Okei.
Nyt eletään kait niitä pahimpia päiviä eli 3.- ja 4. päivää. Huomiseksi on vielä odotettavissa nälkää ja mielitekoa.
No kuinka sitten on mennyt? No, kiitos kysymästä, ihan hyvin.
Aamupalaksi söin mangopirtelön - yöks. Ei minun makuun.
Aamulla kerhossa lapsosen kanssa join kaksi kuppia teetä ja söin muutaman kurkkuviipaleen ja selvisin heikotuksesta ja tuskanhiestä, joka yhtäkkiä iski.
Lounas venähti vahingossa klo 14 asti ja silloin jo vatsassa kyllä kurni. Olin juonut teetä siinä välissä (enkä meinaa millään tottua maidottomaan ja sokerittomaan teehen), mut eihän se sitten juuri auttanut.
Lounaaksi söin kana-sienikeiton, joka oli kyllä ihan hyvän makuinen. Sekaan laitoin lusikallisen raejuustoa ja huomasin myöhemmin tänään, että olisin saanut laittaa siihen ihan 100g sitä raejuustoa ruokavalion mukaan. Huomenna sitten muistan sen!
Päivälliseksi hetikohta lounaan jälkeen klo 15.15 söin kanasalaatin, jossa oli kurkkua, salaattia ja tomaattia (jonka päällä aromisuolaa !! AH, mikä herkku!) ja sit paistettuja broitsunsuikaleita. Ihan ok ruoka, vaikkakin jatkossa oikeasti täytyy hieman enemmän panostaa tuohon ruuanlaittoon.
Iltapala sitten taas venähti klo 20.15 asti, jolloin nälkä olikin jo ehtinyt toverikseni. Päivällisen ja iltapalan välissä jouduin valtavaan kiusaukseen anopin pöydässä, jossa oli iltapalaksi tarjolla uuniriisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kuivakakkua sekä sitten vielä tuoretta leipää...
Itse tyydyin tuijottamaan teekuppiani (johon lisäsin minttuteen sekaan tipan maitoa) ja ihmettelemään kuinka kauan muilla perheenjäsenillä kestää syödessä!
Ai että oli hirveää!!
Sanoin anoppilassa olevani paastolla tämän päivän ja sen vuoksi kieltäydyn kaikesta. He ovat onneksi jo tottuneet meidän paastoihin ja laihdutuskuureihin...
Oma iltapala sitten kotona lopulta oli banaanipirtelö, joka pääsi hankittavien pirtelöiden listaan.
Tällä hetkellä listalla on cappucino, banaani, minttusuklaa ja kana-sienikeitto. Eli ihan ok setti ettei tarvitse yhtä ja samaa syödä.
Juttelin tänään erään keväällä Cambridge-kuurilla olleen kanssa joka oli saanut sillä muutamassa kuukaudessa -14kg, mutta lopettanut sitten erimielisyyksien takia.. tai siis ei edes erimielisyyksien vaan jonkun oman oikkunsa takia (näin ymmärsin), mutta siis hänelle paino ei ollut nyt kesän jälkeen tullut takaisin.
Mietin tuossa itsekin, että sellainen kohtalainen pudotus voisi olla jotenkin järkevämpi ja helpommin sitten ylläpidettävissä kuurin jälkeen.
Noh, oli miten oli. Katsotaan miten tämä tästä menee.
Mut helppo homma tämä on ollut.
Mies oli ihana, kun sanoi iltapalan jälkeen, että ihailee minun itsekuria ja että itse olisi antanut periksi.
Minulle ei tullut mieleenkään siinä, että olisin alkanut syödä jotain ylimääräistä, vaikka siis lähes jo maistoin herkkujen maun suussani.
Tällä hetkellä ajatus on ihan hyvä siitä, että en pelkää kaikkien herkkujen loppuvan maailmasta vaan tuntuu, että selviän kyllä ilmankin siihen asti, kun sitten niitä saan syödä. Mut pikkuhiljaa pitäis kuitenkin itselleen saada se ajatus selväksi, että ei herkkuja voi syödä jokapäivä eikä niitä tarvitse edes joka viikko. Eikä etenkään joka kauppareissu ja joka kaupasta..
Ai niin! Aamulla vaaka näytti lukemaa 106,5kg, eli -0,9kg eilisestä.
Ja sitten huomasin tuossa, että vuosi sitten tähän aikaan painoin 120kg. Eli vaikka tässä nyt onkin tullut painoa takaisin, niin ihan hyvin miinuksella ollaan.
Jos ensivuonna tähän aikaan puntarin lukema olisi saman verran miinusta kuin nyt, eli lukema olisi siis reilu 90kg ja se passaisi minulle oikein hienosti!
Siitä seuraavan vuoden lukema sitten alle 80kg, niin homma olisi bueno! - mutta ei parane nyt mennä asioiden edelle tämän enempää (kuin vuoteen 2016..)
Mut hyvällä mielellä kohti huomista!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihana mies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihana mies. Näytä kaikki tekstit
perjantai 26. syyskuuta 2014
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Höh, turvottaa.
