukemasta! Tauluun piirtyi 102,0kg!
Näin ollen näyttäisi, että Juhannuksen 2014 tavoitteeseen (alle 100kg) olisi matkaa enää 2 kiloa! Wow! Ehkäpä se onnistuu, vaikka tässä kaikenlaista onkin tiedossa :)
Seliseli
Tietyistä syistä johtuen aiemmin hehkuttamani juoksukoulu on tauolla. En vaan ole ehtinyt juosta ohjelman mukaan vaan olen kävellyt ja päättänyt, että siirryn juoksemiseen sitten myöhemmin ja jatkan koulua.
Vatsalihashaasteessa oli muutaman päivän paussi, mutta taas olen messissä mukana. Vatsalihashaasteen olen luvannut suorittaa läpi ja sen tietysti teen. Samoin tietty juoksukoulun, mutta ... myöhemmin :)
Postauksen loppusanat
Pahoittelen lyhyitä postauksia ja vähäistä kirjoittelua. Varmasti tämä tästä vielä lisääntyy, kunhan tilanne taas sallii paremmin.
Nyt on vaan niin kaikkea...
Hyvää Vappua kaikille ja pidetään tolkku päässä :)
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Pääsiäisen punnitus
Pääsiäistä on vietetty upeassa auringonpaisteessa kaikenlaisia pieniä kotihommia tehden.
Nytkin aurinko paistaa niin, ettei täällä sisällä juuri viitsi kökkäröidä. Voi änkerönkänkerönkönkkö <3
- sivuhuomautuksena kerron, että näin jakson Pelle Hermannia juuri pari päivää sitten ja sieltä muistui lapsuus ja Pelle Hermannin jutut mieleen :)
Tänään tarkoitus on mennä syömään taas anoppilaan, joten hyvä vaan, kun punnitus oli tänään :D
Mitään suurensuurta viikkopudotusta ei ole tullut, mutta suunta on edelleen ja selvästi oikea! En ole edes merkinnyt ruokiani vaan syönyt tavallisesti tässä aiemman oppimani tavan mukaan.
Herkkuja olen syönyt myös, mutta kohtuudella :) Ja noudattanut ruoka-ikkunaa.
Tänä aamuna vaaka antoi lukeman 103,2kg BMI 35,74
Miinusta viimeviikkoon tuli siis 500g!
Erinomainen tulos mielestäni :) Edelleenkään en tunne laihduttavani ja paino silti tippuu!
Sitten pari haaste-asiaa
Olen lähtenyt kahteen eri haasteeseen tässä menneen viikon aikana. Toinen on kuukauden vatsalihashaaste ja toinen on juoksukoulu!
Ehkä minä jonain päivänä vielä juoksen! - vaikka kaukana se vielä tuntuu olevan kun takan on 7 päivää juoksukoulua :D
Kerron näistä hieman lisää myöhemmin.
Nyt on suunnattava lounaan tekoon ja sitten ulos!
Ihanaa päivää kaikille !
Nytkin aurinko paistaa niin, ettei täällä sisällä juuri viitsi kökkäröidä. Voi änkerönkänkerönkönkkö <3
- sivuhuomautuksena kerron, että näin jakson Pelle Hermannia juuri pari päivää sitten ja sieltä muistui lapsuus ja Pelle Hermannin jutut mieleen :)
Tänään tarkoitus on mennä syömään taas anoppilaan, joten hyvä vaan, kun punnitus oli tänään :D
Mitään suurensuurta viikkopudotusta ei ole tullut, mutta suunta on edelleen ja selvästi oikea! En ole edes merkinnyt ruokiani vaan syönyt tavallisesti tässä aiemman oppimani tavan mukaan.
Herkkuja olen syönyt myös, mutta kohtuudella :) Ja noudattanut ruoka-ikkunaa.
Tänä aamuna vaaka antoi lukeman 103,2kg BMI 35,74
Miinusta viimeviikkoon tuli siis 500g!
Erinomainen tulos mielestäni :) Edelleenkään en tunne laihduttavani ja paino silti tippuu!
Sitten pari haaste-asiaa
Olen lähtenyt kahteen eri haasteeseen tässä menneen viikon aikana. Toinen on kuukauden vatsalihashaaste ja toinen on juoksukoulu!
Ehkä minä jonain päivänä vielä juoksen! - vaikka kaukana se vielä tuntuu olevan kun takan on 7 päivää juoksukoulua :D
Kerron näistä hieman lisää myöhemmin.
Nyt on suunnattava lounaan tekoon ja sitten ulos!
Ihanaa päivää kaikille !
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Surua ja iloa
Nettipaasto on ohi. Se loppui jo sunnuntaina, mutten ehtinyt kirjoitella vakaasta aikomuksesta huolimatta.
Surua
Viimeviikko oli rankka, sillä toisen rakkaan koiramme maallinen vaellus päättyi ja matka sateenkaarisillalle alkoi. Perjantaille oli varattu aika ja tiistaista asti sitä odotettiin ristiriitaisin tuntein. Ja se odotus oli kyllä suorastaan kamalaa. Se kiristi minun ja miehen välejä ja pilasi miehen loman.
Perjantaina sitten, kun kaikki oli ohi saapui myös helpotus meidän kireisiin väleihin. Tällä kertaa oli miehen vuoro viedä koira eikä se ole koskaan helppo homma.
Rakkaasta koirasta jäi paljon kuvia ja hyviä muistoja monen vuoden ajalta <3
Ruokahuteja
Perjantaina koiran hautaamisen jälkeen kauppareissulla matkaan tarttui irtokarkkia, sipsiä ja suklaata. Ei mitään suuria määriä, mutta kuitenkin.
Perjantainen syöminen olisi vielä mennyt, jos lauantaina emme olisi jatkaneet anoppilassa pitkällä kaavalla runsas päivällinen-jälkiruoka-suklaata-kahvit-kakkua, pullaa, keksiä, makeisia...
Anoppilasta lähtiessä olo oli aivan hirveä. Ähkytti ja turvotti. Jostain syystä siellä syöminen aiheuttaa sellaista tunnetta, vaikka isojen määrien syöminen kotona ei ihan samanlailla vaikutakaan.
Sunnuntaina kävimme miehen lomanlopettajaisiksi koko perheen kanssa uimassa ja sen jälkeen hesburgerilla.
Ajattelin valinneeni hieman kevyemmän vaihtoehdon ottaessani kanatortillan. Jälkikäteen gooletellessa kaloreita sain huomata olleeni pahasti väärässä. Siinä oli kaloreita ihan yhtälailla verrattuna hampurilaisiin!
Maanantaina tulos oli sitten surkea, kuten arvata saattaa. Vaaka näytti +400g viimeviikkoon. Ajattelin kuitenkin, että annan itselleni mahdollisuuden vielä tähän tiistai-aamuun asti ja käyn sitten ottamassa viikon lukeman.
Onneksi tein niin :)
Painopäivitystä
Tänä aamuna vaaka näytti sitten paljon kohtuullisempaa lukemaa 103,7 kg.
Ohessa vielä kuva:)
Näin ollen pääsin painoindeksin kanssa uudelle lukemalle 35,88 ja taas askeleen lähemmäksi siirtymistä merkittävän lihavuuden puolelle! Jee!
Matkaa siihen olisi enää -2,6 kg!
Viimeaikojen liikunnoista täytyy sen verran sanoa, että eilen kävin lenkillä piiiiiitkästä aikaa. Lenkki kesti vain 15 minuuttia, mutta oli se alku!
Kroppa toimii
Olen ihan kaikessa nettipaastossa unohtanut kertoa ilouutisen hitaasta, mutta kuitenkin toimivasta kierrosta! Edellinen kierto jäi 42 päivän mittaiseksi. Se on pitkä, mutta aika normaali minulle. Ovulaatiota en tällä kertaa tunnistanut - tai epäilin jossain vaiheessa, mutta selviä merkkejä ei ollut. En edes laittanut epäilystä ylös, kun se oli niin epävarmaa.. Olisi pitänyt, että nyt voisi spekuloida sattuiko se silloin.
Hyviä puolia tässä oli, että KIPUJA EI OLLUT!! Mieletöntä! Toivoinkin, että niin kävisi! Ekat menkat oli kivuliaat, mutta nämä ei enää olleet kuin ihan ekana päivänä vähän ja selvisin koko urakasta yhdellä särkylääkkeellä. Olen valtavan iloinen kipujen katoamisesta ja toivon niiden pysyvän poissa jatkossakin!
