Kolmen päivän jälkeen!

Okei.
Nyt eletään kait niitä pahimpia päiviä eli 3.- ja 4. päivää. Huomiseksi on vielä odotettavissa nälkää ja mielitekoa.

No kuinka sitten on mennyt? No, kiitos kysymästä, ihan hyvin.
Aamupalaksi söin mangopirtelön - yöks. Ei minun makuun.
Aamulla kerhossa lapsosen kanssa join kaksi kuppia teetä ja söin muutaman kurkkuviipaleen ja selvisin heikotuksesta ja tuskanhiestä, joka yhtäkkiä iski.

Lounas venähti vahingossa klo 14 asti ja silloin jo vatsassa kyllä kurni. Olin juonut teetä siinä välissä (enkä meinaa millään tottua maidottomaan ja sokerittomaan teehen), mut eihän se sitten juuri auttanut.
Lounaaksi söin kana-sienikeiton, joka oli kyllä ihan hyvän makuinen. Sekaan laitoin lusikallisen raejuustoa ja huomasin myöhemmin tänään, että olisin saanut laittaa siihen ihan 100g sitä raejuustoa ruokavalion mukaan. Huomenna sitten muistan sen!

Päivälliseksi hetikohta lounaan jälkeen klo 15.15 söin kanasalaatin, jossa oli kurkkua, salaattia ja tomaattia (jonka päällä aromisuolaa !! AH, mikä herkku!) ja sit paistettuja broitsunsuikaleita. Ihan ok ruoka, vaikkakin jatkossa oikeasti täytyy hieman enemmän panostaa tuohon ruuanlaittoon.

Iltapala sitten taas venähti klo 20.15 asti, jolloin nälkä olikin jo ehtinyt toverikseni. Päivällisen ja iltapalan välissä jouduin valtavaan kiusaukseen anopin pöydässä, jossa oli iltapalaksi tarjolla uuniriisipuuroa, karjalanpiirakoita ja kuivakakkua sekä sitten vielä tuoretta leipää...
Itse tyydyin tuijottamaan teekuppiani (johon lisäsin minttuteen sekaan tipan maitoa) ja ihmettelemään kuinka kauan muilla perheenjäsenillä kestää syödessä!
Ai että oli hirveää!!
Sanoin anoppilassa olevani paastolla tämän päivän ja sen vuoksi kieltäydyn kaikesta. He ovat onneksi jo tottuneet meidän paastoihin ja laihdutuskuureihin...

Oma iltapala sitten kotona lopulta oli banaanipirtelö, joka pääsi hankittavien pirtelöiden listaan.
Tällä hetkellä listalla on cappucino, banaani, minttusuklaa ja kana-sienikeitto. Eli ihan ok setti ettei tarvitse yhtä ja samaa syödä.

Juttelin tänään erään keväällä Cambridge-kuurilla olleen kanssa joka oli saanut sillä muutamassa kuukaudessa -14kg, mutta lopettanut sitten erimielisyyksien takia.. tai siis ei edes erimielisyyksien vaan jonkun oman oikkunsa takia (näin ymmärsin), mutta siis hänelle paino ei ollut nyt kesän jälkeen tullut takaisin.
Mietin tuossa itsekin, että sellainen kohtalainen pudotus voisi olla jotenkin järkevämpi ja helpommin sitten ylläpidettävissä kuurin jälkeen.
Noh, oli miten oli. Katsotaan miten tämä tästä menee.

Mut helppo homma tämä on ollut.
Mies oli ihana, kun sanoi iltapalan jälkeen, että ihailee minun itsekuria ja että itse olisi antanut periksi.
Minulle ei tullut mieleenkään siinä, että olisin alkanut syödä jotain ylimääräistä, vaikka siis lähes jo maistoin herkkujen maun suussani.

Tällä hetkellä ajatus on ihan hyvä siitä, että en pelkää kaikkien herkkujen loppuvan maailmasta vaan tuntuu, että selviän kyllä ilmankin siihen asti, kun sitten niitä saan syödä. Mut pikkuhiljaa pitäis kuitenkin itselleen saada se ajatus selväksi, että ei herkkuja voi syödä jokapäivä eikä niitä tarvitse edes joka viikko. Eikä etenkään joka kauppareissu ja joka kaupasta..