Siinä se maanantai sitten ja punnitus. Turvotusta.
Eilen olin reissussa koko päivän ja sen seurauksena sitten syöminenkin oli sitä ja tätä.
Kiloklubin mukaan kalorit olisi pitänyt jäädä alle kulutuksen, joten turvotus on se toveri, jonka lukemaa nosti tälle aamulle.
Vaaka näytti 105,9kg eli monta sataa grammaa turvotusta. Vielä lauantai-aamuna lukema oli alle maanantain lukemien.
Tämän päivän epistola on juoda reippaasti nesteitä ja saada sitä myötä turvotus laskemaan.
Mitään mielenkiintoista postattavaa ei ole tässä ollut , joten siitä syystä hiljaisuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ehkä huomenissa sitten vähän tarkemmin kuulumisia!
- ai mutta sen verran täytyy sanoa, että miehellä paino on tippunut kivasti! Tahti on rauhallinen, mutta selvästi alaspäin ja kokoajan kuitenkin "normaalisti" syöden :)
Eilen olin reissussa koko päivän ja sen seurauksena sitten syöminenkin oli sitä ja tätä.
Kiloklubin mukaan kalorit olisi pitänyt jäädä alle kulutuksen, joten turvotus on se toveri, jonka lukemaa nosti tälle aamulle.
Vaaka näytti 105,9kg eli monta sataa grammaa turvotusta. Vielä lauantai-aamuna lukema oli alle maanantain lukemien.
Tämän päivän epistola on juoda reippaasti nesteitä ja saada sitä myötä turvotus laskemaan.
Mitään mielenkiintoista postattavaa ei ole tässä ollut , joten siitä syystä hiljaisuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ehkä huomenissa sitten vähän tarkemmin kuulumisia!
- ai mutta sen verran täytyy sanoa, että miehellä paino on tippunut kivasti! Tahti on rauhallinen, mutta selvästi alaspäin ja kokoajan kuitenkin "normaalisti" syöden :)
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Paastopäivän jälkeen ja ajatuksia maailmanmenosta
5:2
Taas on takana yksi paastopäivä ja niinkuin eilen kirjoittelin, se meni ihmeen helposti.
Paastoaikaa tuli 38h ja kaloreita sinä aikana noin 500kcal.
Paino tippui eilisaamusta 1,8kg joten vaaka näytti aamulla 105,7kg. Nesteet lähti selvästi liikkeelle, sillä yöllä kävin kaksi kertaa vessassa (lapsen takia heräilyjen yhteydessä) ja aamulla otsassa oli kupla. :D
Tällä kertaa nesteet oli todella tiukassa, sillä illalla join 3 litraa nesteitä sen lisäksi mitä päivän aikana olin juonut.
Nyt suunnitelma on aloittaa juominen tehokkaammin nyt heti aamusta.
16:8
Ruokaikkuna aukesi tänäaamuna varhaisella lounaalla klo 10. Lounaaksi söin 2kpl jauhelihapihviä (yht n. 438kcal), raejuustoa, punajuurta, porkkanaa, oliivia ja brie-juustoa. Lisäksi sitten jälkiuuniruispala floralla, jahtimakkaralla ja kahdella arkijuustosiivulla (250kcal).
Yhteensä lounaan kalorit olivat noin 1000kcal
Päivällinen jäi päivän toiseksi ja viimeiseksi ateriaksi venyessään myöhään ja ollessaan tosi tuhti. Päivällisellä söin sienilihapiirakkaa vihersalaatin ja punajuuripikkelsin kanssa. Jälkiruuaksi teetä, kääretorttua, viipale kuivakakkua ja jäätelötikku. Kaloreita humpsahti varmasti reilu 1000kcal yhteensä, joten iltapalan jätin sillä varjolla väliin.
Pientä hyötyliikuntaa tänään onneksi tuli pienen työkeikan muodossa 1,5h.
- Välikommenttina täytyy muuten todeta, että mies kävi aamulla vaa´alla ja mittailtiin vatsanympärystä ja hyvät lukemat sieltä kurkisti. Tammikuusta lähtien mieheltä on tippunut 6,3kg käytännössä vaan syömällä. Hän on noudattanut ruokaikkunaa yhtä kauan kuin minäkin :) Täytyy olla tyytyväinen :)
Plussia ja miinuksia
Eilen surffaillessani ja lueskellessani ympäri nettiä paastoiluasioista törmäsin Patrik Borgin blogiin Pöperöproffa ja mielenkiintoiseen aiheeseen siellä.
Patrik oli kirjoittanut nälkävelasta.
Se on mielenkiintoinen aihe ja oikeastaan tukee sitä ajatusta, joka minulla on ollut tässä tätä projektia aloittaessa. Siis se ajatus, etten voi piinata itseäni näkemällä jatkuvaa nälkää ja kulkemalla miinuskaloreilla vaan muutos täytyy tapahtua hitaasti niin, että pää ja keho pysyy mukana.