Toinen toiveeni koskee sitä, että kierto vähän lyhenisi :)
Toivottavasti painonpudotus pikkuhiljaa auttaisi sitten siihen kierron palautumiseen ja lyhentymiseen..
Kaksi vuotta sitten
Näihin aikoihin elettiin pari vuotta sitten kovia aikoja, kun olin henkisesti ahtaalla viimeisen hoidon edessä vailla toivoa. Lopulta kuitenkin kaikki kääntyi hyväksi ja olen siitä kyllä äärimmäisen kiitollinen <3
Nyt päiväni täyttää itku, nauru, sotku, sotku ja suurtakin suurempi rakkaus !
Tästä jatketaan taas paastoillen, lenkkeillen, leikkien ja laulellen. Hyvää alkanutta viikkoa!
Surua
Viimeviikko oli rankka, sillä toisen rakkaan koiramme maallinen vaellus päättyi ja matka sateenkaarisillalle alkoi. Perjantaille oli varattu aika ja tiistaista asti sitä odotettiin ristiriitaisin tuntein. Ja se odotus oli kyllä suorastaan kamalaa. Se kiristi minun ja miehen välejä ja pilasi miehen loman.
Perjantaina sitten, kun kaikki oli ohi saapui myös helpotus meidän kireisiin väleihin. Tällä kertaa oli miehen vuoro viedä koira eikä se ole koskaan helppo homma.
Rakkaasta koirasta jäi paljon kuvia ja hyviä muistoja monen vuoden ajalta <3
Ruokahuteja
Perjantaina koiran hautaamisen jälkeen kauppareissulla matkaan tarttui irtokarkkia, sipsiä ja suklaata. Ei mitään suuria määriä, mutta kuitenkin.
Perjantainen syöminen olisi vielä mennyt, jos lauantaina emme olisi jatkaneet anoppilassa pitkällä kaavalla runsas päivällinen-jälkiruoka-suklaata-kahvit-kakkua, pullaa, keksiä, makeisia...
Anoppilasta lähtiessä olo oli aivan hirveä. Ähkytti ja turvotti. Jostain syystä siellä syöminen aiheuttaa sellaista tunnetta, vaikka isojen määrien syöminen kotona ei ihan samanlailla vaikutakaan.
Sunnuntaina kävimme miehen lomanlopettajaisiksi koko perheen kanssa uimassa ja sen jälkeen hesburgerilla.
Ajattelin valinneeni hieman kevyemmän vaihtoehdon ottaessani kanatortillan. Jälkikäteen gooletellessa kaloreita sain huomata olleeni pahasti väärässä. Siinä oli kaloreita ihan yhtälailla verrattuna hampurilaisiin!
Maanantaina tulos oli sitten surkea, kuten arvata saattaa. Vaaka näytti +400g viimeviikkoon. Ajattelin kuitenkin, että annan itselleni mahdollisuuden vielä tähän tiistai-aamuun asti ja käyn sitten ottamassa viikon lukeman.
Onneksi tein niin :)
PainopäivitystäTänä aamuna vaaka näytti sitten paljon kohtuullisempaa lukemaa 103,7 kg.
Ohessa vielä kuva:)
Näin ollen pääsin painoindeksin kanssa uudelle lukemalle 35,88 ja taas askeleen lähemmäksi siirtymistä merkittävän lihavuuden puolelle! Jee!
Matkaa siihen olisi enää -2,6 kg!
Viimeaikojen liikunnoista täytyy sen verran sanoa, että eilen kävin lenkillä piiiiiitkästä aikaa. Lenkki kesti vain 15 minuuttia, mutta oli se alku!
Kroppa toimii
Olen ihan kaikessa nettipaastossa unohtanut kertoa ilouutisen hitaasta, mutta kuitenkin toimivasta kierrosta! Edellinen kierto jäi 42 päivän mittaiseksi. Se on pitkä, mutta aika normaali minulle. Ovulaatiota en tällä kertaa tunnistanut - tai epäilin jossain vaiheessa, mutta selviä merkkejä ei ollut. En edes laittanut epäilystä ylös, kun se oli niin epävarmaa.. Olisi pitänyt, että nyt voisi spekuloida sattuiko se silloin.
Hyviä puolia tässä oli, että KIPUJA EI OLLUT!! Mieletöntä! Toivoinkin, että niin kävisi! Ekat menkat oli kivuliaat, mutta nämä ei enää olleet kuin ihan ekana päivänä vähän ja selvisin koko urakasta yhdellä särkylääkkeellä. Olen valtavan iloinen kipujen katoamisesta ja toivon niiden pysyvän poissa jatkossakin!
Toinen toiveeni koskee sitä, että kierto vähän lyhenisi :)
Toivottavasti painonpudotus pikkuhiljaa auttaisi sitten siihen kierron palautumiseen ja lyhentymiseen..
Kaksi vuotta sitten
Näihin aikoihin elettiin pari vuotta sitten kovia aikoja, kun olin henkisesti ahtaalla viimeisen hoidon edessä vailla toivoa. Lopulta kuitenkin kaikki kääntyi hyväksi ja olen siitä kyllä äärimmäisen kiitollinen <3Nyt päiväni täyttää itku, nauru, sotku, sotku ja suurtakin suurempi rakkaus !
Tästä jatketaan taas paastoillen, lenkkeillen, leikkien ja laulellen. Hyvää alkanutta viikkoa!
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Jee! Miinusta !
Olen pitkästä aikaa lähdössä töihin ja sen vuoksi pikaisesti vaan postaan iloisia uutisia puntarilta!
104,1kg! Eli -1 kg viikon tulos! Paino nytkähti hyvän nykäisyn alaspäin!!
Olen todella tyytyväinen :) Päivittelen illemmalla sitten välilehden.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
104,1kg! Eli -1 kg viikon tulos! Paino nytkähti hyvän nykäisyn alaspäin!!
Olen todella tyytyväinen :) Päivittelen illemmalla sitten välilehden.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Keväisiä kuvia ja huomista punnituspäivää odotellessa
HUH! Jännittää huominen! Joko saan kirjata kunnollista miinustulosta pitkän jumituksen jälkeen? vai olenko tänään mässytellyt ohi mahdollisuuksieni?- Voi tätä jännitysnäytelmää :D
Tänäaamuna vaaka helli minua iloisin
lukemin enkä voi kuin toivoa, että huomenna tulos olisi vieläkin parempi! Olisihan se makiaa nähdä uusia numeroita taulussa!
Voi silti olla, että jäätelöannos, korvapuusti ja muutama keksi naapurissa tekivät tehtävänsä.. Tai sitten ei. Yritin muutoin pitää ruokailun kohtuullisissa rajoissa ja yritän juopotella vettä tässä pitkin iltaa.
Päivän kalorit olivat kiloklubin mukaan 2488 kcal (Oho, olipas enemmän kuin kuvittelin)
Yllä oleva kuva on otettu perjantaina, kun tuntui, että kevät on alkanut. Olin sisävaatteissa ulkona ottamassa kuvia (katso alapuolelta loput..) ihan vain postaamista varten ja huomasin varjojen näkyvän voimakkaasti. Piti sitten ottaa ihan kokovartalokuva :D Minusta tuntui, että perjantaiaamuna aurinko paistoi kirkkaammin kuin moneen aikaan. Ehkä se jotenkin liittyi stressin väistymiseen. <3
Herkkuhistoriaa
 |
| Jätskiä rakeilla |
- laihdutusblogissa.
Selitystä ei ole oikeastaan asialle muuta kuin se, että herkut tulevat olemaan osa elämääni luultavasti aina ja sen vuoksi yritän niiden kanssa päästä tasapainoon syömällä herkkuja silloin, kun mieli tekee. Myös laihduttaessa.