Ai niin! Aamulla vaaka näytti lukemaa 106,5kg, eli -0,9kg eilisestä.
Ja sitten huomasin tuossa, että vuosi sitten tähän aikaan painoin 120kg. Eli vaikka tässä nyt onkin tullut painoa takaisin, niin ihan hyvin miinuksella ollaan.
Jos ensivuonna tähän aikaan puntarin lukema olisi saman verran miinusta kuin nyt, eli lukema olisi siis reilu 90kg ja se passaisi minulle oikein hienosti!

Siitä seuraavan vuoden lukema sitten alle 80kg, niin homma olisi bueno! - mutta ei parane nyt mennä asioiden edelle tämän enempää (kuin vuoteen 2016..)

Mut hyvällä mielellä kohti huomista!

Iltanaposteltavaa?

Ai että, kun tekis mieli napostella jotain.
  Toisinsanoen nälkä on saapunut.

Olen napostelun sijaan sitten juonut vettä.
Huomista odotan ihan iloisin mielin, sillä aamuksi olen varannut muistaakseni suklaapirtelön.
Tämäniltainen minttusuklaa oli hyvä! Sitä aion varmasti ottaa sitten cappucinon kaveriksi.
Suolaisista liemistä on maistamatta sienikeitto ja toivon, että se on hyvän makuinen. Toivoisin, että voisin jonkin suolaisen saada siihen ruokavalioon makeiden kaveriksi, mutta kasviskeitto tai purjoperuna eivät ihan lemppareita ole. Syötäviä kyllä, mutta nyt tuntuu etten niitä ota.

Vatsa toimi tänään, mutta huomaa, että suolisto alkaa tyhjentyä. En kylläkään muista eilistä, mut veikkaisin eilenkin vatsan toimineen. Pikkuhiljaa tästä tuo suolensisältö vähenee, mut täytyy toivoa, että silti vatsan toiminta jatkuu.
Täytyy panostaa kuitupitoiseen ruokaan silloin kun syö. 

Mittoja
 Tänään otettiin sitten aloitusmittoja, kun eilen unohtui.
Huomasin, että olen osittain samoissa mitoissa, kun 5kg painavempana. Toisaalta nämä mitat on otettu illalla, joten se toivottavasti selittää asiaa.
Jossain vaiheessa varmaan saan niitä laitettua sitten tännekin ylös. Ehkä.

Juttukaveri
En ole juuri kertonut tästä Cambridgesta kenellekään. Vain pari sellaista tietää joiden kanssa epäilen olevani jatkossa tekemisissä enkä halua sitten salailla. Ja toisaalta sitä tarvitsee sitten jonkinlaista tukea.
Tänään juttelin kaverin kanssa, jonka kanssa olemme aiemmin laihduttaneet yhtaikaa ja jolleka tässä pari päivää sitten kerroin alkavani tälle kuurille.
Hän tyrmäsi ajatuksen ihan kokonaan aluksi, mutta myönsi, että itsekin on miettinyt asiaa. Hänellä vaan ei ole minkäänlaista tukiverkkoa kotona, jos hän lähtee pussikuurilla painoa pudottamaan.

Puhelun aikana pohdimme, että onko mahdollista, että hän laihduttaisi salaa pussikeittodietillä, sillä hän on yksin kotona arkipäivät. Viikonlopuista saattaisi sitten vaan tulla ongelmallisia tilanteita eikä se ehkä vaan sitten onnistuisi.
Noh, kaikenlaisia ongelmia sitä meillä ihmisillä on.

Tämän kaverin kanssa kuitenkin juteltiin ja ihmeteltiin sitä, että oikeasti 5kk päästä voisin olla jo lähes normaalipainoinen. Ja eritoten ihmeteltiin sitä, että tiukalla kuurilla voisin olla jo jouluksi normaalipainon lähettyvillä.
Se kuulostaa ja tuntuu ajatuksena ihan sairaalta ja juuri sellaiselta, että se vaan ei voi mitenkään olla järkevä ja toimiva tapa.
En oikeastaan voi kuin toivoa, että saan pääkopan pysymään tässä mukana ja että tämä tilanne ei mene liian kovaksi itsekuriväännöksi, jonka sitten häviän 100-0 ja mässyttelen itseni takaisin 120kg tai yli.

Ehkäpä kerron valmentajalle ensikerralla hoitosuunnitelmista ja pyydän uudenlaista suunnitelmaa - sellaista joka aletaan purkamaan jo loppuvuodeksi ihan hallitusti.

Noh, päivä kerrallaan.