Leangains-tyyppinen pätkäpaastoilu on ainakin minun mielestäni ja minun kropan mukaan sellainen, jolla nälkävelkaa ei pääse syntymään - ainakaan silloin, kun kalorit pitää lähellä sitä kulutusta. Päivittäinen paasto sitten kuitenkin auttaa siinä, että paino pikkuhiljaa tippuu ja liikunnalla tietenkin pääsee vaikuttamaan.
Näissä isoissa lukemissa, joissa nyt olen, on helppo vielä aika isoilla kaloreilla ja annoksilla saada kuitenkin painoa vielä alas.
5:2-paastoilu tuntuu myös kohtalaisen hyvältä, vaikkakin aiheuttaa enemmän mielitekoja kuin päivittäinen paastoaminen. Päivästä riippuu kuinka paljon tarvitsee kärsiä nälkää paastopäivänä. Eilen oli sellanen päivä, ettei näläntuntua oikein ollut juuri ollenkaan muttei joka kerta ole ollut niin.
Tasapainoilua
Reissun myötä paino ei ole tippunut aiempaan tahtiin ja heti joutuu sitten erilailla perustelemaan asioita itselleen ja muistuttaa itseään siitä, ettei se vauhti vaan suunta. Toisaalta tämä paastopäivien pitäminen on myös auttanut siinä, että turvotuksista pääsee eroon kohtalaisen kivuttomasti ja nopeasti.
Vedenjuonti on reissun jäljiltä taas huomattavasti huonompaa, mutta tilanne parantuu kokoajan. Iltaisin juon suurimman osan nesteistä ja tottumisen jälkeen se on lakannut juoksuttamassa yöllä vessassa. Poikkeuksia tietysti on.
Levottomia ajatuksia
Mietin pitkään kirjoitanko mitään aiheesta, mutta päätin lopulta sitten kirjoittaa pienen pätkän. Nimittäin, minua vaivaa levottomuus.
Epäilen sen johtuvan tästä kotonaolosta, kun "seinät kaatuu päälle".
Olen monesti kuullut ihmisten sanovan kotonaollessa tuon lauseen. En ole oikeastaan tajunnut mitä se tarkoittaa ennen kuin nyt.
Huomaan nimittäin olevani huolissani asioista, joihin en voi vaikuttaa. En ole yleensä sellainen murehtija ja osaan sulkea ikävät asiat, jotka eivät ole vaikutusvallassani, pois mielestä. Tällä kertaa se vaan ei onnistu.
Ja huolenaiheeni on tuo Ukrainan tilanne ja se mitä siitä seuraa.
On ollut suorastaan valaisevaa herätä ymmärtämään se minkälaisten voimien vieressä tässä asutaan ja elellään. Ja etenkin se, että minkälainen johtaja niillä voimilla on. Ja kuinka kaikki voi hetkessä muuttua.
Tämä asia on vaivannut minua nyt pari viikkoa oikeastaan ihan päivittäin ja olen seurannut uutisia useita kertoja päivässä ja huomaan olevani levoton. Epäilen stressitason olevan normaalia korkeammalla siitä johtuen ja sen myötä painon vaihtelukin on ollut suurempaa.
Toivon, että huominen ratkaisee tilanteen niin, että sotilaalliselta konfliktilta vältytään ja tilanne lähtee siitä sitten laukeamaan ja rauhoittumaan.
Onko lukijoissa muita, jotka seuraavat Ukrainan tilannetta?
Taas on takana yksi paastopäivä ja niinkuin eilen kirjoittelin, se meni ihmeen helposti.
Paastoaikaa tuli 38h ja kaloreita sinä aikana noin 500kcal.
Paino tippui eilisaamusta 1,8kg joten vaaka näytti aamulla 105,7kg. Nesteet lähti selvästi liikkeelle, sillä yöllä kävin kaksi kertaa vessassa (lapsen takia heräilyjen yhteydessä) ja aamulla otsassa oli kupla. :D
Tällä kertaa nesteet oli todella tiukassa, sillä illalla join 3 litraa nesteitä sen lisäksi mitä päivän aikana olin juonut.
Nyt suunnitelma on aloittaa juominen tehokkaammin nyt heti aamusta.
16:8
Ruokaikkuna aukesi tänäaamuna varhaisella lounaalla klo 10. Lounaaksi söin 2kpl jauhelihapihviä (yht n. 438kcal), raejuustoa, punajuurta, porkkanaa, oliivia ja brie-juustoa. Lisäksi sitten jälkiuuniruispala floralla, jahtimakkaralla ja kahdella arkijuustosiivulla (250kcal).
Yhteensä lounaan kalorit olivat noin 1000kcal
Päivällinen jäi päivän toiseksi ja viimeiseksi ateriaksi venyessään myöhään ja ollessaan tosi tuhti. Päivällisellä söin sienilihapiirakkaa vihersalaatin ja punajuuripikkelsin kanssa. Jälkiruuaksi teetä, kääretorttua, viipale kuivakakkua ja jäätelötikku. Kaloreita humpsahti varmasti reilu 1000kcal yhteensä, joten iltapalan jätin sillä varjolla väliin.