Lapsuudessa ja nuoruudessa herkut olivat kiellettyjä ja siitä seurasi sitten salaa syömistä ja muutenkin kieroutunut suhde myös muuhun ruokaan. - kiitos läskikammoisen suvun, joka tykkäsi julkisesti ruotia ylipainoani sukujuhlissa ja aina tavattaessa. Niitä vahinkoja olen korjaamassa nyt. Minä toivon, että suhtautumalla herkkuihin vähemmän tuomitsevasti, saan niistä sen kielletyn ja himoitun hedelmän "leiman" pois. Toivon, että sen myötä suhteeni herkkuihin kasvaisi pikkuhiljaa terveemmäksi ja itsehillintä kasvaisi, kun tiedän voivani herkutella vaikka heti huomenna uudestaan - jos siltä tuntuu.
 |
| Aurinko lämmittää betonista seinää <3 |
Nyt onkin sitten hyvä kirjoittaa tavoitteista, kun on ensin selitellyt miksi syö herkkuja :D
- Noh, oikeasti, olen ihan vakavissani sen suhteen, että ainakin teen kaikkeni yrittäessä pitää herkuttelun hallittuna osana elämää ilman morkkista ja mielipahaa siitä :)
Mutta, se tavoite.
 |
| Korallikanukat loistavat auringossa |
Ja se tavoitehan on päästä JUHANNUKSEKSI 2014 alle 100 kiloa.
Ja juhannukseen on aikaa nyt sitten vielä 11 viikkoa.
Sen pitäisi olla mahdollista maltillisellakin pudotusvauhdilla.
Viimeviikkoisen lukeman (105,1kg) mukaan pudotettavaa olisi siis vajaa puoli kiloa viikossa.
Sitä voi nyt kaikki jäädä kanssani jännittämään - onnistunko vai epäonnistunko ?
Mitä mieltä olette hyvät lukijani ajallisista tavoitteista? Hyvä vai paha juttu?
 |
| Pieni kottikärry odottaa työntäjää <3 |
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Tasan viisitoista!
Takana on puoli vuotta painonpudotusta - tai ei edes painonpudotusta vaan alkuun sitä hallintaa ja nousun pysäytystä ja sitten suunnanmuutosta alaspäin ja nyt on sitten poissa 15 kg!
En voi uskoa sitä todeksi, sillä en koe yhtään joutuneeni kärsimään sen eteen. Kun kävin salilla paljon, söin paljon -> paino ei tippunut, mutta jospa edes lihas kasvoi..?
Kun lopetin (tai aika loppui) salilla käymisen ja suurimman osan muunkin liikunnan, niin aloin pätkäpaastolle -> paino tippui nopeammin kuin superdieetillä aikoinaan.
Tiedän, ettei tämä suju niin vaan helposti. Nyt olen saanut kokea sen, kun paino pysähtyy eikä tipukaan noin vaan. Ajatus on kuitenkin tehdä tämä tarpeeksi hitaasti ja varmasti, että tilanne pysyy hallinnassa.
On selvää, etten voi loppuelämääni juosta salilla kuin hullu (- tai noh, sitten kun se ikäkriisi iskee, kun vanhenemista ei voi estää, voi olla, että mieli muuttuu - ) vaan se liikunta, syöminen ja elämänhallinta pitää opetella täällä missä olen - kotona ja harrastuksissa sekä sitten työelämässä, kun sinne palaan.
Nytkin nään selvästi yhteyden muutoksille arjessa ja elämässä ja muutoksille painossa ylös tai alas. Olen hyvin herkkä muutoksille ja "erityisohjelmalle" - matkustelu, vieraat, juhlat - ne ovat minun sudenkuoppia joihin lankean kerta toisensa jälkeen. Rakastan matkustella, vieraat ja juhlat on ihania, mutta kaikki ne vaikuttavat minuun lopulta negatiivisesti.
Tasainen arki antaa mahdollisuuden taas sitten pitää elämä erilailla hallinnassa ja harjoitella niitä oikeita, terveellisiä, kestäviä, luontoystävällisiä (ja muita idealistin) elintapoja :)
- Mutta palatakseni vielä postauksen alkuperäiseen aiheeseen, niin HURRAA!!
Olen tiputellut 15 kg puolen vuoden aikana! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
En voi uskoa sitä todeksi, sillä en koe yhtään joutuneeni kärsimään sen eteen. Kun kävin salilla paljon, söin paljon -> paino ei tippunut, mutta jospa edes lihas kasvoi..?
Kun lopetin (tai aika loppui) salilla käymisen ja suurimman osan muunkin liikunnan, niin aloin pätkäpaastolle -> paino tippui nopeammin kuin superdieetillä aikoinaan.
Tiedän, ettei tämä suju niin vaan helposti. Nyt olen saanut kokea sen, kun paino pysähtyy eikä tipukaan noin vaan. Ajatus on kuitenkin tehdä tämä tarpeeksi hitaasti ja varmasti, että tilanne pysyy hallinnassa.
On selvää, etten voi loppuelämääni juosta salilla kuin hullu (- tai noh, sitten kun se ikäkriisi iskee, kun vanhenemista ei voi estää, voi olla, että mieli muuttuu - ) vaan se liikunta, syöminen ja elämänhallinta pitää opetella täällä missä olen - kotona ja harrastuksissa sekä sitten työelämässä, kun sinne palaan.
Nytkin nään selvästi yhteyden muutoksille arjessa ja elämässä ja muutoksille painossa ylös tai alas. Olen hyvin herkkä muutoksille ja "erityisohjelmalle" - matkustelu, vieraat, juhlat - ne ovat minun sudenkuoppia joihin lankean kerta toisensa jälkeen. Rakastan matkustella, vieraat ja juhlat on ihania, mutta kaikki ne vaikuttavat minuun lopulta negatiivisesti.
Tasainen arki antaa mahdollisuuden taas sitten pitää elämä erilailla hallinnassa ja harjoitella niitä oikeita, terveellisiä, kestäviä, luontoystävällisiä (ja muita idealistin) elintapoja :)
- Mutta palatakseni vielä postauksen alkuperäiseen aiheeseen, niin HURRAA!!
Olen tiputellut 15 kg puolen vuoden aikana! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
Päivän paino
Eilinen paastopäivä meni lopulta mönkään. Ihan hirvittää tunnustaakin, että sen lisäksi, että söin iltapalan - sorruin yöllä syömään pakastimesta kaurakeksit viimeistä murusta myöten. Keksejä ei ollut montaa, mutta kuitenkin. En edes muistanut keksien syömistä ennen kuin aamulla näin tyhjän rasian.
Eilinen päivä oli haastava lapsen kanssa, joka jätti päiväunet kokonaan nukkumatta (tai noh, nukkui 15min) ja oli sitten kiukkuinen ja väsynyt. Illalla lapselle taisi nousta hieman lämpöä ja lapsi itki klo 19-00 välisenä aikana 30-60 min välein sängyssään vaihtelevan mittaisia pätkiä. Lopulta puolen yön aikaan annoin lapselle särkylääkettä, jonka jälkeen unta riitti aamulla melkein 8 asti.
Raasu parka.
Minä olen päässyt lapsen kanssa todella helpolla aiemmin. Ei ole tarvinnut valvoa tai kantaa huolta, kun lapsi on ollut terve pieniä flunssia lukuunottamatta. Tälläisiä jaksoja, että lapsi valvottaa useampana yönä on ollut tosi harvoin ja huomaan sen vaikuttavan minuun. Ja historiallani, joka on siis hyvin ruoka- ja herkkukeskeinen palaan väsyneenä tapaan, joka on tuttu koko elämän ajalta - syömiseen.
Noh, tänään on taas normaali syönti-ikkunapäivä ja avattuani ikkunan klo 11 olen syönyt jo aika reippaasti. Nälkä on tuntunut kovasti ja ajattelin siihen tunteeseen vastata. Olen siis syönyt ruokaa - riisiä ja lohikermakastiketta ja riisiä ja kanapekonikermakastiketta- enkä herkkuja - tai noh, söin jälkiruuaksi rahkaherkun eli maitorahkaa, banaania ja kaakaonibsiä ilman lisättyä sokeria :) Kaloreita olen arvioinut syömässäni määrässä olleen 1300kcal (tiedän, se on paljon).
Paino oli aamulla eilisestä yösyömisestä huolimatta laskenut tosi hyvin viikonlopun turvotuksista ja vaaka näytti aamulla lukuja 105,1 kg siitä tuli uusi virallinen lukema :)
Ihan hyvä mieli, että sain anteeksi eilisen huonon päivän ja mahdollisuuden korjata sen. Tiedän, että kierre olisi ollut vaarallisen lähellä, jos vaaka olisi näyttänyt vaikka kilon enemmän kuin nyt tai pahimmassa tapauksessa vaikka kaksi kiloa tai jopa vielä enemmän.
Tästä nyt sitten taas eteenpäin.
