Eilen illalla hommat karkasivat käsistä ja söin ylimääräistä.
Painokin siitä hyvästä nousi sitten aamuksi, mut sitä en nyt jää murehtimaan.
Tänään meni sitten taas oikein hyvin ja vain sen ansiosta, että olin liikenteessä sen sijaan, että olisin täällä jääkaapin ovea naristellut. Huomiseksi ehkäpä onnistuin saamaan samanlaisen pelastuksen eli tekemistä käsille ja pois kotoa!
Mut lyhyestä virsi kaunis. Nyt painun nukkumaan, että huomisesta tulee kiva päivä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvä mieli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvä mieli. Näytä kaikki tekstit
perjantai 24. lokakuuta 2014
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Neljän viikon tulos!
Noniin.
Odotettu ja jännitetty aamu koitti!
Tulokseksi sain -7,4kg tälle menneelle neljälle viikolle ja olen oikein tyytyväinen siihen !
Viimeviikon tulos oli 2,4kg. Ja noin kova tulos johtuu siis vain siitä, että oli niitä reissuturvotuksia siinä keskiviikkoaamun punnituksessa.
Kalorivajetta jäi edelleen reilusti, kun kalorit ovat noin 1300kcal, mutta ketoosi tähän varmaankin katkeaa.
Se harmittaa, että taas sitten tulee vastaan mieliteot ja syömähimot ja se nälkä. Tai noh, niitä syömähimoja tässä jo tulikin, kun teen ihan liian herkullista ruokaa perheelle.
Jatkossa saavat syödä pelkkää soppaa.
Tasoharkintaa
Nälkä kasvaa syödessä, niinsanotusti ja pakko myöntää, etten jaksaisi odottaa alempia lukemia. Samoin mietin sitä, että onko järkevää kasvattaa syömishimoja ja mennä tällä paastoplussalla (jota olen kyllä vähänväliä soveltanut) vai olisiko viisainta kuitenkin sitten nousta jo seuraavalle portaalle. Paino kyllä putoaa seuraavillakin portailla, sillä sen verran kaloreita olen tässä moneen kertaan syönyt kuin mitä 3-tasolla syödään.
Tällä hetkellä motivaatio kaloreiden laskemiseen on myös olemassa, joten ehkäpä se korkeampi taso ja enemmän "oikeaa ruokaa" olisi vastaus minulle.
Toisaalta - olen palaamassa töihin alle kahden viikon päästä, jonka jälkeen alkaa myös työpaikan lounasruokalassa käynti. Ehkä on parasta pysyä sinne asti paastolla ja nostaa tasoa sitten vaikka sinne 3-tasolle asti, jotta se työpaikkaruokailu onnistuu. Se on kuitenkin sellainen tärkeä juttu minulle ja asia, jota tulen harrastamaan aina töissä ollessa. Eli siinä mielessä ajattelen, että olisi hyvä oppia myös syömään sitä ruokaa sielläkin kohtuudella.
Saatanpa ottaa tason noston puheeksi valmentajan kanssa ensikerralla ja nostaa tason siihen 2-tasolle ensiviikosta alkaen ja pysyä sillä tasolla sitten vaikka viikon tai kaksi. Sen jälkeen kolmos- tai nelostasolle, jota voisin ajatella noudattaa sitten pidemmän aikaa.
Saa nähdä.
Pätkäpaastoilu houkuttaa
Juuri tällä hetkellä syömishimoissani kuulen äänen kuiskivan, että lopetan camppailun ja siirryn pätkäpaastolle, jossa kuitenkin saa syödä normaalisti paitsi paastopäivinä.
Mutta en vielä aio antaa periksi
Mut tällä tänään.
Harkinnassa muuten on vaa´alla käynnin rajoittaminen, jos painon heittelyt ja syöminen alkaa stressata enemmälti. Seuraan tilannetta.
Odotettu ja jännitetty aamu koitti!
Tulokseksi sain -7,4kg tälle menneelle neljälle viikolle ja olen oikein tyytyväinen siihen !
Viimeviikon tulos oli 2,4kg. Ja noin kova tulos johtuu siis vain siitä, että oli niitä reissuturvotuksia siinä keskiviikkoaamun punnituksessa.
Kalorivajetta jäi edelleen reilusti, kun kalorit ovat noin 1300kcal, mutta ketoosi tähän varmaankin katkeaa.
Se harmittaa, että taas sitten tulee vastaan mieliteot ja syömähimot ja se nälkä. Tai noh, niitä syömähimoja tässä jo tulikin, kun teen ihan liian herkullista ruokaa perheelle.
Jatkossa saavat syödä pelkkää soppaa.
Tasoharkintaa
Nälkä kasvaa syödessä, niinsanotusti ja pakko myöntää, etten jaksaisi odottaa alempia lukemia. Samoin mietin sitä, että onko järkevää kasvattaa syömishimoja ja mennä tällä paastoplussalla (jota olen kyllä vähänväliä soveltanut) vai olisiko viisainta kuitenkin sitten nousta jo seuraavalle portaalle. Paino kyllä putoaa seuraavillakin portailla, sillä sen verran kaloreita olen tässä moneen kertaan syönyt kuin mitä 3-tasolla syödään.
Tällä hetkellä motivaatio kaloreiden laskemiseen on myös olemassa, joten ehkäpä se korkeampi taso ja enemmän "oikeaa ruokaa" olisi vastaus minulle.
Toisaalta - olen palaamassa töihin alle kahden viikon päästä, jonka jälkeen alkaa myös työpaikan lounasruokalassa käynti. Ehkä on parasta pysyä sinne asti paastolla ja nostaa tasoa sitten vaikka sinne 3-tasolle asti, jotta se työpaikkaruokailu onnistuu. Se on kuitenkin sellainen tärkeä juttu minulle ja asia, jota tulen harrastamaan aina töissä ollessa. Eli siinä mielessä ajattelen, että olisi hyvä oppia myös syömään sitä ruokaa sielläkin kohtuudella.
Saatanpa ottaa tason noston puheeksi valmentajan kanssa ensikerralla ja nostaa tason siihen 2-tasolle ensiviikosta alkaen ja pysyä sillä tasolla sitten vaikka viikon tai kaksi. Sen jälkeen kolmos- tai nelostasolle, jota voisin ajatella noudattaa sitten pidemmän aikaa.
Saa nähdä.