Pientä hyötyliikuntaa tänään onneksi tuli pienen työkeikan muodossa 1,5h.
- Välikommenttina täytyy muuten todeta, että mies kävi aamulla vaa´alla ja mittailtiin vatsanympärystä ja hyvät lukemat sieltä kurkisti. Tammikuusta lähtien mieheltä on tippunut 6,3kg käytännössä vaan syömällä. Hän on noudattanut ruokaikkunaa yhtä kauan kuin minäkin :) Täytyy olla tyytyväinen :)
Plussia ja miinuksia
Eilen surffaillessani ja lueskellessani ympäri nettiä paastoiluasioista törmäsin Patrik Borgin blogiin Pöperöproffa ja mielenkiintoiseen aiheeseen siellä.
Patrik oli kirjoittanut nälkävelasta.
Se on mielenkiintoinen aihe ja oikeastaan tukee sitä ajatusta, joka minulla on ollut tässä tätä projektia aloittaessa. Siis se ajatus, etten voi piinata itseäni näkemällä jatkuvaa nälkää ja kulkemalla miinuskaloreilla vaan muutos täytyy tapahtua hitaasti niin, että pää ja keho pysyy mukana.
Leangains-tyyppinen pätkäpaastoilu on ainakin minun mielestäni ja minun kropan mukaan sellainen, jolla nälkävelkaa ei pääse syntymään - ainakaan silloin, kun kalorit pitää lähellä sitä kulutusta. Päivittäinen paasto sitten kuitenkin auttaa siinä, että paino pikkuhiljaa tippuu ja liikunnalla tietenkin pääsee vaikuttamaan.
Näissä isoissa lukemissa, joissa nyt olen, on helppo vielä aika isoilla kaloreilla ja annoksilla saada kuitenkin painoa vielä alas.
5:2-paastoilu tuntuu myös kohtalaisen hyvältä, vaikkakin aiheuttaa enemmän mielitekoja kuin päivittäinen paastoaminen. Päivästä riippuu kuinka paljon tarvitsee kärsiä nälkää paastopäivänä. Eilen oli sellanen päivä, ettei näläntuntua oikein ollut juuri ollenkaan muttei joka kerta ole ollut niin.
Tasapainoilua
Reissun myötä paino ei ole tippunut aiempaan tahtiin ja heti joutuu sitten erilailla perustelemaan asioita itselleen ja muistuttaa itseään siitä, ettei se vauhti vaan suunta. Toisaalta tämä paastopäivien pitäminen on myös auttanut siinä, että turvotuksista pääsee eroon kohtalaisen kivuttomasti ja nopeasti.
Vedenjuonti on reissun jäljiltä taas huomattavasti huonompaa, mutta tilanne parantuu kokoajan. Iltaisin juon suurimman osan nesteistä ja tottumisen jälkeen se on lakannut juoksuttamassa yöllä vessassa. Poikkeuksia tietysti on.
Levottomia ajatuksia
Mietin pitkään kirjoitanko mitään aiheesta, mutta päätin lopulta sitten kirjoittaa pienen pätkän. Nimittäin, minua vaivaa levottomuus.
Epäilen sen johtuvan tästä kotonaolosta, kun "seinät kaatuu päälle".
Olen monesti kuullut ihmisten sanovan kotonaollessa tuon lauseen. En ole oikeastaan tajunnut mitä se tarkoittaa ennen kuin nyt.
Huomaan nimittäin olevani huolissani asioista, joihin en voi vaikuttaa. En ole yleensä sellainen murehtija ja osaan sulkea ikävät asiat, jotka eivät ole vaikutusvallassani, pois mielestä. Tällä kertaa se vaan ei onnistu.
Ja huolenaiheeni on tuo Ukrainan tilanne ja se mitä siitä seuraa.
On ollut suorastaan valaisevaa herätä ymmärtämään se minkälaisten voimien vieressä tässä asutaan ja elellään. Ja etenkin se, että minkälainen johtaja niillä voimilla on. Ja kuinka kaikki voi hetkessä muuttua.
Tämä asia on vaivannut minua nyt pari viikkoa oikeastaan ihan päivittäin ja olen seurannut uutisia useita kertoja päivässä ja huomaan olevani levoton. Epäilen stressitason olevan normaalia korkeammalla siitä johtuen ja sen myötä painon vaihtelukin on ollut suurempaa.
Toivon, että huominen ratkaisee tilanteen niin, että sotilaalliselta konfliktilta vältytään ja tilanne lähtee siitä sitten laukeamaan ja rauhoittumaan.
Onko lukijoissa muita, jotka seuraavat Ukrainan tilannetta?
tiistai 11. helmikuuta 2014
Mittasuhteista
Olen miettinyt paljon painonpudotusta ja sitä, miksi en edellisellä kerralla onnistunut.
...