Ja muistutuksena itselleni : valmistaudu paastopäivään paremmin ja harkitse ajankohta tarkkaan - epäonnistumiset syö motivaatiota jatkolta!
Eilinen päivä oli haastava lapsen kanssa, joka jätti päiväunet kokonaan nukkumatta (tai noh, nukkui 15min) ja oli sitten kiukkuinen ja väsynyt. Illalla lapselle taisi nousta hieman lämpöä ja lapsi itki klo 19-00 välisenä aikana 30-60 min välein sängyssään vaihtelevan mittaisia pätkiä. Lopulta puolen yön aikaan annoin lapselle särkylääkettä, jonka jälkeen unta riitti aamulla melkein 8 asti.
Raasu parka.
Minä olen päässyt lapsen kanssa todella helpolla aiemmin. Ei ole tarvinnut valvoa tai kantaa huolta, kun lapsi on ollut terve pieniä flunssia lukuunottamatta. Tälläisiä jaksoja, että lapsi valvottaa useampana yönä on ollut tosi harvoin ja huomaan sen vaikuttavan minuun. Ja historiallani, joka on siis hyvin ruoka- ja herkkukeskeinen palaan väsyneenä tapaan, joka on tuttu koko elämän ajalta - syömiseen.
Noh, tänään on taas normaali syönti-ikkunapäivä ja avattuani ikkunan klo 11 olen syönyt jo aika reippaasti. Nälkä on tuntunut kovasti ja ajattelin siihen tunteeseen vastata. Olen siis syönyt ruokaa - riisiä ja lohikermakastiketta ja riisiä ja kanapekonikermakastiketta- enkä herkkuja - tai noh, söin jälkiruuaksi rahkaherkun eli maitorahkaa, banaania ja kaakaonibsiä ilman lisättyä sokeria :) Kaloreita olen arvioinut syömässäni määrässä olleen 1300kcal (tiedän, se on paljon).
Paino oli aamulla eilisestä yösyömisestä huolimatta laskenut tosi hyvin viikonlopun turvotuksista ja vaaka näytti aamulla lukuja 105,1 kg siitä tuli uusi virallinen lukema :)
Ihan hyvä mieli, että sain anteeksi eilisen huonon päivän ja mahdollisuuden korjata sen. Tiedän, että kierre olisi ollut vaarallisen lähellä, jos vaaka olisi näyttänyt vaikka kilon enemmän kuin nyt tai pahimmassa tapauksessa vaikka kaksi kiloa tai jopa vielä enemmän.
Tästä nyt sitten taas eteenpäin.
Ja muistutuksena itselleni : valmistaudu paastopäivään paremmin ja harkitse ajankohta tarkkaan - epäonnistumiset syö motivaatiota jatkolta!
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Lapsentahtista elämää
Olen ollut blogissani hiljainen ja tänään mietin syitä siihen, miksen koe aikaa löytyvän postailuun. Tähän viimeaikoihin on selvästi liittynyt sellainen jakso, että lapsi on ollut paljon enemmän kiinnostunut seurastani ja harmistunut, jos teen jotain muuta. Lapsen valveillaoloaikana en oikein saa aikaiseksi mitään ja nukkuessa sitten haluan käyttää ajan johonkin, -mihin milloinkin.
Painon suhteen pyöritään suunnilleen samassa kokoajan, paitsi taas viikonlopun jäljiltä on plussaa. Viikonlopulle sattui synttärikemut kakkuineen ja herkkuineen, joten sieltä löytyy selitys asialle.
Ja koska paino ei nyt juurikaan ole liikkunut alaspäin enkä itse ole tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä saadakseni sen alaspäin en ole myöskään oikein tuntenut olevan mitään kirjoitettavaa.
Tai olisihan sitä, mutta en vaan ole kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa.
Paino oli tänäaamuna 106 kg, lauantai-aamuna 105kg, joten siinä se pyörii samoissa, missä tässä viimeiset pari viikkoa.
Paastopäivä
Tänään kuitenkin on sitten ohjelmassa paastopäivä viikonlopun juhlimisten johdosta. Päivän kalorit on nyt syötynä täyteen ja pakko myöntää, että vielä nälättäisi. 24h paastoa tulee täyteen illalla noin klo 21 aikoihin, mutta tarkoitus on siis jatkaa sinne aamuun asti ja siitä ruokaikkunalla eteenpäin.
Tähän mennessä vaikein paastopäivä on ollut tämä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys ja nälkä on kyllä inhottava yhdistelmä :/ Mut kyllä se tästä. Annan armoa itselleni sen verran, että se 500kcal saa hieman ylittyä, kunhan kalorit pysyvät alle 800 kcal tämän päivän aikana :)
Painon suhteen pyöritään suunnilleen samassa kokoajan, paitsi taas viikonlopun jäljiltä on plussaa. Viikonlopulle sattui synttärikemut kakkuineen ja herkkuineen, joten sieltä löytyy selitys asialle.
Ja koska paino ei nyt juurikaan ole liikkunut alaspäin enkä itse ole tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä saadakseni sen alaspäin en ole myöskään oikein tuntenut olevan mitään kirjoitettavaa.
Tai olisihan sitä, mutta en vaan ole kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa.
Paino oli tänäaamuna 106 kg, lauantai-aamuna 105kg, joten siinä se pyörii samoissa, missä tässä viimeiset pari viikkoa.
Paastopäivä
Tänään kuitenkin on sitten ohjelmassa paastopäivä viikonlopun juhlimisten johdosta. Päivän kalorit on nyt syötynä täyteen ja pakko myöntää, että vielä nälättäisi. 24h paastoa tulee täyteen illalla noin klo 21 aikoihin, mutta tarkoitus on siis jatkaa sinne aamuun asti ja siitä ruokaikkunalla eteenpäin.
Tähän mennessä vaikein paastopäivä on ollut tämä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys ja nälkä on kyllä inhottava yhdistelmä :/ Mut kyllä se tästä. Annan armoa itselleni sen verran, että se 500kcal saa hieman ylittyä, kunhan kalorit pysyvät alle 800 kcal tämän päivän aikana :)
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Jes! Turvotus laski
Ah, mitä laatuotsikointia :D
Tänäaamuna siis tilanne parempi ja turvotus poissa. Huhhuh.
Mitään ihmeellistä ei taaskaan ole tapahtunut vaan tässä tätä arkea elellään. Olen kotona jumissa ilman autoa ja ainoa harrastukseni on lapsen kanssa ulkoilu, jota harrastetaan toistaiseksi vielä vain lyhyitä aikoja.
Huomiseksi olen kyllä harkinnut lenkkeilyä, mutta riippuen lapsen unista ja kaikesta aikataulusta se joko toteutuu tai ei.
Syömiset kirjailen kiloklubiin ja kaloreita kertyy vaihtelevasti. Tänään kalorit jäivät alle 1800kcal, eilen alle 2100kcal ja maanantaina alle 2800kcal.
Viimepäivien eväs on ollut kaalilaatikko, joka osaltaan vaikuttaa alhaisempiin kaloreihin.
En ollut muistanut kuinka herkullista kaalilaatikko on. Nyt taas muistan :) Ja varmasti teen useamminkin jatkossa. Se on siitä ihana, että saa vatsansa täyteen kohtalaisilla kaloreilla kuitenkin.
Salihommista
Minä oon tainnut nyt jo monta viikkoa puhua siitä, kuinka lähden sinne salille silloin ja silloin.
Nyt se puhe loppuu :D En ole ainakaan kahteen viikkoon menossa - tai ehkä iltasalille, mutta päiväsaikaan en pääse minnekään.
Lopetan suunnittelun ja menen sitten kun ajankohta on sopiva :)
Tässäpä tämä paino on tippunut ilman sitä salillakäymistä, joten mennään nyt näin.
Ja niin, kuun alussa aloitettu kyykkäyshaaste unohtui tyystin reissun aikana ja jäi sitten siihen. Eli ihan pelkkää laiskottelua täällä päässä.
Ehkä aktiivisuuteen vaikuttaa osaltaan myös se, että lapsukainen on vilkkaassa iässä ja oppinut kiipeämään erinäisiin paikkoihin. Silmät saa olla selässäkin ja kuulo viritettynä monelle taajuudelle. Omalla tavallaan sekin käy liikunnasta, kun ei voi oikein rentoutua valmiustilassa olemisen takia.