Pätkäpaastoilu houkuttaa
Juuri tällä hetkellä syömishimoissani kuulen äänen kuiskivan, että lopetan camppailun ja siirryn pätkäpaastolle, jossa kuitenkin saa syödä normaalisti paitsi paastopäivinä.
Mutta en vielä aio antaa periksi
Mut tällä tänään.
Harkinnassa muuten on vaa´alla käynnin rajoittaminen, jos painon heittelyt ja syöminen alkaa stressata enemmälti. Seuraan tilannetta.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Liian helppoa?
Musta tuntuu nyt jotenkin sellaselta huijarilta, kun tää on vaan ihan kauheen helppoo. En osannut etukäteen yhtään ajatella miten helppoa tämä vois olla, vaikka luinkin asiasta.
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.
Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.
Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.
Mut eiköhän homma suttaannu.
Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.
- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...
Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.
Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.
Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.
Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.
Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.
Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...
Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.
Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.
Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?
Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista
Ei tietysti pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tässä ollaan vasta nyt viisi päivää lusittu tätä kakkua, eli eiköhän ne ongelmat ole vasta edessä.
Mut joo, käsittämätöntä. Nälkä ei ole eikä niitä mielitekojakaan juuri ole.
Reissuunlähtö kyllä jännittää. Olen lähdössä lapsen kanssa kahdelleen reissuun loppuviikosta ja viipyä siellä sitten ainakin viikon. Se jännittää, että tuleeko reissussa kiusauksia.
Tarkoitus on pysyä ihan vaan pussikuurin parissa syöden ne 200 kcaloria ekstraa, mut thats it. Etukäteen täytyy varmaan ilmotella ihmisille, että eivät minua varten varaa mitään.
Muut ei varmaan ole ongelma, kuin omat isovanhemmat, jotka eivät tule ymmärtämään vaikka kuinka sanoisin, etten tarvitse mitään. Mut taidan heidän luonaan käymistä ja yöpymistä siirtää sitten mahdollisimman myöhään ja jättää viipymisen vähäiseksi, niin ei tarvitse selitellä ja väitellä siitä syömisestä. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta isovanhempieni luona on ihan parhaat paikat majoittua, kun on oma yksiö sitä varten.
Mut eiköhän homma suttaannu.
Oikea tapa?
Erään ystävän kanssa tänään otin puheeksi tämän cambridgen ja sain aikaan hyvän keskustelun aiheesta. Hän opiskelee ja valmistuu ihan juuri Personal traineriksi ja omaa (jo lähtökohtaisestikin) hyvät tiedot ja taidot laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista sekä sit treenaamisesta ja urheilusta.
Olen menossa hänen luokseen reissun aikana ja halusin varoittaa dietistäni. Jostain syystä tunsin suurta tarvetta selittää hänelle miksi olen valinnut pussikuurin. Ja aikani siinä selitellessä sitten jotenkin itsellenikin valkeni se, että en ole ihan henkisesti valmis myöntämään olevani millään pussikuurilla.
Jotenkin se tuntuu, että se ei ole se "oikea tapa" laihtua tai tehdä remonttia elämäntapoihin. Oikea tapa on minun mielestä paljon vaikeampi ja sen pitää olla sellainen, että jokaisen keräämänsä kilon kohdalla kuuluu tehdä paljon töitä ja tuntea se nahoissaan, jotta osaa sitten arvostaa sitä pudotusta ja jotta sitten oppii asiasta jotain. Oikeaan tapaan myös kuuluu reipas liikunta, ahkera salilla käyminen tai vähintään kotijumppaaminen sekä monipuolinen ja terveellinen syöminen huolehtien siitä, että saa kaiken tarvittavan. Oikeaan tapaan kuuluu myös tietynlainen asenne - kaikkeen. Silloin pidetään elämä kaikin tavoin hallinnassa ja pysytään hyvällä tuulella ja selkä suorassa.
- ja tässä päästään taas yhdellä tapaa asian ytimeen, siis siihen miksi minulla on vaikea ylläpitää saavutettuja tuloksia ja miksi homma aina repsahtelee käsistä.
Ongelma on siis siinä, että omat odotukseni ja ajatukseni ovat jotenkin sellaista "Sotilas Jane"-tyyppistä meininkiä, että treenataan kuin hullu ja saadaan isot lihakset ja piestään kaikki miehet ja pelastetaan paskapäinen pomo varmalta kuolemalta jne.
Ja kun paino lähtee nousuun, niin joudun jo kauhun valtaan ajatellessani sitä työmäärää, jonka omasta mielestäni joudun tekemään, jotta se painonnousu pysähtyy ja se saadaan laskemaan. Se on joko 100% tai -100%...
Ja seurauksena näistä ylimitotetuista reaktioista mieleeni tulee sitten kaikenlaisia ylipääsemättömiä mielen barrikadeja sen suhteen, että saisin jatkettua elämäntavan opettelua vaikka niitä takapakkeja tuleekin. Jokainen takapakki saa liian suuret mittasuhteet ja koen epäonnistuneeni ja sitten voikin antaa periksi "kun en taas jaksa mitään sotilaskurileiriä hirmumäärällä treeniä ja jatkuvalla nälällä".
Jos teen jotain, teen sen "isolla siveltimellä". Puhun isolla äänellä, lakaisen laajalla kaarella, treenaan hiki hatussa veren maku suussa hiukset päästä tippuen ja kaloreita laskien nautiskellen nälästä ja ajatellen, että jollain näillä asioilla olisi sitten merkitystä.
Unohdan liian helposti sen, että määränpää ei ole se tärkein vaan matka, sillä sitä matkaa kuitenkin mielellään tekisin vielä vuosikymmeniä. Silti sorrun ajattelemaan vähän väliä, että jossain kohtaa olisi se päätös, jonka jälkeen sitten voisi "elää normaalisti".
Ja kun se normaalisti eläminen tarkoittaa minun tapauksessa sitä yli satakiloisen elämää, josta olen tainnut aiemminkin jo puhua.
Jos ja kun saan painoa pois toivottavasit reilusti ja ensikertaa aikuisiällä pääsen normaalipainon lähelle niin toivon matkanvarrella oppivani jotain.
- Noh, opinhan minä kokoajan, mut liian helposti se oppi unohtuu.