Tämä on siis toinen kerta, kun olen painonpudotusurakassa. Siihen asti olin vain lihonut. Toisinaan lihoin enemmän, toisinaan vähemmän. Joskus paino saattoi pysyä jonkun kuukauden, jopa vuoden suunnilleen samassa. Ylöspäin oli kuitenkin kokoajan matka.
Muutama vuosi sitten päätin aloittaa painonpudotuksen. Olin löytänyt kiloklubin joskus aiemmin ja päätin alkaa noudattaa sieltä annettuja ohjeita. Kiloklubin avulla painoa tippui ensimmäisen kuukauden aikana noin 5kg.
Silloin löysin sitten go jutta go-haasteen ja lähdin mukaan. Ja siitä se sitten alkoi.
Noudattamalla go fat go-ruokavaliota enemmän ja vähemmän (pääasiassa enemmän) seuraavan puolen vuoden ajan olin saanut painoa pois 25 kg ja taisin olla kevyimmilläni koko aikuisikänä. Sitten tapahtui kaikenlaista ja liikunta jäi. Ruokavalio muuttui huonoksi ja paino kääntyi pikkuhiljaa noususuhdanteeseen. Ensin palasi 15 kg ja sitten raskauden aikana tuli loputkin ja vähän päälle.
Go fat go-ruokavaliosta jäi päälle ajatus siitä, että painoa pudottaessa pitää olla nälkä kokoajan. Siitä tyhjyyden tunteesta vatsassa piti alkaa nauttia ja tavallaan sitä alkoikin. Jatkuva kieltäytyminen kaikesta kuitenkin pahensi mielitekoja. Himoitsin hedelmiä ja tunsin hirveää syyllisyyttä syödessäni omenan, banaanista puhumattakaan.
Go fat go-ruokavaliosta jäi päälle ajatus siitä, että hedelmät on kiellettyjä. Repsahtaminen on kamala asia ja itseä piti ruoskia ihan hampaat irvessä, jotta mistään saattoi tulla mitään.
Kun sitten asioita tapahtui ja liikunta jäi, ruokavalion noudattaminen jäi niin syyllisyys pysyi. Joka kerta jotain hyvänmakuista syödessä soimasin itseäni ja tunsin syyllisyyttä. Hedelmistä tunsin syyllisyyttä ja sokerisista herkuista tietysti eniten. Joka kerta, kun sorruin johonkin "kiellettyyn" upposin syvemmälle suohon ja kaikki työ tuntui hukkaanheitetyltä.
Jokainen ylimääräinen suupala vei minut aina valovuosien päähän siitä tilanteesta, jossa minulla on "kontrolli" omiin tekemisiin ja syömisiin. Syyllisyys teki kaikesta pahempaa kuin mitä se oli.
Mittasuhteet olivat aivan liian pienet.
Olin tekemässä loppuelämän muutosta, mutta ajattelin asioita viikko- ja kuukausitasolla. Viikon plussatulos toi murhetta ja kuukauden plussatulos oli jo katastrofi.
- Oikeasti katastrofi oli tapahtunut minun päässä ja ajattelussa.
Luulin elämäntapamuutoksen olevan pikajuoksu, ja sitä se on kaikista vähiten.
Elämäntapamuutos on sellainen maraton, johon on sitouduttava loppuelämäksi.
Jos otetaan lyhyt mitta-asteikko elämäntapamuutoksen onnistumiselle voi pienikin vastoinkäyminen sen kaataa. Jos otetaan liian pitkä mitta-asteikko, sekin voi olla kohtalokasta. Mutta kun suhteutetaan urakka realistisiin tavoitteisiin ottaen huomioon se, että elämän on oltava mielekästä koko ajan, niin ollaan lähellä sitä millä tavoitteeseen päästään.
Tällä kertaa olen ottanut melko rennon asenteen herkutteluun ja tunnustan, että se hirvittää toisinaan itseänikin.
Se raja on häilyvä, jossa herkuttelu lähtee käsistä. Koen kuitenkin, etten voi missään nimessä luopua herkuista loppuelämäkseni joten ainoa ratkaisu on löytää tasapaino asioiden suhteen.
Haluan oppia tyytymään siihen, että edistys näkyy esim. 3kk jaksoissa. Tai vaikka 6kk jaksoissa. Yritän opetella ymmärtämään, ettei elämä ole jatkuvaa laihduttamista. Projektin etenemisen mitta ei ole jatkuvasti pienenevä vaa´an numero vaan se, että pidemmällä aikavälillä paino ei enää nouse.
Puolen vuoden nopean laihdutuksen aikana ei pää ehdi mukaan - vaikkakin meitä on erilaisia, tietysti ja toisille se voi olla helpompaa sopeutua uuteen minään ja pysyä uusissa tavoissaan.
Minulle puoli vuotta tai vuosikin on lyhyt aika päästä todella eroon vanhoista tavoista. Se onnistuu, mutta paluu entiseen on lyhyen ajan jälkeen huomattavasti helpompaa kuin "pikänmatkanjuoksussa".