Paastoilua
Ja siis tarkennuksena, jos jollekin on epäselvää, olen siis jatkanut edelleen 16:8 paastoa. Paastopäiviä en ole pitänyt viimeaikoina enkä nyt tiedä seuraavan ajankohtaa. Mahdollisesti ensiviikolla, jos siltä tuntuu. Toisaalta, tämä systeemi toimii nyt ihan hyvin, etenkin kun ehdin kirjailla syömiset kiloklubiin. Se pitää minut ruodussa sen suhteen, etten mässyttele ties mitä.
Kohti viikonloppua taas mennään hyvillä mielin.
Tänäaamuna siis tilanne parempi ja turvotus poissa. Huhhuh.
Mitään ihmeellistä ei taaskaan ole tapahtunut vaan tässä tätä arkea elellään. Olen kotona jumissa ilman autoa ja ainoa harrastukseni on lapsen kanssa ulkoilu, jota harrastetaan toistaiseksi vielä vain lyhyitä aikoja.
Huomiseksi olen kyllä harkinnut lenkkeilyä, mutta riippuen lapsen unista ja kaikesta aikataulusta se joko toteutuu tai ei.
Syömiset kirjailen kiloklubiin ja kaloreita kertyy vaihtelevasti. Tänään kalorit jäivät alle 1800kcal, eilen alle 2100kcal ja maanantaina alle 2800kcal.Viimepäivien eväs on ollut kaalilaatikko, joka osaltaan vaikuttaa alhaisempiin kaloreihin.
Salihommista
Minä oon tainnut nyt jo monta viikkoa puhua siitä, kuinka lähden sinne salille silloin ja silloin.
Nyt se puhe loppuu :D En ole ainakaan kahteen viikkoon menossa - tai ehkä iltasalille, mutta päiväsaikaan en pääse minnekään.
Lopetan suunnittelun ja menen sitten kun ajankohta on sopiva :)
Tässäpä tämä paino on tippunut ilman sitä salillakäymistä, joten mennään nyt näin.
Ja niin, kuun alussa aloitettu kyykkäyshaaste unohtui tyystin reissun aikana ja jäi sitten siihen. Eli ihan pelkkää laiskottelua täällä päässä.
Ehkä aktiivisuuteen vaikuttaa osaltaan myös se, että lapsukainen on vilkkaassa iässä ja oppinut kiipeämään erinäisiin paikkoihin. Silmät saa olla selässäkin ja kuulo viritettynä monelle taajuudelle. Omalla tavallaan sekin käy liikunnasta, kun ei voi oikein rentoutua valmiustilassa olemisen takia.
Paastoilua
Ja siis tarkennuksena, jos jollekin on epäselvää, olen siis jatkanut edelleen 16:8 paastoa. Paastopäiviä en ole pitänyt viimeaikoina enkä nyt tiedä seuraavan ajankohtaa. Mahdollisesti ensiviikolla, jos siltä tuntuu. Toisaalta, tämä systeemi toimii nyt ihan hyvin, etenkin kun ehdin kirjailla syömiset kiloklubiin. Se pitää minut ruodussa sen suhteen, etten mässyttele ties mitä.
Kohti viikonloppua taas mennään hyvillä mielin.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Höh, turvottaa.
Siinä se maanantai sitten ja punnitus. Turvotusta.
Eilen olin reissussa koko päivän ja sen seurauksena sitten syöminenkin oli sitä ja tätä.
Kiloklubin mukaan kalorit olisi pitänyt jäädä alle kulutuksen, joten turvotus on se toveri, jonka lukemaa nosti tälle aamulle.
Vaaka näytti 105,9kg eli monta sataa grammaa turvotusta. Vielä lauantai-aamuna lukema oli alle maanantain lukemien.
Tämän päivän epistola on juoda reippaasti nesteitä ja saada sitä myötä turvotus laskemaan.
Mitään mielenkiintoista postattavaa ei ole tässä ollut , joten siitä syystä hiljaisuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ehkä huomenissa sitten vähän tarkemmin kuulumisia!
- ai mutta sen verran täytyy sanoa, että miehellä paino on tippunut kivasti! Tahti on rauhallinen, mutta selvästi alaspäin ja kokoajan kuitenkin "normaalisti" syöden :)
Eilen olin reissussa koko päivän ja sen seurauksena sitten syöminenkin oli sitä ja tätä.
Kiloklubin mukaan kalorit olisi pitänyt jäädä alle kulutuksen, joten turvotus on se toveri, jonka lukemaa nosti tälle aamulle.
Vaaka näytti 105,9kg eli monta sataa grammaa turvotusta. Vielä lauantai-aamuna lukema oli alle maanantain lukemien.
Tämän päivän epistola on juoda reippaasti nesteitä ja saada sitä myötä turvotus laskemaan.
Mitään mielenkiintoista postattavaa ei ole tässä ollut , joten siitä syystä hiljaisuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ehkä huomenissa sitten vähän tarkemmin kuulumisia!
- ai mutta sen verran täytyy sanoa, että miehellä paino on tippunut kivasti! Tahti on rauhallinen, mutta selvästi alaspäin ja kokoajan kuitenkin "normaalisti" syöden :)
maanantai 17. maaliskuuta 2014
6 viikon tulos pätkäpaastolla
Takana on nyt noin kuusi viikkoa pätkäpaastoa ja tänä aamuna hypähdin vaa´alle nähdäkseni sen tuloksen.
Viimeviikolla paino ei liikkunut minnekään vaan keskiviikon lukema oli yhtä kuin edellisviikon lukema.
Aloitin pätkäpaastoilun helmikuun alussa lukemasta 112,2kg ja tänään vaaka näytti 105,4kg eli -6,8kg. Vaikka tähän kuuteen viikkoon mahtuu yksi nollapudotusviikko, niin silti keskimäärin on lähtenyt yli kilo viikossa!
Lueskelin eilen raskausajan neuvolakorttia ja huomasin rv 11 painaneeni 107,9kg ja muistelen, että ennen raskautta paino oli jossain vaiheessa 104kg kieppeillä. Pian aletaan hätyytellä niitä lukemia sitten! Hurraa!
Ihan huippua olisi päästä juhannukseksi 2014 alle 100 kg. Juhannukseen olisi aikaa tässä vielä 3 kk ja pudotettavaa noin 6 kg. Se tavoite on hyvinkin realistinen, jos ajattelee pudottavansa painoa noin puoli kiloa viikossa. Suunnitelmissa on jatkaa tällä syömisikkunalla ja satunnaisesti sitten kevyillä paastopäivillä.
Saa nähdä miten menee, mutta hyvällä mielellä eteenpäin.
Viimeviikolla paino ei liikkunut minnekään vaan keskiviikon lukema oli yhtä kuin edellisviikon lukema.
Aloitin pätkäpaastoilun helmikuun alussa lukemasta 112,2kg ja tänään vaaka näytti 105,4kg eli -6,8kg. Vaikka tähän kuuteen viikkoon mahtuu yksi nollapudotusviikko, niin silti keskimäärin on lähtenyt yli kilo viikossa!
Lueskelin eilen raskausajan neuvolakorttia ja huomasin rv 11 painaneeni 107,9kg ja muistelen, että ennen raskautta paino oli jossain vaiheessa 104kg kieppeillä. Pian aletaan hätyytellä niitä lukemia sitten! Hurraa!
Ihan huippua olisi päästä juhannukseksi 2014 alle 100 kg. Juhannukseen olisi aikaa tässä vielä 3 kk ja pudotettavaa noin 6 kg. Se tavoite on hyvinkin realistinen, jos ajattelee pudottavansa painoa noin puoli kiloa viikossa. Suunnitelmissa on jatkaa tällä syömisikkunalla ja satunnaisesti sitten kevyillä paastopäivillä.
Saa nähdä miten menee, mutta hyvällä mielellä eteenpäin.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Paastopäivän jälkeen ja ajatuksia maailmanmenosta
5:2
Taas on takana yksi paastopäivä ja niinkuin eilen kirjoittelin, se meni ihmeen helposti.
Paastoaikaa tuli 38h ja kaloreita sinä aikana noin 500kcal.
Paino tippui eilisaamusta 1,8kg joten vaaka näytti aamulla 105,7kg. Nesteet lähti selvästi liikkeelle, sillä yöllä kävin kaksi kertaa vessassa (lapsen takia heräilyjen yhteydessä) ja aamulla otsassa oli kupla. :D
Tällä kertaa nesteet oli todella tiukassa, sillä illalla join 3 litraa nesteitä sen lisäksi mitä päivän aikana olin juonut.