Toivon, että tällä kertaa esteenä ei enää olisi se pelko siitä verenmakusuussahikikarpaloitaitkientreenausta ja nälkää kuukausitolkulla, jotta paino pysyy kurissa vaan, että lopulta mieleni rauhoittaa se realismi, että kokonaisuus ratkaisee.
Jos painan nyt vähemmän kuin vuosi sitten, niin se on hieno juttu. Ja jos vuoden päästä painan vähemmän kuin nyt, niin se on hieno juttu. Ja se riittää, vaikkei se määrä olisi mikään valtava.
Jatkoa ajatellen minulla on valtava määrä päätyötä tehtävänä sen suhteen, että oikeasti opin elämään siinä painossa, jonne pääsen ja että siitä tulee oikeasti elämäntapa - eikä vaan tilanne, jossa pärjätään hirmu itsekurilla ja ruoskinnalla.
Paljon sanoja, mutta vähän asiaa...
Mut ehkä kiteytys on se, että minulla on vielä paaaaaljon opittavaa monista asioista, mut hyvässä alussa jo ollaan.
Huh. Minkähänlainen vuodatus tästä tuli? Täytynee lukea jälkikäteen ja korjata ajatusvirheet, kun nyt kirjoitin vaan ihan täysiä sen mitä sormet vaan ehti ajatuksia näpyttää ruudulle.
Minkälaisia ajatuksia muilla? Miten olette ajatelleen selättää painonnousun, kun laihdutus loppuu? Ja miten te kanssaCamppaajat koette sen pussikuureilun ja muille kertomisen? Tarviiko sitä edes kertoa muille?
Jälkilisäys...
Huomasin pohtineeni ihan samoja viimeksikin urakan alkupuolella ja edellinen pohdinta löytyy tästä tekstistä Mittasuhteista
lauantai 27. syyskuuta 2014
Ketoosissa vaiko eikäkö?
Jeah! Hieno homma! Neljäs päivä pian lusittuna ja mieli on oikein hyvä - ainakin siis jo tässä vaiheessa.
No ei vaan, eipä ole kyllä valittamista.
Voin vaikka vannoa, että ensimmäinen kerta go fat go-ruokavaliolla oli tähän verrattuna ihan helvettiä. Kolmantena päivänä olo oli aivan hirveä, kun oksetti ja heikotti ja pyörrytti ja särki päätä ja vaikka mitä. Nyt ei ole mitään ollut kyllä siihen verrattuna.
Sitä nälkätuntemusta on, jonka tunnistan aiemmilta laihdutuksilta, kun vatsa huutelee, että naposteltavaa pitäisi saada.
Tällä kertaa kaikki on mennyt ihan tosi helposti. Välillä on ollut nälkä, mut se on ihan terveellinen tunnen sinänsä ja sitten se nälkä on hävinnyt pirtelöillä.
Tänään muuten vuorossa oli aamupalaksi suklaapirtelö ja iltapalaksi vanilijapirtelö, joista tuli muuten huippuherkkua, kun tehosekoitin ne kylmän veden ja kolmen jääpalan kanssa!
Lounaaksi söin salaattia citymarketin salaattipöydästä. Salaattiannoksen paino oli 270g ja toivon, ettei kalorit menneet ainakaan paljoa yli. Päivälliseksi oli vihanneskeitto ja raejuustoa sekä tomaatti. Tomaatti ei muuten kuulunut päivälliseen, mutta otin sen silti.
Mikä boogie?
Aamulla oli hieman heikotusta ja tuskanhikimäistä meininkiä, mutta se meni sitten kyllä ohitse siinä. En ole varma menikö se syömisen jälkeen vai ennemmin, mut olo kuitenkin parani. Ilmavaivat alkoivat muutama päivä siten ja jatkuvat edelleen ja vatsa on toiminut vielä tähän asti.
Ketoosista en tiedä, siis että olenko mennyt ketoosiin, sillä hengitykseni ei kuulemma haise. En tiedä miksi niin ei ole tapahtunut, kun kuitenkin oon mennyt ohjeiden mukaan. Toisaalta ekana päivänä en punninnut annosta, mut ei se pitänyt silti todellakaan mennä pahasti yli ja eilen saatoin syödä liikaa tomaattia salaatissa. Mut ei siitäkään pitäis mitään isoa määrää tulla mitään hiilareita. Voi jehna.
Noh, mut ehkä sitten kuitenkin jossain vaiheessa pääsen siihen jos en jo ole.
Ihan hyvällä ololla jokatapauksessa olin ketoosissa tai en.
Mutta kokonaisuudessaan näistä neljästä päivästä tämä on ollut kyllä pahin, vaikkei siis paha laisinkaan.
Syötävien pussien lista pitenee:
Nyt sieltä löytyy minttusuklaa, cappucino, vanilija, kana-sieni... ? unohdinko jonkun?
No, oli miten oli.
Ja niin! Paino oli tänäaamuna 105,6kg, eli yhteensä pudonnut 2,9kg tässä kolmessa päivässä.
Kokoajan putoamisvauhti hidastuu - tietenkin, mut oon nyt jo hirmu hyvällä mielellä tästä tuloksesta. Toivon, että joku sataa grammaa vielä tälle viikolle tippuu, mut hyvä alku jokatapauksessa!
Mut nyt ei sit muuta kuin, että jatketaan!
No ei vaan, eipä ole kyllä valittamista.
Voin vaikka vannoa, että ensimmäinen kerta go fat go-ruokavaliolla oli tähän verrattuna ihan helvettiä. Kolmantena päivänä olo oli aivan hirveä, kun oksetti ja heikotti ja pyörrytti ja särki päätä ja vaikka mitä. Nyt ei ole mitään ollut kyllä siihen verrattuna.
Sitä nälkätuntemusta on, jonka tunnistan aiemmilta laihdutuksilta, kun vatsa huutelee, että naposteltavaa pitäisi saada.
Tällä kertaa kaikki on mennyt ihan tosi helposti. Välillä on ollut nälkä, mut se on ihan terveellinen tunnen sinänsä ja sitten se nälkä on hävinnyt pirtelöillä.
Tänään muuten vuorossa oli aamupalaksi suklaapirtelö ja iltapalaksi vanilijapirtelö, joista tuli muuten huippuherkkua, kun tehosekoitin ne kylmän veden ja kolmen jääpalan kanssa!