Omalla kohdallani tuntuu, että tällä kertaa olen oikealla asenteella tässä hommassa. Ehkä se johtuu siitä, että nyt minulla on oikeasti aikaa paneutua asiaan, kun työ ei haittaa harrastuksia. Puoliso (ja lapsen isovanhemmat) mahdollistaa minulle niin paljon kuntoilua, liikkumista ja vapaa-aikaa, kun vain haluan ja tarvitsen ja yleensä käytän oman aikani sitten salilla.
Motivaattorina toimii myös lapsi, jonka toivon välttyvän ylipainolta ja oppivan liikunnalliset elämäntavat jo meiltä vanhemmilta. Ja tietysti toive toisesta lapsesta pitää minut liikenteessä.
Näillä ajatuksilla tänään :)
...
Tämä on siis toinen kerta, kun olen painonpudotusurakassa. Siihen asti olin vain lihonut. Toisinaan lihoin enemmän, toisinaan vähemmän. Joskus paino saattoi pysyä jonkun kuukauden, jopa vuoden suunnilleen samassa. Ylöspäin oli kuitenkin kokoajan matka.
Muutama vuosi sitten päätin aloittaa painonpudotuksen. Olin löytänyt kiloklubin joskus aiemmin ja päätin alkaa noudattaa sieltä annettuja ohjeita. Kiloklubin avulla painoa tippui ensimmäisen kuukauden aikana noin 5kg.
Silloin löysin sitten go jutta go-haasteen ja lähdin mukaan. Ja siitä se sitten alkoi.
Noudattamalla go fat go-ruokavaliota enemmän ja vähemmän (pääasiassa enemmän) seuraavan puolen vuoden ajan olin saanut painoa pois 25 kg ja taisin olla kevyimmilläni koko aikuisikänä. Sitten tapahtui kaikenlaista ja liikunta jäi. Ruokavalio muuttui huonoksi ja paino kääntyi pikkuhiljaa noususuhdanteeseen. Ensin palasi 15 kg ja sitten raskauden aikana tuli loputkin ja vähän päälle.
Go fat go-ruokavaliosta jäi päälle ajatus siitä, että painoa pudottaessa pitää olla nälkä kokoajan. Siitä tyhjyyden tunteesta vatsassa piti alkaa nauttia ja tavallaan sitä alkoikin. Jatkuva kieltäytyminen kaikesta kuitenkin pahensi mielitekoja. Himoitsin hedelmiä ja tunsin hirveää syyllisyyttä syödessäni omenan, banaanista puhumattakaan.
Go fat go-ruokavaliosta jäi päälle ajatus siitä, että hedelmät on kiellettyjä. Repsahtaminen on kamala asia ja itseä piti ruoskia ihan hampaat irvessä, jotta mistään saattoi tulla mitään.
Kun sitten asioita tapahtui ja liikunta jäi, ruokavalion noudattaminen jäi niin syyllisyys pysyi. Joka kerta jotain hyvänmakuista syödessä soimasin itseäni ja tunsin syyllisyyttä. Hedelmistä tunsin syyllisyyttä ja sokerisista herkuista tietysti eniten. Joka kerta, kun sorruin johonkin "kiellettyyn" upposin syvemmälle suohon ja kaikki työ tuntui hukkaanheitetyltä.
Jokainen ylimääräinen suupala vei minut aina valovuosien päähän siitä tilanteesta, jossa minulla on "kontrolli" omiin tekemisiin ja syömisiin. Syyllisyys teki kaikesta pahempaa kuin mitä se oli.
Mittasuhteet olivat aivan liian pienet.
Olin tekemässä loppuelämän muutosta, mutta ajattelin asioita viikko- ja kuukausitasolla. Viikon plussatulos toi murhetta ja kuukauden plussatulos oli jo katastrofi.
- Oikeasti katastrofi oli tapahtunut minun päässä ja ajattelussa.
Luulin elämäntapamuutoksen olevan pikajuoksu, ja sitä se on kaikista vähiten.
Elämäntapamuutos on sellainen maraton, johon on sitouduttava loppuelämäksi.
Jos otetaan lyhyt mitta-asteikko elämäntapamuutoksen onnistumiselle voi pienikin vastoinkäyminen sen kaataa. Jos otetaan liian pitkä mitta-asteikko, sekin voi olla kohtalokasta. Mutta kun suhteutetaan urakka realistisiin tavoitteisiin ottaen huomioon se, että elämän on oltava mielekästä koko ajan, niin ollaan lähellä sitä millä tavoitteeseen päästään.
Tällä kertaa olen ottanut melko rennon asenteen herkutteluun ja tunnustan, että se hirvittää toisinaan itseänikin.
Se raja on häilyvä, jossa herkuttelu lähtee käsistä. Koen kuitenkin, etten voi missään nimessä luopua herkuista loppuelämäkseni joten ainoa ratkaisu on löytää tasapaino asioiden suhteen.