Nyt suunnitelma on aloittaa juominen tehokkaammin nyt heti aamusta.
16:8
Ruokaikkuna aukesi tänäaamuna varhaisella lounaalla klo 10. Lounaaksi söin 2kpl jauhelihapihviä (yht n. 438kcal), raejuustoa, punajuurta, porkkanaa, oliivia ja brie-juustoa. Lisäksi sitten jälkiuuniruispala floralla, jahtimakkaralla ja kahdella arkijuustosiivulla (250kcal).
Yhteensä lounaan kalorit olivat noin 1000kcal
Päivällinen jäi päivän toiseksi ja viimeiseksi ateriaksi venyessään myöhään ja ollessaan tosi tuhti. Päivällisellä söin sienilihapiirakkaa vihersalaatin ja punajuuripikkelsin kanssa. Jälkiruuaksi teetä, kääretorttua, viipale kuivakakkua ja jäätelötikku. Kaloreita humpsahti varmasti reilu 1000kcal yhteensä, joten iltapalan jätin sillä varjolla väliin.
Pientä hyötyliikuntaa tänään onneksi tuli pienen työkeikan muodossa 1,5h.
- Välikommenttina täytyy muuten todeta, että mies kävi aamulla vaa´alla ja mittailtiin vatsanympärystä ja hyvät lukemat sieltä kurkisti. Tammikuusta lähtien mieheltä on tippunut 6,3kg käytännössä vaan syömällä. Hän on noudattanut ruokaikkunaa yhtä kauan kuin minäkin :) Täytyy olla tyytyväinen :)
Plussia ja miinuksia
Eilen surffaillessani ja lueskellessani ympäri nettiä paastoiluasioista törmäsin Patrik Borgin blogiin Pöperöproffa ja mielenkiintoiseen aiheeseen siellä.
Patrik oli kirjoittanut nälkävelasta.
Se on mielenkiintoinen aihe ja oikeastaan tukee sitä ajatusta, joka minulla on ollut tässä tätä projektia aloittaessa. Siis se ajatus, etten voi piinata itseäni näkemällä jatkuvaa nälkää ja kulkemalla miinuskaloreilla vaan muutos täytyy tapahtua hitaasti niin, että pää ja keho pysyy mukana.
Leangains-tyyppinen pätkäpaastoilu on ainakin minun mielestäni ja minun kropan mukaan sellainen, jolla nälkävelkaa ei pääse syntymään - ainakaan silloin, kun kalorit pitää lähellä sitä kulutusta. Päivittäinen paasto sitten kuitenkin auttaa siinä, että paino pikkuhiljaa tippuu ja liikunnalla tietenkin pääsee vaikuttamaan.
Näissä isoissa lukemissa, joissa nyt olen, on helppo vielä aika isoilla kaloreilla ja annoksilla saada kuitenkin painoa vielä alas.
5:2-paastoilu tuntuu myös kohtalaisen hyvältä, vaikkakin aiheuttaa enemmän mielitekoja kuin päivittäinen paastoaminen. Päivästä riippuu kuinka paljon tarvitsee kärsiä nälkää paastopäivänä. Eilen oli sellanen päivä, ettei näläntuntua oikein ollut juuri ollenkaan muttei joka kerta ole ollut niin.
Tasapainoilua
Reissun myötä paino ei ole tippunut aiempaan tahtiin ja heti joutuu sitten erilailla perustelemaan asioita itselleen ja muistuttaa itseään siitä, ettei se vauhti vaan suunta. Toisaalta tämä paastopäivien pitäminen on myös auttanut siinä, että turvotuksista pääsee eroon kohtalaisen kivuttomasti ja nopeasti.
Vedenjuonti on reissun jäljiltä taas huomattavasti huonompaa, mutta tilanne parantuu kokoajan. Iltaisin juon suurimman osan nesteistä ja tottumisen jälkeen se on lakannut juoksuttamassa yöllä vessassa. Poikkeuksia tietysti on.
Levottomia ajatuksia
Mietin pitkään kirjoitanko mitään aiheesta, mutta päätin lopulta sitten kirjoittaa pienen pätkän. Nimittäin, minua vaivaa levottomuus.
Epäilen sen johtuvan tästä kotonaolosta, kun "seinät kaatuu päälle".
Olen monesti kuullut ihmisten sanovan kotonaollessa tuon lauseen. En ole oikeastaan tajunnut mitä se tarkoittaa ennen kuin nyt.
Huomaan nimittäin olevani huolissani asioista, joihin en voi vaikuttaa. En ole yleensä sellainen murehtija ja osaan sulkea ikävät asiat, jotka eivät ole vaikutusvallassani, pois mielestä. Tällä kertaa se vaan ei onnistu.
Ja huolenaiheeni on tuo Ukrainan tilanne ja se mitä siitä seuraa.
On ollut suorastaan valaisevaa herätä ymmärtämään se minkälaisten voimien vieressä tässä asutaan ja elellään. Ja etenkin se, että minkälainen johtaja niillä voimilla on. Ja kuinka kaikki voi hetkessä muuttua.
Tämä asia on vaivannut minua nyt pari viikkoa oikeastaan ihan päivittäin ja olen seurannut uutisia useita kertoja päivässä ja huomaan olevani levoton. Epäilen stressitason olevan normaalia korkeammalla siitä johtuen ja sen myötä painon vaihtelukin on ollut suurempaa.
Toivon, että huominen ratkaisee tilanteen niin, että sotilaalliselta konfliktilta vältytään ja tilanne lähtee siitä sitten laukeamaan ja rauhoittumaan.
Onko lukijoissa muita, jotka seuraavat Ukrainan tilannetta?
Taas on takana yksi paastopäivä ja niinkuin eilen kirjoittelin, se meni ihmeen helposti.
Paastoaikaa tuli 38h ja kaloreita sinä aikana noin 500kcal.
Paino tippui eilisaamusta 1,8kg joten vaaka näytti aamulla 105,7kg. Nesteet lähti selvästi liikkeelle, sillä yöllä kävin kaksi kertaa vessassa (lapsen takia heräilyjen yhteydessä) ja aamulla otsassa oli kupla. :D
Tällä kertaa nesteet oli todella tiukassa, sillä illalla join 3 litraa nesteitä sen lisäksi mitä päivän aikana olin juonut.
Nyt suunnitelma on aloittaa juominen tehokkaammin nyt heti aamusta.
16:8
Ruokaikkuna aukesi tänäaamuna varhaisella lounaalla klo 10. Lounaaksi söin 2kpl jauhelihapihviä (yht n. 438kcal), raejuustoa, punajuurta, porkkanaa, oliivia ja brie-juustoa. Lisäksi sitten jälkiuuniruispala floralla, jahtimakkaralla ja kahdella arkijuustosiivulla (250kcal).
Yhteensä lounaan kalorit olivat noin 1000kcal
Päivällinen jäi päivän toiseksi ja viimeiseksi ateriaksi venyessään myöhään ja ollessaan tosi tuhti. Päivällisellä söin sienilihapiirakkaa vihersalaatin ja punajuuripikkelsin kanssa. Jälkiruuaksi teetä, kääretorttua, viipale kuivakakkua ja jäätelötikku. Kaloreita humpsahti varmasti reilu 1000kcal yhteensä, joten iltapalan jätin sillä varjolla väliin.
Pientä hyötyliikuntaa tänään onneksi tuli pienen työkeikan muodossa 1,5h.
- Välikommenttina täytyy muuten todeta, että mies kävi aamulla vaa´alla ja mittailtiin vatsanympärystä ja hyvät lukemat sieltä kurkisti. Tammikuusta lähtien mieheltä on tippunut 6,3kg käytännössä vaan syömällä. Hän on noudattanut ruokaikkunaa yhtä kauan kuin minäkin :) Täytyy olla tyytyväinen :)
Plussia ja miinuksia
Eilen surffaillessani ja lueskellessani ympäri nettiä paastoiluasioista törmäsin Patrik Borgin blogiin Pöperöproffa ja mielenkiintoiseen aiheeseen siellä.
Patrik oli kirjoittanut nälkävelasta.