Lounaaksi söin salaattia citymarketin salaattipöydästä. Salaattiannoksen paino oli 270g ja toivon, ettei kalorit menneet ainakaan paljoa yli. Päivälliseksi oli vihanneskeitto ja raejuustoa sekä tomaatti. Tomaatti ei muuten kuulunut päivälliseen, mutta otin sen silti.
Mikä boogie?
Aamulla oli hieman heikotusta ja tuskanhikimäistä meininkiä, mutta se meni sitten kyllä ohitse siinä. En ole varma menikö se syömisen jälkeen vai ennemmin, mut olo kuitenkin parani. Ilmavaivat alkoivat muutama päivä siten ja jatkuvat edelleen ja vatsa on toiminut vielä tähän asti.
Ketoosista en tiedä, siis että olenko mennyt ketoosiin, sillä hengitykseni ei kuulemma haise. En tiedä miksi niin ei ole tapahtunut, kun kuitenkin oon mennyt ohjeiden mukaan. Toisaalta ekana päivänä en punninnut annosta, mut ei se pitänyt silti todellakaan mennä pahasti yli ja eilen saatoin syödä liikaa tomaattia salaatissa. Mut ei siitäkään pitäis mitään isoa määrää tulla mitään hiilareita. Voi jehna.
Noh, mut ehkä sitten kuitenkin jossain vaiheessa pääsen siihen jos en jo ole.
Ihan hyvällä ololla jokatapauksessa olin ketoosissa tai en.
Mutta kokonaisuudessaan näistä neljästä päivästä tämä on ollut kyllä pahin, vaikkei siis paha laisinkaan.
Syötävien pussien lista pitenee:
Nyt sieltä löytyy minttusuklaa, cappucino, vanilija, kana-sieni... ? unohdinko jonkun?
No, oli miten oli.
Ja niin! Paino oli tänäaamuna 105,6kg, eli yhteensä pudonnut 2,9kg tässä kolmessa päivässä.
Kokoajan putoamisvauhti hidastuu - tietenkin, mut oon nyt jo hirmu hyvällä mielellä tästä tuloksesta. Toivon, että joku sataa grammaa vielä tälle viikolle tippuu, mut hyvä alku jokatapauksessa!
Mut nyt ei sit muuta kuin, että jatketaan!
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Kevättä rinnassa!
Todellakin kevättää, kun inspiraatiokärpänen on purassut ja aiheuttanut kaikenlaista inspirointia viimeaioina!
Ihanaa :D
Noh, nyt se ihanuus kuitenkin sitten loppuu, kun juhla katkaisee arjen ja tunnetusti olen huono palaamaan inspiraationi pariin sellaisen jälkeen. Eli nyt on aika pistää pillit pussiin.
Olen siis tehnyt erilaisia käsitöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti! Perheeseemme on tulossa uusi jäsen, joka sitten sai minussa aikaan valtavan innostuksen purskahduksen. Ja tällä kertaa uusi jäsen on siis nelijalkainen <3
Mutta sitten painavaa asiaa
Maanantaina oli punnituspäivä ja johtuen valtavasta inspiraatiosta olen ensinnäkin unohtanut tehdä ruokaa ja toisekseen syödä sitä ruokaa jota sitten välillä olen muistanut tehdä. Kolmannekseen olen unohtanut nukkua öisin.
Olen vain puuhastellut projektini parissa.
Onneksi tuo lapsukainen antaa minun nukkua aamuisin jopa melkein 9 asti, joten 4-6h säännölliset unet kuitenkin saan joka yö :)
- Ja takaisin aiheeseen.
Eli punnitus oli.
Maanantai-aamuna hypähdin tietysti sitten vaa´alle ja vain todetakseni, että pudotus oli odotettuakin parempi! Olin suorastaan erittäin iloinen lukemasta! Tauluun piirtyi 102,0kg!
Näin ollen näyttäisi, että Juhannuksen 2014 tavoitteeseen (alle 100kg) olisi matkaa enää 2 kiloa! Wow! Ehkäpä se onnistuu, vaikka tässä kaikenlaista onkin tiedossa :)
Seliseli
Tietyistä syistä johtuen aiemmin hehkuttamani juoksukoulu on tauolla. En vaan ole ehtinyt juosta ohjelman mukaan vaan olen kävellyt ja päättänyt, että siirryn juoksemiseen sitten myöhemmin ja jatkan koulua.
Vatsalihashaasteessa oli muutaman päivän paussi, mutta taas olen messissä mukana. Vatsalihashaasteen olen luvannut suorittaa läpi ja sen tietysti teen. Samoin tietty juoksukoulun, mutta ... myöhemmin :)
Postauksen loppusanat
Pahoittelen lyhyitä postauksia ja vähäistä kirjoittelua. Varmasti tämä tästä vielä lisääntyy, kunhan tilanne taas sallii paremmin.
Nyt on vaan niin kaikkea...
Hyvää Vappua kaikille ja pidetään tolkku päässä :)
Ihanaa :D
Noh, nyt se ihanuus kuitenkin sitten loppuu, kun juhla katkaisee arjen ja tunnetusti olen huono palaamaan inspiraationi pariin sellaisen jälkeen. Eli nyt on aika pistää pillit pussiin.
Olen siis tehnyt erilaisia käsitöitä ja nauttinut siitä suunnattomasti! Perheeseemme on tulossa uusi jäsen, joka sitten sai minussa aikaan valtavan innostuksen purskahduksen. Ja tällä kertaa uusi jäsen on siis nelijalkainen <3
Mutta sitten painavaa asiaa
Maanantaina oli punnituspäivä ja johtuen valtavasta inspiraatiosta olen ensinnäkin unohtanut tehdä ruokaa ja toisekseen syödä sitä ruokaa jota sitten välillä olen muistanut tehdä. Kolmannekseen olen unohtanut nukkua öisin.
Olen vain puuhastellut projektini parissa.
Onneksi tuo lapsukainen antaa minun nukkua aamuisin jopa melkein 9 asti, joten 4-6h säännölliset unet kuitenkin saan joka yö :)
- Ja takaisin aiheeseen.
Eli punnitus oli.
Maanantai-aamuna hypähdin tietysti sitten vaa´alle ja vain todetakseni, että pudotus oli odotettuakin parempi! Olin suorastaan erittäin iloinen lukemasta! Tauluun piirtyi 102,0kg!