Haluan oppia tyytymään siihen, että edistys näkyy esim. 3kk jaksoissa. Tai vaikka 6kk jaksoissa. Yritän opetella ymmärtämään, ettei elämä ole jatkuvaa laihduttamista. Projektin etenemisen mitta ei ole jatkuvasti pienenevä vaa´an numero vaan se, että pidemmällä aikavälillä paino ei enää nouse.
Puolen vuoden nopean laihdutuksen aikana ei pää ehdi mukaan - vaikkakin meitä on erilaisia, tietysti ja toisille se voi olla helpompaa sopeutua uuteen minään ja pysyä uusissa tavoissaan.
Minulle puoli vuotta tai vuosikin on lyhyt aika päästä todella eroon vanhoista tavoista. Se onnistuu, mutta paluu entiseen on lyhyen ajan jälkeen huomattavasti helpompaa kuin "pikänmatkanjuoksussa".
Omalla kohdallani tuntuu, että tällä kertaa olen oikealla asenteella tässä hommassa. Ehkä se johtuu siitä, että nyt minulla on oikeasti aikaa paneutua asiaan, kun työ ei haittaa harrastuksia. Puoliso (ja lapsen isovanhemmat) mahdollistaa minulle niin paljon kuntoilua, liikkumista ja vapaa-aikaa, kun vain haluan ja tarvitsen ja yleensä käytän oman aikani sitten salilla.
Motivaattorina toimii myös lapsi, jonka toivon välttyvän ylipainolta ja oppivan liikunnalliset elämäntavat jo meiltä vanhemmilta. Ja tietysti toive toisesta lapsesta pitää minut liikenteessä.
Näillä ajatuksilla tänään :)
torstai 6. helmikuuta 2014
Päivä 7 ja ensimmäinen lukija!
Hurraa!
Blogillani on yksi lukija :) Lämpimästi tervetuloa! Toivottavasti viihdyt :)
7. päivä
Seitsemäs päivä pätkäpaastoilua alkoi hyvin, jos ei lasketa aamuyön valvomista, kun Ällä heräsi jo neljättä(?) yötä putkeen siinä klo 4 pintaan vaatimaan maitoa.
En taaskaan antanut, mutta se aiheutti sitten sen valvomisen.
Aamulla mieli kummasti parani, kun kurkkasin vaa´an lukeman. En kerro lukemaa vielä, vaan meinasin huomenna hypähtää vaa´alle viikon kunniaksi ja ehkä sen sitten paljastaa. Maanantaina sitten on oikea punnituspäivä :)
Syömisiä
Aamu oli aikataulutettu pitkästä aikaa, kun olin saanut ajan lääkäriin. Aika ei ollut aamulla vaan keskipäivällä juuri pahimpaan aikaan, kun otetaan huomioon lapsen päiväunet ja syömiset. Lääkäriajan vuoksi ruokaikkunakin aukesi tuntia aiemmin tänään, eli klo 11.
Lounas olisi tänään pitänyt olla se runsain ateria, mutta niin ei vaan käynyt. Kalorit jäi aika pieneksi (479kcal) ja kompensoin sitä sitten käymällä teekupposella valkosuklaadaimkakun kera (arvio 493kcal).
HUH, enkä muista koska viimeksi olen tullut niin ähkyyn ja huonovointiseksi sellaisesta kakusta. Se oli suorastaan liikaa minulle, vaikka aikamoinen herkuttelija olen.
Päivällisestä tuli sitten erittäin runsaskalorinen, kun tein vielä miehen toiveesta jälkiruuan. Miehellä syömisikkuna sulkeutuu päivällisen jälkeen, joten halusin sitten vähän "hemmotella" raskaan työn raatajaa.
Eikä se oma herkuttelu aiemmin päivällä yhtään vähentänyt intoa tehdä herkkua myös miehelle, jolle en muuten kertonut kahvittelusta :D
Päivällisen kalorit olivat yhteensä jälkiruokineen 1011kcal. Ja päivälliseksi söimme (epä)terveellistä ja ravitsevaa paistettua nuudelia ja spagettia paistetun makkaran kanssa. Rehuiksi tomaattia, kurkkua ja lautasen reunalle proteiinilisäksi raejuustoa.
Iltapalaa en varsinaisesti olisi enää kaloriarikkaan päivällisenä jälkeen tarvinnut, mutta syömisikkuna oli vielä auki sen verran kauan, että söin vielä siinä sulkeutumisen aikaan raejuustoa ja porkkanaa (76kcal)
Päivän kalorit olivat siis 2065kcal
Makrot
HH 222,8 g 44%
R 70,6 g 31%
P 123,9 g 25%
Hiilareita tuli IHAN KAMALASTI herkuttelun takia ja jatkossa täytyy kyllä parantaa. Kiloklubin pallurat on pahasti punaisella kasviksia lukuunottamatta, joka on keltainen.
Kalorivajetta tuli ja nälkää ei tarvinnut kärsiä.
Ihana puoliso <3
Jos mieheni lukisi tätä blogia niin haluaisin sanoa hänelle kuinka valtavan paljon arvostan sitä, että on tukena ja mukana tässä projektissa.