Se on mielenkiintoinen aihe ja oikeastaan tukee sitä ajatusta, joka minulla on ollut tässä tätä projektia aloittaessa. Siis se ajatus, etten voi piinata itseäni näkemällä jatkuvaa nälkää ja kulkemalla miinuskaloreilla vaan muutos täytyy tapahtua hitaasti niin, että pää ja keho pysyy mukana.
Leangains-tyyppinen pätkäpaastoilu on ainakin minun mielestäni ja minun kropan mukaan sellainen, jolla nälkävelkaa ei pääse syntymään - ainakaan silloin, kun kalorit pitää lähellä sitä kulutusta. Päivittäinen paasto sitten kuitenkin auttaa siinä, että paino pikkuhiljaa tippuu ja liikunnalla tietenkin pääsee vaikuttamaan.
Näissä isoissa lukemissa, joissa nyt olen, on helppo vielä aika isoilla kaloreilla ja annoksilla saada kuitenkin painoa vielä alas.
5:2-paastoilu tuntuu myös kohtalaisen hyvältä, vaikkakin aiheuttaa enemmän mielitekoja kuin päivittäinen paastoaminen. Päivästä riippuu kuinka paljon tarvitsee kärsiä nälkää paastopäivänä. Eilen oli sellanen päivä, ettei näläntuntua oikein ollut juuri ollenkaan muttei joka kerta ole ollut niin.
Tasapainoilua
Reissun myötä paino ei ole tippunut aiempaan tahtiin ja heti joutuu sitten erilailla perustelemaan asioita itselleen ja muistuttaa itseään siitä, ettei se vauhti vaan suunta. Toisaalta tämä paastopäivien pitäminen on myös auttanut siinä, että turvotuksista pääsee eroon kohtalaisen kivuttomasti ja nopeasti.
Vedenjuonti on reissun jäljiltä taas huomattavasti huonompaa, mutta tilanne parantuu kokoajan. Iltaisin juon suurimman osan nesteistä ja tottumisen jälkeen se on lakannut juoksuttamassa yöllä vessassa. Poikkeuksia tietysti on.
Levottomia ajatuksia
Mietin pitkään kirjoitanko mitään aiheesta, mutta päätin lopulta sitten kirjoittaa pienen pätkän. Nimittäin, minua vaivaa levottomuus.
Epäilen sen johtuvan tästä kotonaolosta, kun "seinät kaatuu päälle".
Olen monesti kuullut ihmisten sanovan kotonaollessa tuon lauseen. En ole oikeastaan tajunnut mitä se tarkoittaa ennen kuin nyt.
Huomaan nimittäin olevani huolissani asioista, joihin en voi vaikuttaa. En ole yleensä sellainen murehtija ja osaan sulkea ikävät asiat, jotka eivät ole vaikutusvallassani, pois mielestä. Tällä kertaa se vaan ei onnistu.
Ja huolenaiheeni on tuo Ukrainan tilanne ja se mitä siitä seuraa.
On ollut suorastaan valaisevaa herätä ymmärtämään se minkälaisten voimien vieressä tässä asutaan ja elellään. Ja etenkin se, että minkälainen johtaja niillä voimilla on. Ja kuinka kaikki voi hetkessä muuttua.
Tämä asia on vaivannut minua nyt pari viikkoa oikeastaan ihan päivittäin ja olen seurannut uutisia useita kertoja päivässä ja huomaan olevani levoton. Epäilen stressitason olevan normaalia korkeammalla siitä johtuen ja sen myötä painon vaihtelukin on ollut suurempaa.
Toivon, että huominen ratkaisee tilanteen niin, että sotilaalliselta konfliktilta vältytään ja tilanne lähtee siitä sitten laukeamaan ja rauhoittumaan.
Onko lukijoissa muita, jotka seuraavat Ukrainan tilannetta?
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Paastopäivä-päivä-paastopäivä
Keskiviikkona paastopäivä vilahti iltaan asti kivasti, mutta sitten söin vielä illalla kaksi leipää (yht 500kcal). Eli kalorit olivat sitten lopulta yhteensä noin reilu 1000kcal. Ensimmäiset 24h meni kuitenkin alle 500 kcal, joten siinä mielessä aivan bueno.
Eilinen sen sijaan oli taas normisyöntipäivä niin, että aloitin aamulla kananmunalla ja jatkoin lounaalla varsinaisesti ikkunan avaten. Eilen syömiset oli aika huonoja, kun olin liikenteessä pitkin päivää ja kauppareissulta tarttui matkaan mm. suklaata.
Ekan paastopäivän jälkeen tulos oli -1kg, joten olin siis viikon takaisessa lähtötilanteessa 106,5kg. Tänäaamuna tuo kilo oli taas palannut "normisyöntipäivän" jälkeen.
Ja tänäaamuna sitten päätin taas aloittaa paaston näläntunteen puuttuessa.
Eilen illalla lopetin syömisen klo 20 ja siitä sitten meni ensimmäiset 19 h syömättä. Päivälliseksi söin kanakeiton lopun raejuustolla ja näkkärinpalasella. Lisäksi sitten palanen kiwiä. Se jäännee viimeiseksi ateriaksi tänäpäivänä.
Keskiviikon paastopäivä tuntui jotenkin paljon vaikeammalta kuin tämä tämänpäiväinen. Toisaalta olen tänään ollut liikenteessä aamusta alkaen enkä ehtinyt sitten edes ajatella mitään syömistä. Nälkäkään ei vaivannut, joten helppo juttu senkin takia. Jostain syystä kuitenkin minua on väsyttänyt kovasti sen lisäksi, että nesteitä tuntuu taas kertyneen. Silmäpussit ovat viimeaikoina esiintyneet yllättävän usein kasvoillani.
Syömisen jälkeen taas vähän tuntuu, että jotain pitäisi laittaa suuhun, mutta vedenjuonnilla täytyy nyt loppuilta pärjätä. Kalorit ovat arviolta 485kcal, joten paljoa ei ole enää varaa syöpötellä. Suunnitelmana on vielä juoda vähän teetä tilkalla maitoa ja steviaa ja loppuilta sitten vaan tosiaan juoda sitä vettä.
Huomenna palataan taas ruokaikkunaan, jonka suunnittelen avata joskus 10-11 aikaan.
Päivät eivät todellakaan ole toistensa kaltaisia ja sama pätee paastopäiviin. Toisina päivinä paasto menee helposti, toisina päivinä se on vaikeampaa ja vaatii kovemmin sinnittelyä.
Mut näillä tänään :)
Eilinen sen sijaan oli taas normisyöntipäivä niin, että aloitin aamulla kananmunalla ja jatkoin lounaalla varsinaisesti ikkunan avaten. Eilen syömiset oli aika huonoja, kun olin liikenteessä pitkin päivää ja kauppareissulta tarttui matkaan mm. suklaata.
Ekan paastopäivän jälkeen tulos oli -1kg, joten olin siis viikon takaisessa lähtötilanteessa 106,5kg. Tänäaamuna tuo kilo oli taas palannut "normisyöntipäivän" jälkeen.
Ja tänäaamuna sitten päätin taas aloittaa paaston näläntunteen puuttuessa.
Eilen illalla lopetin syömisen klo 20 ja siitä sitten meni ensimmäiset 19 h syömättä. Päivälliseksi söin kanakeiton lopun raejuustolla ja näkkärinpalasella. Lisäksi sitten palanen kiwiä. Se jäännee viimeiseksi ateriaksi tänäpäivänä.
Keskiviikon paastopäivä tuntui jotenkin paljon vaikeammalta kuin tämä tämänpäiväinen. Toisaalta olen tänään ollut liikenteessä aamusta alkaen enkä ehtinyt sitten edes ajatella mitään syömistä. Nälkäkään ei vaivannut, joten helppo juttu senkin takia. Jostain syystä kuitenkin minua on väsyttänyt kovasti sen lisäksi, että nesteitä tuntuu taas kertyneen. Silmäpussit ovat viimeaikoina esiintyneet yllättävän usein kasvoillani.
Syömisen jälkeen taas vähän tuntuu, että jotain pitäisi laittaa suuhun, mutta vedenjuonnilla täytyy nyt loppuilta pärjätä. Kalorit ovat arviolta 485kcal, joten paljoa ei ole enää varaa syöpötellä. Suunnitelmana on vielä juoda vähän teetä tilkalla maitoa ja steviaa ja loppuilta sitten vaan tosiaan juoda sitä vettä.
Huomenna palataan taas ruokaikkunaan, jonka suunnittelen avata joskus 10-11 aikaan.