Näin ollen näyttäisi, että Juhannuksen 2014 tavoitteeseen (alle 100kg) olisi matkaa enää 2 kiloa! Wow! Ehkäpä se onnistuu, vaikka tässä kaikenlaista onkin tiedossa :)
Seliseli
Tietyistä syistä johtuen aiemmin hehkuttamani juoksukoulu on tauolla. En vaan ole ehtinyt juosta ohjelman mukaan vaan olen kävellyt ja päättänyt, että siirryn juoksemiseen sitten myöhemmin ja jatkan koulua.
Vatsalihashaasteessa oli muutaman päivän paussi, mutta taas olen messissä mukana. Vatsalihashaasteen olen luvannut suorittaa läpi ja sen tietysti teen. Samoin tietty juoksukoulun, mutta ... myöhemmin :)
Postauksen loppusanat
Pahoittelen lyhyitä postauksia ja vähäistä kirjoittelua. Varmasti tämä tästä vielä lisääntyy, kunhan tilanne taas sallii paremmin.
Nyt on vaan niin kaikkea...
Hyvää Vappua kaikille ja pidetään tolkku päässä :)
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Pääsiäisen punnitus
Pääsiäistä on vietetty upeassa auringonpaisteessa kaikenlaisia pieniä kotihommia tehden.
Nytkin aurinko paistaa niin, ettei täällä sisällä juuri viitsi kökkäröidä. Voi änkerönkänkerönkönkkö <3
- sivuhuomautuksena kerron, että näin jakson Pelle Hermannia juuri pari päivää sitten ja sieltä muistui lapsuus ja Pelle Hermannin jutut mieleen :)
Tänään tarkoitus on mennä syömään taas anoppilaan, joten hyvä vaan, kun punnitus oli tänään :D
Mitään suurensuurta viikkopudotusta ei ole tullut, mutta suunta on edelleen ja selvästi oikea! En ole edes merkinnyt ruokiani vaan syönyt tavallisesti tässä aiemman oppimani tavan mukaan.
Herkkuja olen syönyt myös, mutta kohtuudella :) Ja noudattanut ruoka-ikkunaa.
Tänä aamuna vaaka antoi lukeman 103,2kg BMI 35,74
Miinusta viimeviikkoon tuli siis 500g!
Erinomainen tulos mielestäni :) Edelleenkään en tunne laihduttavani ja paino silti tippuu!
Sitten pari haaste-asiaa
Olen lähtenyt kahteen eri haasteeseen tässä menneen viikon aikana. Toinen on kuukauden vatsalihashaaste ja toinen on juoksukoulu!
Ehkä minä jonain päivänä vielä juoksen! - vaikka kaukana se vielä tuntuu olevan kun takan on 7 päivää juoksukoulua :D
Kerron näistä hieman lisää myöhemmin.
Nyt on suunnattava lounaan tekoon ja sitten ulos!
Ihanaa päivää kaikille !
Nytkin aurinko paistaa niin, ettei täällä sisällä juuri viitsi kökkäröidä. Voi änkerönkänkerönkönkkö <3
- sivuhuomautuksena kerron, että näin jakson Pelle Hermannia juuri pari päivää sitten ja sieltä muistui lapsuus ja Pelle Hermannin jutut mieleen :)
Tänään tarkoitus on mennä syömään taas anoppilaan, joten hyvä vaan, kun punnitus oli tänään :D
Mitään suurensuurta viikkopudotusta ei ole tullut, mutta suunta on edelleen ja selvästi oikea! En ole edes merkinnyt ruokiani vaan syönyt tavallisesti tässä aiemman oppimani tavan mukaan.
Herkkuja olen syönyt myös, mutta kohtuudella :) Ja noudattanut ruoka-ikkunaa.
Tänä aamuna vaaka antoi lukeman 103,2kg BMI 35,74
Miinusta viimeviikkoon tuli siis 500g!
Erinomainen tulos mielestäni :) Edelleenkään en tunne laihduttavani ja paino silti tippuu!
Sitten pari haaste-asiaa
Olen lähtenyt kahteen eri haasteeseen tässä menneen viikon aikana. Toinen on kuukauden vatsalihashaaste ja toinen on juoksukoulu!
Ehkä minä jonain päivänä vielä juoksen! - vaikka kaukana se vielä tuntuu olevan kun takan on 7 päivää juoksukoulua :D
Kerron näistä hieman lisää myöhemmin.
Nyt on suunnattava lounaan tekoon ja sitten ulos!
Ihanaa päivää kaikille !
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Surua ja iloa
Nettipaasto on ohi. Se loppui jo sunnuntaina, mutten ehtinyt kirjoitella vakaasta aikomuksesta huolimatta.
Surua
Viimeviikko oli rankka, sillä toisen rakkaan koiramme maallinen vaellus päättyi ja matka sateenkaarisillalle alkoi. Perjantaille oli varattu aika ja tiistaista asti sitä odotettiin ristiriitaisin tuntein. Ja se odotus oli kyllä suorastaan kamalaa. Se kiristi minun ja miehen välejä ja pilasi miehen loman.
Perjantaina sitten, kun kaikki oli ohi saapui myös helpotus meidän kireisiin väleihin. Tällä kertaa oli miehen vuoro viedä koira eikä se ole koskaan helppo homma.
Rakkaasta koirasta jäi paljon kuvia ja hyviä muistoja monen vuoden ajalta <3
Ruokahuteja
Perjantaina koiran hautaamisen jälkeen kauppareissulla matkaan tarttui irtokarkkia, sipsiä ja suklaata. Ei mitään suuria määriä, mutta kuitenkin.
Perjantainen syöminen olisi vielä mennyt, jos lauantaina emme olisi jatkaneet anoppilassa pitkällä kaavalla runsas päivällinen-jälkiruoka-suklaata-kahvit-kakkua, pullaa, keksiä, makeisia...
Anoppilasta lähtiessä olo oli aivan hirveä. Ähkytti ja turvotti. Jostain syystä siellä syöminen aiheuttaa sellaista tunnetta, vaikka isojen määrien syöminen kotona ei ihan samanlailla vaikutakaan.
Sunnuntaina kävimme miehen lomanlopettajaisiksi koko perheen kanssa uimassa ja sen jälkeen hesburgerilla.
Ajattelin valinneeni hieman kevyemmän vaihtoehdon ottaessani kanatortillan. Jälkikäteen gooletellessa kaloreita sain huomata olleeni pahasti väärässä. Siinä oli kaloreita ihan yhtälailla verrattuna hampurilaisiin!