On käsittämätöntä, että mieheni, joka on ollut ihan mahdoton iltamässyttäjä (itseni ohessa) on lopettanut iltasyömiset kokonaan tämän myötä. Sen sijaan aloittaa syömisen aamulla ja päättää sen päivälliseen.
Tänään hän sanoi ehdotukselleni jatkaa tätä 6 viikkoa, että kesään asti mentäisiin! Olin kyllä iloisesti yllättynyt!
Olen iloinen <3 Kyllä se vaan tarvitaan se tukeva puoliso onnistuneeseen urakkaan!
Hankintoja
Ostin herätteenä tänään itselleni uusia salivaatteita alennuksesta:) Jee!
Ja uudet salikengät!
Kyllä näillä sitten taas kelpaa ravata siellä salilla :)
Blogillani on yksi lukija :) Lämpimästi tervetuloa! Toivottavasti viihdyt :)
7. päivä
Seitsemäs päivä pätkäpaastoilua alkoi hyvin, jos ei lasketa aamuyön valvomista, kun Ällä heräsi jo neljättä(?) yötä putkeen siinä klo 4 pintaan vaatimaan maitoa.
En taaskaan antanut, mutta se aiheutti sitten sen valvomisen.
Aamulla mieli kummasti parani, kun kurkkasin vaa´an lukeman. En kerro lukemaa vielä, vaan meinasin huomenna hypähtää vaa´alle viikon kunniaksi ja ehkä sen sitten paljastaa. Maanantaina sitten on oikea punnituspäivä :)
Syömisiä
Aamu oli aikataulutettu pitkästä aikaa, kun olin saanut ajan lääkäriin. Aika ei ollut aamulla vaan keskipäivällä juuri pahimpaan aikaan, kun otetaan huomioon lapsen päiväunet ja syömiset. Lääkäriajan vuoksi ruokaikkunakin aukesi tuntia aiemmin tänään, eli klo 11.
Lounas olisi tänään pitänyt olla se runsain ateria, mutta niin ei vaan käynyt. Kalorit jäi aika pieneksi (479kcal) ja kompensoin sitä sitten käymällä teekupposella valkosuklaadaimkakun kera (arvio 493kcal).
HUH, enkä muista koska viimeksi olen tullut niin ähkyyn ja huonovointiseksi sellaisesta kakusta. Se oli suorastaan liikaa minulle, vaikka aikamoinen herkuttelija olen.
Päivällisestä tuli sitten erittäin runsaskalorinen, kun tein vielä miehen toiveesta jälkiruuan. Miehellä syömisikkuna sulkeutuu päivällisen jälkeen, joten halusin sitten vähän "hemmotella" raskaan työn raatajaa.
Eikä se oma herkuttelu aiemmin päivällä yhtään vähentänyt intoa tehdä herkkua myös miehelle, jolle en muuten kertonut kahvittelusta :D
Päivällisen kalorit olivat yhteensä jälkiruokineen 1011kcal. Ja päivälliseksi söimme (epä)terveellistä ja ravitsevaa paistettua nuudelia ja spagettia paistetun makkaran kanssa. Rehuiksi tomaattia, kurkkua ja lautasen reunalle proteiinilisäksi raejuustoa.
Iltapalaa en varsinaisesti olisi enää kaloriarikkaan päivällisenä jälkeen tarvinnut, mutta syömisikkuna oli vielä auki sen verran kauan, että söin vielä siinä sulkeutumisen aikaan raejuustoa ja porkkanaa (76kcal)
Päivän kalorit olivat siis 2065kcal
Makrot
HH 222,8 g 44%
R 70,6 g 31%
P 123,9 g 25%
Hiilareita tuli IHAN KAMALASTI herkuttelun takia ja jatkossa täytyy kyllä parantaa. Kiloklubin pallurat on pahasti punaisella kasviksia lukuunottamatta, joka on keltainen.
Kalorivajetta tuli ja nälkää ei tarvinnut kärsiä.
Ihana puoliso <3
Jos mieheni lukisi tätä blogia niin haluaisin sanoa hänelle kuinka valtavan paljon arvostan sitä, että on tukena ja mukana tässä projektissa.
On käsittämätöntä, että mieheni, joka on ollut ihan mahdoton iltamässyttäjä (itseni ohessa) on lopettanut iltasyömiset kokonaan tämän myötä. Sen sijaan aloittaa syömisen aamulla ja päättää sen päivälliseen.
Tänään hän sanoi ehdotukselleni jatkaa tätä 6 viikkoa, että kesään asti mentäisiin! Olin kyllä iloisesti yllättynyt!
Olen iloinen <3 Kyllä se vaan tarvitaan se tukeva puoliso onnistuneeseen urakkaan!Hankintoja
Ostin herätteenä tänään itselleni uusia salivaatteita alennuksesta:) Jee!
Ja uudet salikengät!
Kyllä näillä sitten taas kelpaa ravata siellä salilla :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)