Päivät eivät todellakaan ole toistensa kaltaisia ja sama pätee paastopäiviin. Toisina päivinä paasto menee helposti, toisina päivinä se on vaikeampaa ja vaatii kovemmin sinnittelyä.
Mut näillä tänään :)
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Kilon plussa
Tämän viikon tulos on +1kg. Huh.
Eilen illalla tilanne näytti vielä erittäin epätoivoiselta vaa´an näyttäessä YLI 110KG! Tänä aamuna lukema oli 107,5kg. Perjantain lukemaan (paastopäivän jälkeiseen) on +1,9kg
Eilen illalla lopetin syömisen noin klo 18 aikoihin tarkoituksena paastota torstaiaamuun päästäkseni eroon turvotuksista. Tänäaamuna tuntuu, että viikonlopun aikana kerätyillä glukoosivarastoilla mennään vielä monta päivää :D En ole syönyt vielä enkä aio syödä ennen kuin on pakko, sillä nälkä kasvaa syödessä.
Vedenjuonti hieman takkuaa, kun vesi ei meinaa maistua. Lasi kerrallaan yritän vesitavoitetta saada täyteen.
Reissussa ekana aamuna heräsin aika tukkoisena eikä olo ole juuri helpottanut. Onneksi kuitenkin päivisin ja jalkeilla nenä pysyy auki ja olo kohtalaisena. Kotimatkalla ongelmaksi tuli vatsakipu ja mies onkin nyt kotona kuumeen ja vatsakivun takia. Saa nähdä iskeekö vatsatauti minuun vai selviänkö vaan tällä flunssailulla.
Tästä päästäneen jossain vaiheessa takaisin normaaliarkeen. Jos olo on sopiva iltapäivällä, niin suuntaan kevyelle lenkille tuonne tuuliseen auringonpaisteeseen.
Se jää nähtäväksi kuinka tämä päivä tästä pyörähtää käyntiin.
Eli täällä taas :)
Eilen illalla tilanne näytti vielä erittäin epätoivoiselta vaa´an näyttäessä YLI 110KG! Tänä aamuna lukema oli 107,5kg. Perjantain lukemaan (paastopäivän jälkeiseen) on +1,9kg
Eilen illalla lopetin syömisen noin klo 18 aikoihin tarkoituksena paastota torstaiaamuun päästäkseni eroon turvotuksista. Tänäaamuna tuntuu, että viikonlopun aikana kerätyillä glukoosivarastoilla mennään vielä monta päivää :D En ole syönyt vielä enkä aio syödä ennen kuin on pakko, sillä nälkä kasvaa syödessä.
Vedenjuonti hieman takkuaa, kun vesi ei meinaa maistua. Lasi kerrallaan yritän vesitavoitetta saada täyteen.
Reissussa ekana aamuna heräsin aika tukkoisena eikä olo ole juuri helpottanut. Onneksi kuitenkin päivisin ja jalkeilla nenä pysyy auki ja olo kohtalaisena. Kotimatkalla ongelmaksi tuli vatsakipu ja mies onkin nyt kotona kuumeen ja vatsakivun takia. Saa nähdä iskeekö vatsatauti minuun vai selviänkö vaan tällä flunssailulla.
Tästä päästäneen jossain vaiheessa takaisin normaaliarkeen. Jos olo on sopiva iltapäivällä, niin suuntaan kevyelle lenkille tuonne tuuliseen auringonpaisteeseen.
Se jää nähtäväksi kuinka tämä päivä tästä pyörähtää käyntiin.
Eli täällä taas :)
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Maaliskuun eka punnitus
 |
| Viikonlopun herkutteluita |
Vaaka antoi lukemaksi 106,5kg ja näin ollen pääsen kuittaamaan reilun viikon tulokseksi -1,2kg.
Viikonloppuna tilanne oli aika pahalta vaikuttava kaiken herkuttelun keskellä, mutta maanantainen paastopäivä 500kcal syömisillä sitten käänsi kelkan ja pääsin eroon turvotuksista.
 |
| Rockyroad <3 |
Edelleenkään tarkoitus ei ole saada mitään huimavauhtista pudotusta aikaiseksi vaan pysyviä tuloksia ottaen huomioo se, että loppuelämäni aikana minun tulee pystyä noudattamaan nyt opettelun alla olevia tapoja.
Pikkukakkosasioista
Muutama sananen toisen lapsen toiveesta, joka on nyt saanut ihan uutta intoa tästä alkaneesta kierrosta.
Mitään valtavia toiveita en elättele sen suhteen, että kierrot muuttuisivat säännöllisiksi yhtäkkiä ja kaikki onnistuisi tuosta noin vaan - mutta pientä toivonkipinää pitää yllä se, että huomasin ovulaation ennen kierron alkua.
Minun tekisi mieli hankkia ovistestejä, sillä lapsettomuusaikana ne ehtivät tulla tutuiksi ja osaksi lapsitoiveen täyttämää elämää. Nyt ne vaan ei enää ole tarpeellisia, mikäli ovulaatio tuntuu yhtä selvästi kuin nyt viimeksi tuntui. Tunnen vaan tarvetta "tehdä jotain konkreettista" sen asian eteen (eli tikutella ovista).
Meillä lapsettomuus oli käytännössä selittämätöntä, sillä miehellä on siittiöitä (vaikkakin alentunut tiheys) ja minä ovuloin (vaikkakin harvoin). Hankaluuksia aiheuttaa pco-tyyppiset munasarjat, jotka koittavat kypsytellä aina liikaa soluja ja näin ollen ovulaatio häiriintyy.
Nyt tuo spontaanisti ilmaantunut ovulaatio antaa pientä toivoa sen suhteen, että jotain olisi tehtävissä kotonakin eikä hoitoihin olisi pakko lähteä. Se olisi taloudellisestikin huomattavasti kannattavampaa saada lapsi alulle kotona.
Paino ja vauvakuume
Tällä hetkellä alan olla painossa, jossa aloin odottaa esikoista. Tavoitteena olisi kuitenkin päästä painon kanssa alemmas ennen raskautumista ja edes hoitohin lähtöä. Toisaalta moni asia puhuu myös sen puolesta, ettei pitäisi jäädä odottelemaan.
Viimeksi pudottaessani painoa pääsin juuri ja juuri lievän lihavuuden ylärajan tuntumaan, noin 85kg. Silloin tavoitteeni oli vain pudottaa painoa "keinolla millä hyvänsä" ja mahdollisimman nopeasti. Liikuin paljon ja söin Jutan ohjeiden mukaan. Paino tippui kyllä hurjaa kyytiä, mutten oppinut mitään.
Tai siis opin sen, että pitää nähdä jatkuvaa nälkää ja harrastaa paljon kovaa liikuntaa laihtuakseen ja jos repsahtaa, niin sitten on huono ihminen ja ansaitsee ikuisen lihavuuden. ;)
Kun se "kuuri" loppui palkintomatkaan ja elämässä tapahtui kaikenlaista muutakin, niin paino lähti nousuu. Ensin ihan hitaasti ekoina kuukausina, mut sitten lopulta kokoajan nopeammin.
En ollut opetellut syömään kulutukseni mukaan ja oikeastaan podin siitä huonoa omatuntoa, jos söin sen mitä kulutin. Osasin vain laihduttaa, mutten jaksanut pitää itseäni kurissa ja seurauksena, että söin holtittomasti. En herkkuja, mutta aivan liian suuria annoksia ruokaa.
Tällä kertaa se isoin urakka on oppia syömään kulutuksen mukaan. Oppia hallitsemaan painoa siinä missä se milloinkin on ja unohtaa nopeat laihdutukset ja kova rääkki. Sellaista en voi jatkaa lopun elämääni, joten ratkaisu täytyy löytää muualta.
Loppuviikko
Loppuviikolle oli suunnitelmissa salia, mutta ilmaantuneiden kipeyden tunteiden myötä täytynee jättää salit väliin. Olen lähdössä viikonloppuna reissuun, joten pakkaamista riittää taas. Ja reissussa olisi kiva olla voimissa ja terveenä.
Ensiviikon punnitus sattuu sitten taas keskiviikolle normaalista poiketen. Sen jälkeen sitten pääsen palaamaan takaisin normipunnituspäivään - ellen vaihda keskiviikkoa uudeksi päiväksi kokonaan.
- Se jää harkintaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)