Maanantaina tulos oli sitten surkea, kuten arvata saattaa. Vaaka näytti +400g viimeviikkoon. Ajattelin kuitenkin, että annan itselleni mahdollisuuden vielä tähän tiistai-aamuun asti ja käyn sitten ottamassa viikon lukeman.
Onneksi tein niin :)
Painopäivitystä
Tänä aamuna vaaka näytti sitten paljon kohtuullisempaa lukemaa 103,7 kg.
Ohessa vielä kuva:)
Näin ollen pääsin painoindeksin kanssa uudelle lukemalle 35,88 ja taas askeleen lähemmäksi siirtymistä merkittävän lihavuuden puolelle! Jee!
Matkaa siihen olisi enää -2,6 kg!
Viimeaikojen liikunnoista täytyy sen verran sanoa, että eilen kävin lenkillä piiiiiitkästä aikaa. Lenkki kesti vain 15 minuuttia, mutta oli se alku!
Kroppa toimii
Olen ihan kaikessa nettipaastossa unohtanut kertoa ilouutisen hitaasta, mutta kuitenkin toimivasta kierrosta! Edellinen kierto jäi 42 päivän mittaiseksi. Se on pitkä, mutta aika normaali minulle. Ovulaatiota en tällä kertaa tunnistanut - tai epäilin jossain vaiheessa, mutta selviä merkkejä ei ollut. En edes laittanut epäilystä ylös, kun se oli niin epävarmaa.. Olisi pitänyt, että nyt voisi spekuloida sattuiko se silloin.
Hyviä puolia tässä oli, että KIPUJA EI OLLUT!! Mieletöntä! Toivoinkin, että niin kävisi! Ekat menkat oli kivuliaat, mutta nämä ei enää olleet kuin ihan ekana päivänä vähän ja selvisin koko urakasta yhdellä särkylääkkeellä. Olen valtavan iloinen kipujen katoamisesta ja toivon niiden pysyvän poissa jatkossakin!
Toinen toiveeni koskee sitä, että kierto vähän lyhenisi :)
Toivottavasti painonpudotus pikkuhiljaa auttaisi sitten siihen kierron palautumiseen ja lyhentymiseen..
Kaksi vuotta sitten
Näihin aikoihin elettiin pari vuotta sitten kovia aikoja, kun olin henkisesti ahtaalla viimeisen hoidon edessä vailla toivoa. Lopulta kuitenkin kaikki kääntyi hyväksi ja olen siitä kyllä äärimmäisen kiitollinen <3
Nyt päiväni täyttää itku, nauru, sotku, sotku ja suurtakin suurempi rakkaus !
Tästä jatketaan taas paastoillen, lenkkeillen, leikkien ja laulellen. Hyvää alkanutta viikkoa!
Surua
Viimeviikko oli rankka, sillä toisen rakkaan koiramme maallinen vaellus päättyi ja matka sateenkaarisillalle alkoi. Perjantaille oli varattu aika ja tiistaista asti sitä odotettiin ristiriitaisin tuntein. Ja se odotus oli kyllä suorastaan kamalaa. Se kiristi minun ja miehen välejä ja pilasi miehen loman.
Perjantaina sitten, kun kaikki oli ohi saapui myös helpotus meidän kireisiin väleihin. Tällä kertaa oli miehen vuoro viedä koira eikä se ole koskaan helppo homma.
Rakkaasta koirasta jäi paljon kuvia ja hyviä muistoja monen vuoden ajalta <3
Ruokahuteja
Perjantaina koiran hautaamisen jälkeen kauppareissulla matkaan tarttui irtokarkkia, sipsiä ja suklaata. Ei mitään suuria määriä, mutta kuitenkin.
Perjantainen syöminen olisi vielä mennyt, jos lauantaina emme olisi jatkaneet anoppilassa pitkällä kaavalla runsas päivällinen-jälkiruoka-suklaata-kahvit-kakkua, pullaa, keksiä, makeisia...
Anoppilasta lähtiessä olo oli aivan hirveä. Ähkytti ja turvotti. Jostain syystä siellä syöminen aiheuttaa sellaista tunnetta, vaikka isojen määrien syöminen kotona ei ihan samanlailla vaikutakaan.
Sunnuntaina kävimme miehen lomanlopettajaisiksi koko perheen kanssa uimassa ja sen jälkeen hesburgerilla.
Ajattelin valinneeni hieman kevyemmän vaihtoehdon ottaessani kanatortillan. Jälkikäteen gooletellessa kaloreita sain huomata olleeni pahasti väärässä. Siinä oli kaloreita ihan yhtälailla verrattuna hampurilaisiin!
Maanantaina tulos oli sitten surkea, kuten arvata saattaa. Vaaka näytti +400g viimeviikkoon. Ajattelin kuitenkin, että annan itselleni mahdollisuuden vielä tähän tiistai-aamuun asti ja käyn sitten ottamassa viikon lukeman.
Onneksi tein niin :)
PainopäivitystäTänä aamuna vaaka näytti sitten paljon kohtuullisempaa lukemaa 103,7 kg.
Ohessa vielä kuva:)
Näin ollen pääsin painoindeksin kanssa uudelle lukemalle 35,88 ja taas askeleen lähemmäksi siirtymistä merkittävän lihavuuden puolelle! Jee!
Matkaa siihen olisi enää -2,6 kg!
Viimeaikojen liikunnoista täytyy sen verran sanoa, että eilen kävin lenkillä piiiiiitkästä aikaa. Lenkki kesti vain 15 minuuttia, mutta oli se alku!
Kroppa toimii
Olen ihan kaikessa nettipaastossa unohtanut kertoa ilouutisen hitaasta, mutta kuitenkin toimivasta kierrosta! Edellinen kierto jäi 42 päivän mittaiseksi. Se on pitkä, mutta aika normaali minulle. Ovulaatiota en tällä kertaa tunnistanut - tai epäilin jossain vaiheessa, mutta selviä merkkejä ei ollut. En edes laittanut epäilystä ylös, kun se oli niin epävarmaa.. Olisi pitänyt, että nyt voisi spekuloida sattuiko se silloin.
Hyviä puolia tässä oli, että KIPUJA EI OLLUT!! Mieletöntä! Toivoinkin, että niin kävisi! Ekat menkat oli kivuliaat, mutta nämä ei enää olleet kuin ihan ekana päivänä vähän ja selvisin koko urakasta yhdellä särkylääkkeellä. Olen valtavan iloinen kipujen katoamisesta ja toivon niiden pysyvän poissa jatkossakin!
Toinen toiveeni koskee sitä, että kierto vähän lyhenisi :)
Toivottavasti painonpudotus pikkuhiljaa auttaisi sitten siihen kierron palautumiseen ja lyhentymiseen..
Kaksi vuotta sitten
Näihin aikoihin elettiin pari vuotta sitten kovia aikoja, kun olin henkisesti ahtaalla viimeisen hoidon edessä vailla toivoa. Lopulta kuitenkin kaikki kääntyi hyväksi ja olen siitä kyllä äärimmäisen kiitollinen <3Nyt päiväni täyttää itku, nauru, sotku, sotku ja suurtakin suurempi rakkaus !
Tästä jatketaan taas paastoillen, lenkkeillen, leikkien ja laulellen. Hyvää alkanutta viikkoa!
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Jee! Miinusta !
Olen pitkästä aikaa lähdössä töihin ja sen vuoksi pikaisesti vaan postaan iloisia uutisia puntarilta!
104,1kg! Eli -1 kg viikon tulos! Paino nytkähti hyvän nykäisyn alaspäin!!
Olen todella tyytyväinen :) Päivittelen illemmalla sitten välilehden.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
104,1kg! Eli -1 kg viikon tulos! Paino nytkähti hyvän nykäisyn alaspäin!!
Olen todella tyytyväinen :) Päivittelen illemmalla sitten välilehden.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
torstai 3. huhtikuuta 2014
Ruokakuvapäiväkirja
En ole aiemmin tainnut juuri postailla päivän syömisasioita. Tässä tulee sitten sekin hoidettua :)
Aamupala
TIEDÄN. Ei ole terveellisimmästä päästä tämä aamiainen. Tänään kuitenkin aamupalaksi join tölkillisen Tehoa !
Ja sen verran täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tuohon uutuuteen. Se maistuu erilaiselle kuin aiemmin maistamani energiajuomat, on lightia ja ainakin näin uutuutena on HALPAA!
Puolen litran tölkki maksoi kaupassa alle 1,5e.
Nyt on parasta hamstrata, ennen kuin hinnat nousevat :D
terveisin, energiajuomien ystävä.
Ruokaikkuna auki - LOUNAS
Ruokaikkuna avautui tänään lounaalla, kuten yleensäkin.
Rehuosastoa lautasella edustavat porkkana ja kiinankaali.
Proteiinit saan omatekemästä jauhelihapihvistä sekä Valion tätien ja setien valmistamasta Arkiraejuustosta.
Hiilihydraatteja, hieman kuituja ja hyviä rasvoja sen sijaan edusti kuorimattomasta perunasta itse tehdyt sipsit ja valmistukseen käytetty rypsiöljy.
Energia 620 kcal.
PÄIVÄLLINEN
Päivällinen noudatti samaa kaavaa, mutta lisänä lautasella löytyi paprikaa, porkkanaa, kurkkua ja porkkanasipsejä.
Lisäksi lasillinen rasvatonta maitoa.
Energia 790 kcal
ILTAPALA
Aikaisena iltapalana nautin jo tavaksi tulleen maitorahkan omenanpaloilla ja kaakaonibseillä.
Normaalisti pilkon omenan kuorimattomana sekaan, mutta tällä kertaa omenat alkavat olla jo elinkaarensa päässä ja kuori on jänskästi nahistunut.
Normaalisti käytän Ehrmannin rahkaa tai Valion pehmeää rahkaa, mutta tällä kertaa hamsterina olin ostanut Maitokolmion FIT-maitorahkaa (200g). Fit-rahka on makuuni paljaaltaan aika kitkerää, mutta onneksi se peittyy tuonne makean omenan ja kaakaonibsin sekaan muodostaen herkullisen kokonaisuuden.
Energia 220kcal
JUOMAT
Veden lisäksi juon light Colaa, joka on myös hyvin epäterveellistä kaikin puolin. Huomaan toisinaan, että se cola varmaan sulattaa sisuskalujani. En kuitenkaan ole siitä vielä päässyt eroon. Ehkä jonain päivänä, joka koittaa mielellään ennen kuin hampaat tippuu suusta :/
Vesi, maito ja cola. Siinä pääasialliset juomat!
PÄIVÄN KALORIT
Päivän nautittu energia lienee jossain 1600kcal seudulla :) Tarkoitus ei ole enää syödä vaan nyt odotellaan huomispäivän ruokaikkunan aukeamista.
Pitkästä aikaa hyvä päivä syömisten suhteen. Taidan jatkaa hetken tällä linjalla. Nuo yllä kuvatut annokset olivat sopivia pitämään nälkää niin, että tarvetta naposteluun ei tullut.
Ja ne sipsit!!
Ne maistuivat minun suussa paremmilta kuin lempisipsini kaupasta!
Lounaan sipsiannoksessa oli energiaa 260kcal, joka tuntuu ihan uskomattomalta siihen verrattuna, kuinka hyviä ja terveellisiä ne suorastaan ovat.
Nam! Huomenna syödään taas... sipsiä :D
Tällänen päivä tänään :)
Aamupala
Ja sen verran täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tuohon uutuuteen. Se maistuu erilaiselle kuin aiemmin maistamani energiajuomat, on lightia ja ainakin näin uutuutena on HALPAA!
Puolen litran tölkki maksoi kaupassa alle 1,5e.
Nyt on parasta hamstrata, ennen kuin hinnat nousevat :D
terveisin, energiajuomien ystävä.
Ruokaikkuna auki - LOUNAS
Ruokaikkuna avautui tänään lounaalla, kuten yleensäkin.
Rehuosastoa lautasella edustavat porkkana ja kiinankaali.
Proteiinit saan omatekemästä jauhelihapihvistä sekä Valion tätien ja setien valmistamasta Arkiraejuustosta.
Hiilihydraatteja, hieman kuituja ja hyviä rasvoja sen sijaan edusti kuorimattomasta perunasta itse tehdyt sipsit ja valmistukseen käytetty rypsiöljy.
Energia 620 kcal.
Päivällinen noudatti samaa kaavaa, mutta lisänä lautasella löytyi paprikaa, porkkanaa, kurkkua ja porkkanasipsejä.
Lisäksi lasillinen rasvatonta maitoa.
Energia 790 kcal
Aikaisena iltapalana nautin jo tavaksi tulleen maitorahkan omenanpaloilla ja kaakaonibseillä.
Normaalisti pilkon omenan kuorimattomana sekaan, mutta tällä kertaa omenat alkavat olla jo elinkaarensa päässä ja kuori on jänskästi nahistunut.
Normaalisti käytän Ehrmannin rahkaa tai Valion pehmeää rahkaa, mutta tällä kertaa hamsterina olin ostanut Maitokolmion FIT-maitorahkaa (200g). Fit-rahka on makuuni paljaaltaan aika kitkerää, mutta onneksi se peittyy tuonne makean omenan ja kaakaonibsin sekaan muodostaen herkullisen kokonaisuuden.
Energia 220kcal
JUOMAT
Veden lisäksi juon light Colaa, joka on myös hyvin epäterveellistä kaikin puolin. Huomaan toisinaan, että se cola varmaan sulattaa sisuskalujani. En kuitenkaan ole siitä vielä päässyt eroon. Ehkä jonain päivänä, joka koittaa mielellään ennen kuin hampaat tippuu suusta :/
Vesi, maito ja cola. Siinä pääasialliset juomat!
PÄIVÄN KALORIT
Päivän nautittu energia lienee jossain 1600kcal seudulla :) Tarkoitus ei ole enää syödä vaan nyt odotellaan huomispäivän ruokaikkunan aukeamista.
Pitkästä aikaa hyvä päivä syömisten suhteen. Taidan jatkaa hetken tällä linjalla. Nuo yllä kuvatut annokset olivat sopivia pitämään nälkää niin, että tarvetta naposteluun ei tullut.
Ja ne sipsit!!
Ne maistuivat minun suussa paremmilta kuin lempisipsini kaupasta!
Lounaan sipsiannoksessa oli energiaa 260kcal, joka tuntuu ihan uskomattomalta siihen verrattuna, kuinka hyviä ja terveellisiä ne suorastaan ovat.
Nam! Huomenna syödään taas... sipsiä :D
Tällänen päivä tänään :)
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Tasan viisitoista!
Takana on puoli vuotta painonpudotusta - tai ei edes painonpudotusta vaan alkuun sitä hallintaa ja nousun pysäytystä ja sitten suunnanmuutosta alaspäin ja nyt on sitten poissa 15 kg!
En voi uskoa sitä todeksi, sillä en koe yhtään joutuneeni kärsimään sen eteen. Kun kävin salilla paljon, söin paljon -> paino ei tippunut, mutta jospa edes lihas kasvoi..?
Kun lopetin (tai aika loppui) salilla käymisen ja suurimman osan muunkin liikunnan, niin aloin pätkäpaastolle -> paino tippui nopeammin kuin superdieetillä aikoinaan.
Tiedän, ettei tämä suju niin vaan helposti. Nyt olen saanut kokea sen, kun paino pysähtyy eikä tipukaan noin vaan. Ajatus on kuitenkin tehdä tämä tarpeeksi hitaasti ja varmasti, että tilanne pysyy hallinnassa.
On selvää, etten voi loppuelämääni juosta salilla kuin hullu (- tai noh, sitten kun se ikäkriisi iskee, kun vanhenemista ei voi estää, voi olla, että mieli muuttuu - ) vaan se liikunta, syöminen ja elämänhallinta pitää opetella täällä missä olen - kotona ja harrastuksissa sekä sitten työelämässä, kun sinne palaan.
Nytkin nään selvästi yhteyden muutoksille arjessa ja elämässä ja muutoksille painossa ylös tai alas. Olen hyvin herkkä muutoksille ja "erityisohjelmalle" - matkustelu, vieraat, juhlat - ne ovat minun sudenkuoppia joihin lankean kerta toisensa jälkeen. Rakastan matkustella, vieraat ja juhlat on ihania, mutta kaikki ne vaikuttavat minuun lopulta negatiivisesti.
Tasainen arki antaa mahdollisuuden taas sitten pitää elämä erilailla hallinnassa ja harjoitella niitä oikeita, terveellisiä, kestäviä, luontoystävällisiä (ja muita idealistin) elintapoja :)
- Mutta palatakseni vielä postauksen alkuperäiseen aiheeseen, niin HURRAA!!
Olen tiputellut 15 kg puolen vuoden aikana! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
En voi uskoa sitä todeksi, sillä en koe yhtään joutuneeni kärsimään sen eteen. Kun kävin salilla paljon, söin paljon -> paino ei tippunut, mutta jospa edes lihas kasvoi..?
Kun lopetin (tai aika loppui) salilla käymisen ja suurimman osan muunkin liikunnan, niin aloin pätkäpaastolle -> paino tippui nopeammin kuin superdieetillä aikoinaan.
Tiedän, ettei tämä suju niin vaan helposti. Nyt olen saanut kokea sen, kun paino pysähtyy eikä tipukaan noin vaan. Ajatus on kuitenkin tehdä tämä tarpeeksi hitaasti ja varmasti, että tilanne pysyy hallinnassa.
On selvää, etten voi loppuelämääni juosta salilla kuin hullu (- tai noh, sitten kun se ikäkriisi iskee, kun vanhenemista ei voi estää, voi olla, että mieli muuttuu - ) vaan se liikunta, syöminen ja elämänhallinta pitää opetella täällä missä olen - kotona ja harrastuksissa sekä sitten työelämässä, kun sinne palaan.
Nytkin nään selvästi yhteyden muutoksille arjessa ja elämässä ja muutoksille painossa ylös tai alas. Olen hyvin herkkä muutoksille ja "erityisohjelmalle" - matkustelu, vieraat, juhlat - ne ovat minun sudenkuoppia joihin lankean kerta toisensa jälkeen. Rakastan matkustella, vieraat ja juhlat on ihania, mutta kaikki ne vaikuttavat minuun lopulta negatiivisesti.
Tasainen arki antaa mahdollisuuden taas sitten pitää elämä erilailla hallinnassa ja harjoitella niitä oikeita, terveellisiä, kestäviä, luontoystävällisiä (ja muita idealistin) elintapoja :)
- Mutta palatakseni vielä postauksen alkuperäiseen aiheeseen, niin HURRAA!!
Olen tiputellut 15 kg puolen vuoden aikana! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)